Musiikilla on vaikutusta veskareihin

VANCOUVER - Washington Capitalsin maalivahti Braden Holtby soittelee kitaraa pelipäivinä rentoutuakseen ja päästäkseen hyvään fiilikseen ennen illan ottelua. Mutta vuoden 2016 Vezina-voittaja tietää, että rämpytyksestä voi olla apua räpyläkädellekin.
Tutkimuksessa on osoitettu yhtäläisyyksiä kitaransoiton ja kiekon kiinni ottamisen välillä. Soittaminen kehittää samoja hermoratoja, joita käytetään torjuntatöissä.

Holtbyn mukaan on aivan järkeenkäypää, että nuo kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Hän sanoo jopa tuntevansa, miten soittaminen on auttanut.
- Kun aloittaa kitaransoiton, tuntuu, että kädessä olisi viisi peukaloa. Kun hommasta alkaa päästä jyvälle, rytmin tunne tulee kuin itsestään. Käsien koordinaatio kehittyy, Holtby kertoi.
Musikaalisessa perheessä varttunut Holtby opetteli kitaransoiton itsekseen pelatessaan juniorikiekkoa Saskatchewanissa. Pelipäivän rutiineihin musisointi tuli mukaan viime kauden alkupuolella, kun Holtbyn agentti hankki hänelle "matkakitaran", jolla voisi soitella Washingtonin vieraspelireissuilla. Pian Capitalsin harjoitushallillekin ilmestyi kitara, jotta Holtby pääsi soittelemaan sielläkin aamujäiden jälkeen.
- Olen kehittynyt viime vuosina. Nyt pystyn soittamaan jo biisejä tabulatuureista, Holtby kertoi.

Edellä mainittu ei tule yllätyksenä ex-maalivahti Ted Monnichille, joka työskentelee tätä nykyä maalivahtien mentaalivalmentajana ja urheilupsykologian konsulttina Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa. Monnich alkoi jäljittää kitaroiden ja veskareiden yhteyttä vuonna 2003 huomattuaan itsekin hanskakätensä liikkuvuuden kehittyneen soittotreenien ansiosta. Hän tarkkaili maalivahteja ja havaitsi, että hanskakäden reaktiot ja torjuntaprosentti paranivat, jos veskari oli soitellut kitaraa muutama tunti ennen peliä. Monnich kutsuu ilmiötä "kinesteettiseksi vasteeksi".
- Kun katsomme muusikkoa, joka soittaa nuoteista tai ulkomuistista, näemme hänen käsiensä vastaavan laukaisimiin. Maalivahdin laukaisin on se, kun hän näkee kiekon irtoavan vastustajan lavasta. Muusikon laukaisin on yleensä edellinen tahti tai jonkin kuvion kuuleminen. Hän vastaa siihen käsillään. Kyse on samasta keskushermoston osasta, ja toinen laji kehittää toista. Soittaminen kehittää paremmaksi torjujaksi, Monnich selitti.
Eivätkä soittamisesta saadut hyödyt rajoitu ainoastaan kitaraan, vaikka se onkin useimmiten maalivahtien valitsema soitin.
New York Rangersin maalivahti Henrik Lundqvist esitteli kerran kitaristintaitojaan vetäisemällä Guns N' Rosesin "Sweet Child O' Minen" Jimmy Fallonin isännöimässä The Tonight Show'ssa. Vancouver Canucksin Ryan Miller, Arizona Coyotesin Mike Smith ja New Jersey Devilsin Cory Schneider soittavat kitaraa, ja niin tekivät myös entiset NHL-vahdit Jose Theodore, Brent Johnson ja Robert Esche. Useimmille kitaransoitto on rentoutumismuoto, mutta entinen NHL-maalivahti Sean Burke - joka jammaili kerran lavalla Garth Brooksin kanssa - otti Holtbyn lailla kitaran joskus mukaan vieraspelireissuillekin.
- Musiikista on apua monessa jutussa. Rytmiä löytyy useammista asioista kuin moni arvaakaan, Holby totesi.

Boston Bruinsin Tuukka Rask oppi soittamaan rumpuja ollessaan 9-vuotias musiikkiluokkalainen. Hän aloitti soittoharrastuksensa uudelleen muutettuaan Pohjois-Amerikkaan kymmenisen vuotta sitten.
- Koordinaatiostahan soittamisessakin on kyse, joten yhtäläisyysväitteissä on varmasti perää, tuumi Rask, 30.
Stanley Cupin viime kaudella voittanut Pittsburgh Penguinsin maalivahti Matt Murray soittelee vapaa-aikanaan pianoa. Hän on kokeillut myös kitaraa, jota hänen veljensä soittaa ammatikseen Torontossa.
- Osasin soittaa sitä jotakuinkin välttävästi, mutta vaikeaahan se on. Jos kykenee soittamaan kitaran kaltaista instrumenttia, se kertoo jo ihmisestä ja hänen kyvyistään paljon, Murray aprikoi.
Monnich ei ylläty kuullessaan Raskin ja Murrayn soittavan jotakin muuta soitinta kuin kitaraa. Jos soittaminen vaatii jalkatyötä, siitäkin on hyötyä.
- Pianoa ja rumpuja soitettaessa pitää painella polkimia tiettyyn aikaan, eikä silloin ole aikaa jäädä miettimään. Sitäkin pitää siis harjoitella, ja siinäkin on samalla lailla kyse laukaisimista, vasteista ja hermoradoista. Jos jää miettimään turhan pitkäksi aikaa, homma menee pieleen. Sama pätee maalivahdin työskentelyyn, hän sanoi.
Vaikka tämä kaikki onkin Murrayn mielestä täysin järkeenkäypää, ei kannata odottaa hänen seuraavan Holtbyn esimerkkiä.
- En rupea roudaamaan pianoa pelireissuille, Murray murjaisi.