Skip to main content

NHL:n kausiarviot: Tyynenmeren divisioona

Teksti Marko Leppänen / NHL.com

Voitti viime kaudella Tyynenmeren divisioonan ja jakoi konferenssin pistekärjen tilan St. Louis Bluesin kanssa.

Vahvin ehdokas divisioonavoittajaksi tänäkin vuonna – ja iso Stanley Cup –ehdokas myös!

Anaheimin kehitys on mennyt oikeaan suuntaan viime vuosina. He ovat menneet pidemmälle pudotuspeleissä joka kerta vuodesta 2013 lähtien. Konferenssifinaalitappio seiskapelissä Chicagolle otti varmasti koville, mutta antaa puhtia tulevaan kauteen.

Corey Perryn ja Ryan Getzlafin tandemi toimii edelleen takuuvarmasti, minkä lisäksi tulivoimaa löytyy muutenkin.

Ryan Kesler on saanut peliinsä uuden vaihteen Anaheimissa. Nyt hän pääsee pelaamaan hyvän ystävänsä Kevin Bieksan kanssa. Peruspakki tuli korvaamaan toisen kokeneen puolustajan, Francois Beaucheminin.

Suurimmat kysymysmerkit ovat puolustuksessa ja varsinkin sen kiekollisessa puolessa. Nuoret Sami Vatanen ja Hampus Lindholm kantavat suurimman vastuun kiekon liikuttelusta. Ehkä Anaheim kaipaisi pakistoonsa vielä sellaisen ratkaisevan lisän, jonka Chris Pronger toi mestaruuskaudelle.

Tanskalaismaalivahti Frederik Andersen on osoittanut, että hän pystyy ottamaan voittoja tiukoissa peleissä.

Anaheimin ryhmällä on saatavissa enemmän irti ylivoimalla. Sen takia johto halusi valmennukseen muutoksia. Apuvalmentaja Brad Lauer sai lähteä, ja tilalle tuli Ottawasta tuttu Paul McLean.

Arizona Coyotesin GM Don Maloneyllä taitaa olla hyvä huumorintaju. Hänen mielestään Arizonalla oli viime kaudella perustavaa laatua olevaa vikaa viime kaudella: joukkue ei pystynyt tekemään maaleja eikä puolustamaan.

Omiin lipsahti maaleja koko sarjassa kolmanneksi eniten. Maalivahti Mike Smith pelasi NHL-uransa huonoimman kautensa, ja päästettyjen maalien keskiarvo oli 3,16.

Aiemminkin aavikolla pelanneen Zbynek Michalekin odotetaan tuovan tiiviyttä puolustukseen. Nuoremmista pakeista esimerkiksi Connor Murphy on erittäin kehityskelpoinen.

Entäs se hyökkäyspeli? Kovin ohuelta näyttää edelleen. Antoine Vermette kävi hakemassa tärkeää itseluottamusta Chicagosta, mutta hänestä ei voi edelleenkään odottaa sarjan ykkösrivin maalitykkiä.

Jotain hyökkäyksen tilasta kertoo, että Oliver Ekman-Larsson oli viime kaudella Arizonan paras pistemies 46 pojolla.

Martin Hanzalin tervehtyminen ykkössentterin tontille on hyvä uutinen. Niin ikään Mikkel Bødker palaa kehiin.

Nuorista katseet kohdistuvat Max Domiin, joka tuo raikkautta ja taitoa ketjuihin.

Jarkko Ruutu ihasteli elämäkerrassaan Shane Doanin voimia. Pattia riittää edelleen. Doan on vuodesta toiseen joukkueen kokoava voima.

Calgarystä tulee positiivisia kiekkouutisia. Seuran ikoni Theo Fleury on päässyt eroon päihteistä ja julkaissut joka uuden kantrilevyn. Kiekkokaupungin ylpeys Flames on hyvässä nousuvireessä.

Divisioonakumppani Vancouverin iskeminen lauluun pudotuspeleissä oli kova temppu.

Ja mikä parasta, joukkue on vahvistunut edelleen. Dougie Hamilton lähti vähän yllättäenkin Bostonista. Hän tuo taitoa ja syvyyttä puolustukseen. Kovassa pakistossa ovat ennestään ykköshevonen Mark Giordano, Kris Russel ja Dennis Wideman.

Michael Frolik syventää hyökkäystä, jossa on ennestään matkalla ylöspäin olevia pelaajia. Jiri Hudlerin, Sean Monahanin ja Johnny Gaudreaun ura ovat kovassa nousussa.

Eurooppalaisessa maalivahtikolmikossa on paljon pähkäiltävää. Jonas Hillerillä, Karri Rämöllä ja Joni Ortiolla on kaikilla yhden suunnan sopimus.

Calgary petrasi 20 pistettä runkosarjassa viime vuonna. Ihan samanlaista harppausta tuskin on luvassa, mutta Flamesilla on hyvät edellytykset pudotuspelijoukkueeksi.

Calgary tulee tuskin vieläkään pelaamaan mitään huikaisevaa ja monivivahteista hyökkäyspeliä. Kaikki perustuu kovaan karvaukseen ja tilanteiden pelaamiseen loppuun. Siihen Calgarylle on kehittynyt leimallinen ja tunnistettava tapa.

Superlahjakkuus tulee ja nostaa Edmontonin uudelle tasolle. Tämähän on kuultu jo monta kertaa aiemminkin.

Poikkeuksena tähän vuoteen, että uusi Oilersin superjunnu on vielä monta kertaa lahjakkaampi kuin muut lupaukset koko sarjassa pitkään aikaan. Connor McDavid on vasta teini-ikäinen, mutta hän pystyy kääntämään koko organisaation suunnan hyvinkin nopeasti.

McDavidin temput ovat tulleet tutuksi harjoituskaudella. Varjostus tulee olemaan kovempaa ”tosipeleissä”, mutta McDavid on myös fyysisesti hyvin edistynyt kokonaispaketti.

Muista nuoremman polven pelaajista Taylor Hall on lunastanut parhaiten lupaukset. Hänestä on tullut todellinen johtaja joukkueeseen.

Johtopuolella systeemit ovat menneet uusiksi. Peter Chiarelli otti hoitaakseen kiekkotoimintojen johtajan paikan.

Uusi valmentaja on San Josessa hyvää jälkeä tehnyt Todd McLellan, jonka odotetaan saavan esimerkiksi Jordan Eberlestä paljon nähtyä enemmän irti.

Hankinnat ovat tuovat turvaa nuorempien ympärille. Sentteriosastolle löytyi suoritustasoltaan vakaat Boyd Gordon ja Mark Letestu. Turkulaiselle katujyrälle Lauri Korpikoskelle tarjoutuu hyvä paikka ottaa harppaus urallaan, kuten puolustaja Andrej Sekerallekin.

Pudotuspeleihin pääsy olisi iso voitto Oilersille. On tullut aika palauttaa takaisin uskottavuus, joka on karissut pikku hiljaa 1980- ja 90-luvun menestysvuosien jälkeen.

Jos joku alkaa mennä pieleen, kierrettä on vaikea pysäyttää. Niin kävi Los Angeles Kingsille.

Pelin tökkiminen kaukalossa oli vain yksi osa isoa näytelmää, kun kaukalon ulkopuolella kohisi. Slava Voinov sai tuomion perheväkivallasta ja takavuosien tähtipelaaja Mike Richards jäi kiinni salakuljetuksesta.

Kings on tunnettu hyvin sallivana organisaationa. Uuteen ohjelmaan kuuluu, että suitsia pannaan nyt kireämmälle.

Rivissä on edelleen sellaisia powerhouse-pelaajia, jotka pystyvät koviin tekoihin jäällä. Puolustuksen liideri Drew Doughty pelaa isoja minuutteja, ja hän pystyy ratkaisemaan yksittäisiä pelaajia hyökkäyspäässä.

Anze Kopitar lähestyy uransa huippua. Hänelle olisi tärkeää saada ruuvattua iso sopimus, koska nykyinen loppuu tähän kauteen. Maalivahti Jonathan Quick on edelleen NHL:n eliittiä.

Uusista tulijoista mielenkiintoisin vahvistus on Milan Lucic, jota Vancouver houkutteli kovasti takaisin. Hän, Kopitar ja Marian Gaborik voisivat muodostaa hyvinkin tehokkaan kolmikon.

Tehoja tarvitaankin, sillä Justin Williamsin ja Jarret Stollin lähdöt tuovat ison aukon.

Kingsissä on potentiaalia, mutta joukkue tarvitsee uudenlaista kuria – kaukalossa ja sen ulkopuolella.

Pudotuspeleistä tippuminen kirpaisi kovaa Sharksia, joka oli kevään näytelmässä tuttu näky vuodesta 2003 asti.

Valmentaja Todd McLellan sai lähteä divisioonavastustaja Edmontonin koutsiksi, ja tilalle tuli Peter DeBoer.

DeBoer valmensi Devilsin finaaliin ensimmäisellä kaudellaan 2012. Tehtävänä on palauttaa San Jose pudotuspeleihin heti, sillä materiaali on siihen riittävän hyvä.

Edessä on iso muutos, sillä McLellan oli päävastuussa vuodesta 2008 asti. Hänen pelinsä perustui Mike Babcockin tyyliseen kiekonpitoon. Monet kokeneetkin pelaajat joutuvat todennäköisesti mukautumaan puolustavampaan pelityyliin.

Maalivahtiosastolle tuli iso muutos, kun Antti Niemen annettiin lähteä Dallasiin. Los Angelesista tulleella Martin Jonesilla on paljon paineita, sillä hän ei ole koskaan urallaan kantanut ykkösmaalivahdin viittaa.

Pelaajisto on kokenut ja laaja. Veteraanijoukkueen leimaa lisäsivät kesän hankinnat. Hyökkääjä Joel Ward ja puolustaja Paul Martin ovat takuuvarmoja suorittajia, jotka hankitaan Stanley Cupia tavoittelemaan joukkueeseen.

Katseet kohdistuvat edelleen ikihaiden Joe Thorntonin ja Patrick Marleaun suuntaan. Onko Thornton päässyt vieläkään kunnolla yli siitä, että häneltä vietiin kapteenin arvo? Marleaun olisi käännettävä väärään suuntaan painunut tehomittari takaisin ylös.

Kun Vancouver pullahti ulos pudotuspeleissä ensimmäisellä kierroksella divisioonavastustaja Calgarylle, johtajien päässä pyöri vain yksi ajatus – miten voimme estää tämän tulevaisuudessa?

Edessä on vain iso este. Nykyryhmällä Vancouverilla on täysi työ päästä pudotuspeleihin.

Uuden nousun pääpalaseksi hankittiin sentteri Brandon Sutter Penguinsista. Sutterilla on iso rooli tuoda tehoja kakkosketjuun, vaikka hän on urallaan ollut enemmän puolustavassa roolissa. Ykkösketjussa Sedinin veljekset kyllä hoitavat homman.

Montrealista tulleelta Prandon Prustilta odotetaan enemmänkin fyysistä peliä alemmissa ketjuissa.

Chris Higginsin loukkaantuminen kauden alla oli ikävä takaisku. Se saattaa avata esimerkiksi Jake Virtaselle paikan ylhäältä. Bo Horvat esitti viime kauden loppupuolella lupaavia otteita.

Ryan Miller on luotettava ykkösveskari, mutta hänen polvensa kunto on huolestuttava kysymysmerkki. Takana ei ole enää yhtä hyvää korvaajaa, kun Eddie Lack vaihtoi maisemaa.

Puolustus Millerin edessä on vähän tasapaksu. Yksi potentiaalinen tulevaisuuden ykköspakki on Chris Tanev, joka kantaa yhdessä Alex Edlerin kanssa isoa vastuuta takalinjoilla.

Katso lisää