NHL:n kausiarviot: Keskinen divisioona

Mestarin asema ei ole koskaan helppo, mutta Chicago on pystynyt näyttämään 2010-luvulla jo monta kertaa, että se pystyy uusiutumaan nopeasti voittokantaan.

Mestaruusjunan pitäminen käynnissä vaikeutuu palkkakattomaailmassa kaiken aikaa. Nyt joukkue joutui luopumaan kärkihyökkääjistään Patrick Sharpista, Brandon Saadista ja Brad Richardsista.

Hyvä syvyyspuolustaja Johnny Oduya on niin ikään poissa. Trevor Daleyltä odotetaan uutta nousua pelaajana, jotta hän voi täyttää ruotsalaispakin jättämän aukon.

Tutut tähdet Patrick Kane, Jonathan Toews, Duncan Keith ja Brend Seabrook kannattelevat kuitenkin edelleen Chicagoa pitkälle. Seabrookin kahdeksan vuoden jatkosopimus on iso asia koko organisaatiolle.

Lähtijöiden tilalle on hankittu halvempia, mutta taitavia pelaajia. Artemi Panarinilta, Viktor Tihonovilta, Marko Danolta ja Erik Gustafssonilta voi odottaa paljon. Saad-kaupassa tullut Artem Anisimov on ulottuva ja monipuolinen sentteri.

Unohtamatta Teuvo Teräväistä, joka väläytteli pudotuspeleissä jo taitojaan.

Valmentaja Joel Quenneville ei pitäydy liian tarkoissa taktisissa kuvioissa, vaan joukkueen pelaajat saavat toteuttaa itseään harvinaisen vapaasti. Se on toiminut tähän asti, joten linja tuskin muuttuu.

Ei kauden ihan noin pitänyt mennä. Colorado jäi divisioonansa viimeiseksi ja ulos pudotuspeleistä. Kyseiseen asemaan ei ole kuitenkaan tarkoitus jäädä makoilemaan pitkäksi aikaa.

Patrick Royn paikka on ollut melko vahva valmentajan pallilla tähän asti, mutta tulosta pitää tulla pian tai penkki alkaa muuttua kuumaksi.

Colorado on päässyt viiden viime kauden aikana vain kerran pleijareihin. Potentiaalia ryhmässä kyllä on, mutta taitoa ei ole saatu ulosmitattua täydellä teholla.

GM Joe Sakic on valitellut, ettei joukkueessa ole riittävästi kokoa, jota tarvitaan kovaotteisessa Keskisessä divisioonassa.

Avalanche odottaa isoja tehoja Bostonista tulleelta Carl Söderbergiltä, jolle sorvattiin peräti viiden vuoden sopimus. Mihail Grigorenkolle sovitellaan niin ikään isompaa viittaa kuin hänellä oli Buffalossa.

Francois Beaucheminilta pitäisi löytyä vielä venymistä, sillä puolustuspäässä Erik Johnson ja Tyson Barrie tarvitsevat apuja.

Coloradon ylivoimaprosentti (15) oli koko liigan toiseksi huonoin, joten sille osastolle pitäisi ainakin tulla parannusta.

Suomalaisittain Coloradossa riittää mielenkiintoista seurattavaa, sillä vasta 18-vuotias Mikko Rantanen on esiintynyt harjoituskaudella erittäin lupaavasti. Hänelle voi avautua rooli joukkueessa jo ensimmäisellä Pohjois-Amerikan kaudella.

Dallas oli viime kaudella runkosarjassa toiseksi tehokkain joukkue Tampa Bayn jälkeen. Ottelua kohti syntyi 3,13 osumaa.

Ja siihen sitten vielä heitetään lisäksi sellainen maalitykki kuin Patrick Sharp. Eihän tässä ole enää mitään järkeä!

Viime kauden pistepörssin voittaja Jamie Benn ja Tyler Seguin ovat tehokkain kaksikko NHL:ssä kahden viime vuoden aikana. He ovat mättäneet yhdessä 327 tehopistettä.

Tähtiloistoon on tunkeutumassa myös huipputaitava Valeri Nitsuskin, jonka viime kausi meni pilalle loukkaantumisen takia.

Kovia hyökkääjiä toki tarvitaankin, koska lonkkaleikkauksessa käyneen Bennin pelikunto on vielä arvoitus kauden alussa.

Maalivahtiosastokin on kokenut ja kova, kiitos Antti Niemen ja Kari Lehtosen. GM Jim Nill halusi lisää laajuutta veskareihin, koska hän koki, että taso laski liikaa peräkkäisinä päivinä. Dallasilla on runkosarjassa 12 ”back-to-back” ottelua.

Suurin huolenaihe on kuitenkin puolustuksen laajuus. Johnny Oduya on kelpo lisä, muttei ratkaisevasti parempi kuin Trevor Dailey. Lupaavan viime kauden pelanneella Jyrki Jokipakalla on kelpo mahdollisuus murtautua kuuden pelaavan puolustajan joukkoon.

Minnesotan loistava loppukausi antoi uskoa tulevaisuuteen. Wildin loppukauden sarja oli huikaiseva (28-9-3), ja joukkue tarrasi pudotuspelipaikakkaan villin kortin kautta.

Wildin kohtaloksi tuli jo kolmatta kertaa Chicago, joka pudotti Minnesotan jatkosta toisella kierroksella.

Divisioonavoittaja St. Louisin tiputtaminen avauskierroksella oli kuitenkin kova temppu.

Tuskin kukaan kuvitteli, että Devan Dubnykistä tulee pelastaja, joka nostaa koko seuran uudelle askeleelle.

Oilersissa sivuraiteelle joutunut maalivahti löysi loistovireen Minnesotassa. Hän sai palkinnoksi kuuden vuoden (26 miljoonaa dollaria) jatkosopimuksen ja paljon luottoa ensi kaudella.

Sentteriosastolla Wild luottaa vahvasti suomalaisiin. The Hockey News oli nostanut Mikael Granlundin jo Mikko Koivun ohi rankingissa. Erik Haulalle on luvassa rikkova rooli alemmissa ketjuissa.

Palkkatto oli sen verran lähellä, ettei Wildillä ollut varaa haalia kalliita vapaita agentteja. Valmentaja Mike Yeo luottaa nuorten pelaajien kehittymiseen.

Todennäköisessä puolustuksessa on viisi pelaajaa, jotka ovat 25-vuotiaita tai nuorempia. Peliaikahirmu Ryan Suterilla on iso rooli pakiston liimajätkänä.

Yeolla ja pelaajilla on paljon petrattavaa ylivoimapelissä. Viime kaudella Wild oli sarjan neljänneksi huonoin ylivoimajoukkue. Thomas Vanekilta ja Jason Pominvilleltä odotetaan tehoja ylivoimalla.

Laajennusjoukkueen alkutaival on usein hankala, mutta kun ne pääsevät vauhtiin, jälki voi olla hyvääkin.

Nashville Predators on hyvä esimerkki organisaatiosta, joka on noussut vakain askelin kohti huippua.

Predators on jälleen valmis taistelemaan konferenssin kärkisijoista.

Johtoportaan ykköstavoite oli saada naulittua jatkosopimus ykkössentteri Mike Ribeiroille, joka teki kahden vuoden ja seitsemän miljoonan dollarin pahvin. Ribeiron asenne- ja siviiliongelmista on taitettu paljon tarinaa, mutta lätynheittotaitoa kukaan ei kiistä. Ribeiron ja hienon tulokaskauden pelanneen Filip Forsbergin yhteistyö sujuu erinomaisesti.

Maalitykki James Nealin loukkaantumishuolet tuovat murheita, mutta iskukykyä löytyy muutenkin. Nashvillen yksi vahvuus on, että takalinjoilta löytyy paljon tukea hyökkäykseen. Shea Weber, Roman Josi ja Seth Jones muodostavat tiiviin ja taitavan kolmikon.

Mattias Ekholmilla ja Ryan Ellisillä on niin ikään paljon nuorta energiaa annettavana. Lisäksi St. Louisista tullut veteraanipakki Barret Jackman tuo entisestään lisää jykevyyttä puolustukseen.

Ja onhan siellä vanha tuttu Pekka Rinne, joka on taas terve ja valmiina taistelemaan liigan parhaan maalivahdin tittelistä.

Viime kaudella valmentajaksi tullut Peter Laviolette sai iskostettua astetta hyökkäävämmän pelityylin yllättävän nopeasti. Nyt on aika jatkaa viilaamista.

Viime kauden piti olla St. Lousille The Kausi. Hyvän runkosarjan jälkeen tippuminen avauskierroksella oli järkyttävä pettymys.

Sen jälkeen oli selvä, että muutoksia tulee. Kyse oli vain siitä, että kuinka paljon.

T.J. Oshie oli yksi joukkueen eturivin pelaajista, mutta hän sai lähteä kaupassa Washingtoniin. Toiseen suuntaan tuli luotettava mutta Oshieta paljon yksipuolisempi Troy Brouwer. Vapailta markkinoilta tullut sentteri Kyle Brodziak auttaa alempia ketjuja.

Organisaatiolle oli tärkeää saada naulittua huipputaitava Vladimir Tarasenko kuuden vuoden sopimuksella. Hän ja Jori Lehterä löysivät hyvin yhteispelin jo viime kaudella. Nyt on tultava vielä lisää päättäväisyyttä otteisiin – taitoa kyllä on riittävästi.

St. Louis kaavaili Mike Babcockia uudeksi valmentajaksi, mutta kokenut Ken Hitchcock jatkaa ainakin toistaiseksi ensi vuoden loppuun ulottuvalla sopimuksella. Jos syksyllä ei tule tulosta, muutoksia valmennusportaaseen väännetään nopeastikin.

Hitchcockin pitkäaikaiset näytöt ovat kuitenkin Bluesissa kovia. St. Louis on kerännyt runkosarjassa eniten pisteitä (389) sen jälkeen, kun hän tuli puikkoihin 2011. Runkosarjamenestys ei vaan enää riitä St. Louis Bluesin tasoiselle joukkueelle.



Winnipeg Jetsiltä on turha odottaa vieläkään hurjaa pudotuspelijuoksua, mutta pääasia seuran kannalta, että asiat ovat menossa oikeaan suuntaan.
 
Päävalmentaja Paul Maurice on saanut puristettua melko nimettömästä ryhmästä paljon irti. Viime kaudella joukkue päästi 210 maalia, mikä oli Jetsin seuraennätys – kuten myös pistemäärä 99.

Kesän aikana ei paljon muutoksia tullut. Ydinryhmä on hyvinkin tiivis.

Työmoraali on kohdallaan, eikä löysäilijöitä sallita. Joukkue koki Evander Kanen mätäpaiseeksi, minkä takia hän sai jo viime kaudella lähteä Buffaloon.

Sentteri Bryan Little on yksi sarjan aliarvotetuimpia pelaajia, mikä saattaa johtua hänen pienestä koostaan. Yksi mielenkiintoinen nimi hyökkäyksessä on Aleksander Burmistrov, joka palaa NHL:ään kahden kauden KHL-seikkailun jälkeen.

Puolustus on saamassa uuden pelillisen liiderin Jacob Troubasta, joka pystyy laadukkaaseen peliin kaukalon kaikilla alueilla. Joukkueen henkinen isä on kuitenkin edelleen Dustin Byfuglien, joka pystyy tarvittaessa hyppäämään hyökkääjänkin rooliin.

Sekä "Big-Buff" että hyökkääjä Andrew Ladd saavat halutessaan rajoittamattoman vapaan agentin statuksen ensi kesänä. Heidän tulevaisuutensa ratkaisee paljon organisaation suuntaa.
 
Jetsin harmiksi Keskinen divisioona on ehkä NHL:n tasoltaan laajin.

Pisteiden raapiminen divisioonan sisäisistä kamppailuista on hankalaa.