Skip to main content

Muutoksia odotetaan kolmannessa finaalissa

Teksti Marko Leppänen / Panu Markkanen / NHL.com

Muuttuuko pelin kuva, kun Sharks pääsee kotiyleisön eteen ja saa viimeisen vaihto-oikeuden?

Marko Leppänen: Ainakin se on takuuvarmaa, että San Jose miettii viimeiseen asti, miten se saisi hyödynnettyä viimeisen vaihto-oikeuden. Tilanne vaan näyttää sikäli epätoivoiselta, etteivät Sharksin isot tykit pääse vauhtiin oikein mitään Pittsburghin ketjua vastaan.

Suurin kysymys on, ketä vastaan valmentaja Peter DeBoer yrittää peluuttaa Joe Thorntonin ykkösketjua. Toisessa finaalissa vastakkain oli eniten Sidney Crosbyn ketju, joka onnistui omassa tehtävässään loistavasti.

Kris Letangin ja Brian Dumoulinin ykköspakkipari otti Sharksin ykkösen hellään syleilyyn. Esimerkiksi Letang oli Pavelskin kanssa samaan aikaan jäällä 15,25 minuuttia. Hyvin mahdollista, että DeBoer yrittää saada ykköstään esiin peluuttamalla heitä mahdollisimman paljon Penguinsin kolmosparia Ian ColeJustin Schultz vastaan.

Panu Markkanen: Pittsburghin Mike Sullivan näytti kollegalleen Peter DeBoerille niin sanotusti eteen, miten tuota asetta käytetään tehokkaasti. ”Matchaus” osui keskelle häränsilmää, eli siitä todellakin täydet pisteet Sullivanille.

Mutta siinäpä on todellakin pähkinää pureskeltavaksi DeBoerille, että mikä kentällinen olisi Pittsburghin heikoin lenkki, jota vastaan Thorntonia ketjua peluuttaisi. Letangin syleilystä Pavelski tosiaan päässee nyt irti, mistä Sharks-kippari lienee vain ja ainoastaan hyvillään.

Sharks saa tästä yhden aseen käyttöön, mutta sehän ei riitä. Ammukset eivät saa jäädä piippuun, vaan tämä etu pistää pystyä käyttämäänkin.

Sharks laittoi ketjut uusiksi. Onko muutos pysyvä?

Marko Leppänen: Sana pysyvä on sinänsä hyvin käyttökelvoton NHL-kehissä. Muutoksia tehdään sen takia, että voitaisiin muuttaa uudelleen…

Ainakin Joel Ward toi niin paljon sähinää Logan Couturen ja Joonas Donskoin vierelle, että se yhdistelmä pysynee yhdessä. Patrick Marleau on häipynyt kuvasta finaaleissa, vaikka hänen pitäisi olla nopeudellaan juuri se tekijä, joka pystyy vastaamaan Pittsburghin vauhtiin.

Voidaan olla jopa niin kriittisen tilanteen äärellä, että DeBoer hajottaa ykkösketjun. Tuli mieleen jopa niin hurja visio, että Pavelski heitettäisiin ykkösen laidalta jonkun toisen ketjun sentteriksi. Nick Spaling vilttiin, Chris Tierney nelosen keskelle ja Pavelski yhteen ketjuun keskelle. Peter, voit soittaa milloin vain ja kysyä neuvoja!

Panu Markkanen: Montako peliä olet Marko valmentanut, voisi eräskin väkevästi keväästä toiseen stailattu kiekkovaikuttaja tiuskaista, kun noin yksityiskohtaisesti neuvoja jakelet.

Mutta asiaan. Siinä, kun Sharks tasoitti toisen finaalin, maalailin jo visiota siitä, kuinka DeBoer teki jopa Stanley Cupin arvoisen ketjumuutoksen. Niin hyvin Wardin, Couturen ja Donskoin vitja pelasi ja rakensi maalinkin. Tuo kolmikko pysyy varmasti kasassa.

Pavelski ja Thornton eri ketjuihin ja vanhat herrat Thornton ja Marleau yhteen? Siinä voisi olla DeBoerin resepti saatesanoilla: ”Nyt äijät hoitakaahan homma vaikka vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.”

Ja kyllä, omatkin NHL-valmennuskokemukseni ovat yhtä vahvat kuin sinulla, kuomaseni.

Sharksin tähtien on herättävä molemmissa päissä.

Marko Leppänen: Sori Panu taas näsäviisaus, mutta ongelmana San Josella taitaa olla näinä päivinä enemmänkin unen saaminen kuin herääminen.

San Jose näyttää kaukalossa vaisulta, mutta kyse ei ole fysiikan loppumisesta, henkisestä väsymisestä tai varsinkaan haluamisen puutteesta. Sharksin pelaajat ovat varmasti aivan valmiita tekemään kaiken mahdollisen Stanley Cupin voittamisen eteen. Kun miettii vaikka Marleaun ja Thorntonin asetelmaa, ei voisi suurempaa motivaatiotekijää olla.

Jos asetellaan tilanne näin: San Jose on sama joukkue kuin aiemmin pudotuspeleissä, mutta Pittsburgh on pystynyt nostamaan vieläkin tasoaan. San Josen pitäisi kyetä samaan, mutta kahden ottelun takaa-ajoasemassa peli menee helposti puskemiseksi ja väkisin yrittämiseksi.

Sitten tullaan taas niin sanotun pompputeorian (keksin juuri äsken) äärelle. Täällä Pohjois-Amerikassa sitä kutsutaan hienosti termillä ”puck luck”. Muutama onnekas pomppu maaliin, ote Sharksille, ja taas on uusi pallopeli käynnissä.

Panu Markkanen: Tuota pompputeoriaa Viasatin selostuskaksikko Antti Mäkinen-Janne Niinimaa muuten toisteli aika usein, tietämättä varmaan tuota hienoa termiäsi.

Mistä hiivatista Penguins muuten on kaivanut tuon käsittämättömän energian, jolla se on dominoinut peliä näin? Pelkkä peluutus ja matchaus ei selitä kaikkea.

Sharksin tulisi nyt unohtaa sarjan tilanne, ja pitää pää kylmänä, luottaa omaan tekemiseen, ja sitä kautta se onni tulisi ansaituksi. Tai eihän sitä voi ansaita. Kysehän olisi sattuman minimoinnista.

Yhtä kaikki: Vaikka Sharksillakin on johtajia, ovat Penguinsin johtajat tällä hetkellä päätä pidempiä.

Pitkät kiekot ja niistä johtuvat oman pään aloitukset korostuivat lopussa.

Marko Leppänen: Kyllä. Jääkiekko on siitä hauska peli, että suurin osa peliajasta mennään tasaisessa virrassa, mutta lopussa tasaisessa tilanteessa peli muuttuu kuin jenkkifutikseksi, jossa jokainen aloituskuvio määrätään tarkkaan ja tilanteet pelataan etukäteen.

San Josen kavennusmaali tuli Penguinsin tyhmän pitkän jälkeen, ja Penguinsin voittomaali taas oli tarkkaan harkitun aloituksen tulos. Sidney Crosby näytti tahtipuikollaan tarkkaan, miten pakkien pitää olla viivalla aloituksessa.

Oli muuten melko hupaisaa, että Logan Couture syytti pelin jälkeen tuomareita Crosbyn suosimisesta aloituksissa. Sidney on hänen mukaansa niin iso tähti, etteivät tuomarit reagoi hänen varastamiseen. Tietysti se harmittaa, kun Crosbyn aloitusprosentti oli ottelussa 71.

Kommentissa oli varmasti ainakin osittain totuutta, mutta Stanley Cupin finaaleissa tuollainen ala-astetasoinen ”epismeininki” -argumentointi ei oikein toimi. Kaikki pienetkin koiruudet käytetään hyväksi. Ja se on yleisesti kaikkien maailman senttereiden tiedossa, että eniten varastava voittaa aloitukset.

Panu Markkanen: No totta kai se on huonomman mielestä epäreilua, kun toinen on niin paljon parempi. Crosbyn vika oma hyvyys ei toki ole, eikä hän moisista letkautuksista järky hiventäkään.

Vaan olihan se taianomainen aloitus! Crosby teki itsestään valmentajan jäällä ja jos joskus voidaan puhua siitä, kuinka todellinen teräsmies tekee teräsmiehiä myös ympärillään olevista pelaajista, niin nyt kävi niin.

Kun mainitsit tuon Crosbyn prosentin, niin siinähän on yksi tekijä, joka on myös ankeuttanut Thorntonin ketjun pelaamista. Crosby on kauhonut aloituksia niin hyvin, että vastustajan ykkösnyrkiltä on mennyt aivan liian suuri osa vaihtojen aluista vain siihen, että kiekko saataisiin omille.

San Jose toden totta tempoi niitä pitkiä aivan liikaa. Suurelta osin näin kävi myös Pittsburghin tukalan prässin takia.

Malliesimerkkejä siitä, kuinka hyvät ja huonot asiat kertautuvat kaukalossa.

Syiden ja seurauksien peli siis.

Katso lisää