Näin tällä kaudella käy – tai sitten ei

Joka syksy sitä tuijottaa joukkueiden kokoonpanoja, ja yrittää analysoida ja päätellä joukkueiden voimasuhteita. Ketkä ovat vahvistuneet, ketkä heikentyneet? Mitä pidempään listoja tutkii, sitä paremmalta kaikki alkavat näyttää. Nuoret pelaajat tuntuvat kypsyneen, vammoistaan toipuneet veteraanit ovat tietenkin entisen veroisia pelaajia, eikä kenestäkään ole kesän aikana tullut liian vanhaa.

Jotain kuitenkin aina tapahtuu, ja joka vuosi me yllätymme. Hyvä niin.

Nyt on aika taas kurkistaa kristallipalloon, ja katsoa, miltä tulevaisuudessa näyttää.

Divisioonien mestarit

Atlantic: Jos Ben Bishop on viime kauden kunnossa, jos Steven Stamkos pysyy terveenä ja jos Victor Hedman parantaa entisestään, Tampa Bay voittaa divisioonan. Mutta Boston on suosikki.

Metropolitan: Viime kaudella Penguins voitti divisioonan 13 pisteen erolla kakkoseen. Divisioonan mestari tälläkin kaudella.

Central: St. Louis Blues voittaa, mutta menestyksen takana ovat (ehkä yllättäen) Joakim Lindström ja Jori Lehterä.

Pacific: Perry, Getzlaf ja Gibson kantavat joukkueen kärkeen.

Idän konferenssista menevät Bruinsin ja Penguinsin isäksi pudotuspeleihin Lightning, Canadiens, Maple Leafs, Rangers, Flyers ja Capitals.

Lännestä Ducksin ja Bluesin seuraksi Blackhawks, Avalanche, Wild, Stars, Kings ja Sharks.

Itäisen konferenssin finaalista tulee Sidney Crosbyn suuri paluu voittajien piiriin, ainakin NHL:ssä. Penguins kohtaa finaalissa Bruinsin ja tällä kertaa Sid nauraa parhaiten. Siis viimeksi.

Monien mielestä viime kaudella Kingsin ja Blackhawksin välinen Lännen konferenssifinaali oli todellinen Stanley Cup –finaali, sillä Idän joukkueille ei annettu juurikaan mahdollisuuksia. Länsi on tulevalla kaudella yhtä kova, mutta nyt Kings ei jaksa enää edetä yhtä pitkälle. Blues menee konferenssifinaaliin, ja häviää Blackhawksille.

Ja viimeinkin saamme seurata Stanley Cup –finaalia, jossa kohtaavat Jonathan Toews ja Sidney Crosby. All in. Sitä sarjaa emme unohda ihan heti. Voittajana siitä nousee … Crosby.

Moisen kauden jälkeen ei ole ihme, että Crosby pokkaa Hart-pokaalin liigan arvokkaimpana pelaajana. Palkinto on hänelle toinen peräkkäinen ja kolmas koko uralla.

Muita kiitospuheensa kanssa hikoilevia ovat

Norris, paras puolustaja: Ryan Suter sai surkeimman mahdollisen startin kauteen, kun hänen Bob-isänsä, vuoden 1980 olympiasankari, kuoli äkillisesti. Se ei kuitenkaan vaikuta hänen peliinsä ja hän pelaa Minnesotassa paljon. Kahdeksan kuukauden kuluttua hän saa työstään virallisen tunnustuksen.

Vezina, paras maalivahti: Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen palkinto menee samalle pelaajalle kuin edellisellä kaudella. Vuonna 2008 kyseessä oli Martin Brodeur, nyt se menee parhaita vuosiaan lähestyvälle Tuukka Raskille.

Calder, vuoden tulokas: John Gibson ei pelaa kuin tulokas, ja kun hänellä onkin taskussaan nuorten MM-kulta ja miesten MM-pronssi, Ducksin maalia vartioi kokenut 21-vuotias.

Selke, paras puolustava hyökkääjä: Oikeastaan palkinto jaetaan liigan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle, ei parhaalle kahden suunnan pelaajalle, ja esimerkiksi Chicagon Marcus Krügerin pitäisi olla vahvoilla. Mutta palkinnon saa jälleen Patrice Bergeron.

Lady Byng, herrasmiespelaaja: Nicklas Bäckström, Washington Capitals.

Jack Adams, vuoden valmentaja: Barry Trotz, joka luotsaa Capitalsin pudotuspeleihin.