Skip to main content

Norris-voittaja Burns tai laituri Burns

Monipuolinen pelaaja antaa valmentajalle vaihtoehtoja ja tuo syvyyttä

Teksti Jussi Lehmola @LehmolaJussi / kirjeenvaihtaja, NHL.com/FI

NHL:n varaustilaisuus kesäkuussa 2003 Nashvillessä. Minnesota Wild varaa ensimmäisellä kierroksella numerolla 20 laitahyökkääjä Brent Burnsin.

NHL:n palkintogaala kesäkuussa 2017 Las Vegasissa. Brent Burns pokkaa NHL:n parhaalle puolustajalle annettavan Norris Trophyn.

Burns on pelannut suurimman osan NHL-urastaan puolustajana. Torstaina saatiin kuitenkin jälleen muistutus hänen monipuolisuudestaan, kun parrakas mies aloitti kamppailun San Jose Sharksin miehistössä laitahyökkääjänä.

Burns oli viimeksi vakiolaituri neljä vuotta sitten, jolloin hän luisteli Joe Thorntonin ja Joe Pavelskin rinnalla San Josen huippuketjussa.

- Se on täysin erilaista. Hyökkääjänä ketjukemia on tärkeintä. "Jumbon" ja "Pavsin" kanssa pelaaminen on ollut yksi hauskimmista ajoista urallani. Meillä oli hauskaa joka vaihdossa, Burns kertoi San Josen verkkosivuilla.

Hyökkäyksessä voi olla hauskaa, mutta takalinjoilta löytyy makkaraa leivän päälle. Burns ansaitsi nykyisen jättisopimuksensa nimenomaan puolustajan tontilta käsin.

San Josen päävalmentaja Peter DeBoer palautti Burnsin takalinjoille kesken ottelun torstaina, kun puolustaja Dylan DeMelo loukkaantui. Vaikka DeMelo palasi takaisin kaukaloon, niin Burns pysyi loppukamppailun ajan puolustajana. Norris-voittaja on Norris-voittaja.

- Se kokeilu ei kestänyt pitkään. Burns todisti sen, mitä jo tiesin - eli hän on parempi puolustajana. Hän on niin iso ase takalinjoilla, DeBoer sanoi.

San Jose löi Vancouver Canucksin kotonaan 4-1. Burns teki voittomaaliksi jääneen 2-0 osuman ja syötti ottelun viimeisen maalin.

Video: Burnsin tulinen one-timer ohittaa Nilssonin

NHL-jäiltä löytyy toinen lähes samanlainen isokokoinen ja monipuolinen mies kuin Burns. Myös Winnipeg Jetsin Dustin Byfuglien tunnetaan paremmin puolustajana, mutta on pelannut laitahyökkääjänä.

Byfuglien varattiin tuossa samassa vuoden 2003 NHL Draftissa kuin Burns. "Big Buff" oli tuolloin sen verran raakile, että hän meni numerolla 245 Chicago Blackhawksiin, eli nykyisellä seitsemän kierroksen systeemillä mies olisi jäänyt kokonaan varaamatta.

Byfuglien on viimeksi ollut virkaatekevä laitahyökkääjä Chicagon Stanley Cup -mestaruusjoukkueessa 2010. Hän siirtyi seuraavaksi kaudeksi Atlanta Thrashersiin ja latoi puolustajan tontilta 20 maalia.

Byfuglien on välillä käynyt hyökkääjän tontilla Jetsin paidassa.

- Byfuglien on sellainen jätkä, joka pystyy pelaamaan mitä tahansa pelipaikkaa. Hän on todella lahjakas hyökkäyspäässä, ja me tarvitsemme nyt todella kipinää, Jets-sentteri Bryan Little kuvaili Canadian Pressille neljä vuotta sitten, kun Winnipegillä oli menossa heikko jakso ja Byfuglien nostettiin hyökkäykseen.

Monipuoliset pelaajat ovat edelleen käyttökelpoisia valmentajille vaikka nyky-NHL:ssä toki ollaan enemmän oman paikkansa erikoismiehiä. Eri paikoilla luistelemaan pystyvät pelaajat tuovat omalla tavallaan lisää syvyyttä joukkueeseen. Heitä voi käyttää tuuraajina loukkaantumisten sattuessa tai herättelemään joukkuetta.

Video: WPG-ARI: Byfuglien sytyttää punalampun juhlaottelussa

Ainakin hieman vanhempien suomalaisten NHL-fanien verkkokalvoille on piirtynyt tajunnan rajamailla kaukalosta ulos raahautuvan Philadelphia Flyersin Sami Kapasen kuva. Hän joutui kevään 2004 pudotuspeleissä Toronto Maple Leafsin Darcy Tuckerin taklaamaksi, mutta päätti "puolikuolleena" päästä penkille, jotta Flyers pystyi vaihtamaan. Hetkeä myöhemmin Philadelphia teki playoff-sarjan ratkaisseen maalin.

Kapanen pystyi pelaamaan molempia laitoja, mutta nimenomaan noissa kevään 2004 pudotuspeleissä hänet nähtiin myös puolustajana. Hän teki lähes kaikkea Philadelphian vuosinaan.

- Kapasesta tuli arvokas ja monipuolinen pelaaja, joka pystyi pelaamaan eri rooleja käytännössä jokaisessa tilanteessa. Hän pelasi Flyersissa kumpaakin laitaa ja jopa puolustajana sekä kaikissa neljässä ketjussa eri aikoina, Philadelphian verkkosivuilla muistellaan suomalaista lämpimästi.

Kapasta vielä huomattavasti isompi hyökkääjänimi piipahti aina välillä puolustajan tontilla Detroit Red Wingsissä. Valmentajalegenda Scotty Bowman käytti Sergei Fedorovia tuuraamaan loukkaantuneita pakkejaan.

Fedorovilla ja Kapasella oli yksi yhteinen piirre, joka auttaa monipuolisuudessa: he olivat molemmat ilmiömäisiä luistelijoita.

- Fedorov oli niin loistava luistelija. Hän pystyi luistelemaan samaa vauhtia eteen- ja taaksepäin. Meillä oli loukkaantumisia ja laitoin hänet puolustajaksi. Hän oli noin kuuden viikon ajan aivan mahtava. Hän olisi voinut olla All-Star -puolustaja, Bowman ylisti The Hockey Newsille muutama vuosi sitten.

Nykyisistä suomalaispelaajista monipuolisuuden titteliä kantaa muun muassa Jussi Jokinen. Vaikka tällä kaudella ei peliaikaa enää ole irronnut entiseen tyyliin, niin Jokista muistetaan kehua aina. Hän pelaa nelosketjun sentterinä tai ykkösketjun laidalla ja kaikkea siltä väliltä.

- Jokinen on fiksu ja älykäs pelaaja. Hän on monipuolinen, päävalmentaja John Tortorella kehui Jokisen saavuttua Columbus Blue Jacketsin vahvuuteen tammikuussa.

- Jokinen on ollut todella luotettava pelaaja uransa ajan. Uskon, että se tuo tasapainoa joukkueeseemme. Hän pystyy tekemään useita eri asioita, General Manager Rob Blake sanoi Jokisen muuttaessa Los Angeles Kingsiin marraskuussa.

Keskushyökkääjät siirtyvät tarvittaessa laitahyökkääjän paikalle usein helposti. Joskus laiturista tulee sentteri, mikä on haastavampaa keskushyökkääjän suuremman vastuun takia.

Jets menetti joulukuun lopussa ykkössentterinsä Mark Scheifelen sairastuvalle. Blake Wheeler siirtyi saumattomasti ykkösketjun keskelle. Paikanvaihdon ohessa monipuolinen mies voi ottaa myös opettajan roolin.

- Wheelerin työmoraali on uskomaton. Penkillä hän aina opettaa minulle, miten pelata paremmin seuraavassa vaihdossa. Haluan aina istua hänen lähellään, koska hänellä on positiivinen asenne ja uusi näkökulma jäällä tapahtuviin asioihin. Hän tietää paljon tästä lajista, joten minun pitää kuunnella ja yrittää oppia, Patrik Laine ylisti Jets-kapteenia Winnipegin verkkosivuilla.

Aivan huipputasolla keskushyökkääjien pitää siirtyä laidalle sormia näpäyttämällä. Esimerkiksi kultaa voittaneissa Kanadan 2010 ja 2014 olympiajoukkueissa sekä vuoden 2016 World Cup -mestarijoukkueessa senttereitä oli yli puolet hyökkääjistä.

Historian lehdiltä monipuolisuutta voi hakea vaikka Red Kelly -nimisestä hahmosta. Kelly pelasi Detroitissa puolustajana 1940-luvun lopulta vuoteen 1960. Hänet valittiin kahdeksalla peräkkäisellä kaudella kuudesti NHL:n ykköstähdistöön ja kahdesti kakkostähdistöön. Kellystä tuli vuonna 1964 ensimmäinen Norris Trophyn saanut pelaaja.

Kelly siirtyi vuonna 1960 Torontoon, jossa miehestä tehtiin sentteri. Hän auttoi heti ensimmäisellä täydellä kaudellaan Leafs-paidassa legendaarisen laiturinsa Frank Mahovlichin 48 maaliin, mikä oli tuolloin Toronton ennätys.

Monipuolisuutta löytyy NHL-historiasta paljonkin. Nykypäivänä Burns on esimerkki miehestä, joka on enemmän jääkiekkoilija kuin puolustaja tai hyökkääjä. Pelipaikasta viis, jos pystyy auttamaan joukkuettaan.

- Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että vaihtelen pelipaikkaa edestakaisin, Burns totesi.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.