Skip to main content

Mikko Rantasella on takanaan hurja vuosi

Teksti Panu Markkanen / NHL.com

Mikko Rantanen nousee tätä kirjoitettaessa Helsingin Töölössä järjestettävässä Nuorten Leijonien MM-kultajuhlassa lavalle. Pakkanen paukkuu, nuorten ja iloisten miesten ilmeet huokuvat syvää ja riehakasta onnea. Mitalit hypähtelevät toppatakkien rinnuksilla. Pokaali kimaltaa, henki huuruaa, ja tuoreet maailmanmestarit ovat hetken kuin rock-tähtiä. Kaiken kruunaa Queenin hymnitasolle noussut kappale We Are The Champions.

Rantanen tulee lavalle MM-pokaalin kanssa, sillä hän on joukkueen kapteeni. Asema oli itseoikeutettu, vaikka TPS-kasvatti ei MM-leiritykseen osallistunutkaan. Hän liittyi joukkueeseen aivan turnauksen kynnyksellä, sillä AHL-seura San Antonio Rampage ei päästänyt parhaisiin pelaajiinsa kuulunutta Rantasta aiemmin.

- En voi toivoa muuta. Kaikki fanit täällä, huikeaa! En ymmärrä tätä varmaan vielä kuukaudenkaan päästä, tunnelmoi Rantanen suorassa tv-lähetyksessä.

Kun Rantasen elämää ja uraa pikakelataan hieman yli vuosi taaksepäin, oli Rantanen sangen tuntematon TPS-juniori, joka taisteli paikasta vuoden 2015 nuorten MM-kisoissa. Sieltä hän palasi takaisin Suomeen yhtenä maamme tunnetuimpana lupauksena tehtyään turnauksessa neljä maalia. Keväällä hän johti TPS:n nuorten Suomen mestaruuteen, teki A-maajoukkuedebyyttinsä, ja kesällä Colorado Avalanche varasi hänet NHL:ään numerolla kymmenen. Tähän MM-turnaukseen hän tuli NHL-pelaajana, sillä otteluita maailman parhaassakin liigassa tuli syksyllä vyölle.

- Vuodessa ehtii kehittyä paljon fyysisesti, henkisesti ja pelillisesti. Tunnen menneeni pelaajana eteenpäin. Olen tullut pelaajana kokonaisvaltaisemmaksi. Monet osa-alueet ovat menneet eteenpäin, luisteluun on tullut lisää. Nuorelle miehelle myös vuosi on paljon, joten pelikin on varmasti kypsempää, kertoili Rantanen muutama tunti ennen torijuhlaa järjestetyillä mitalikahveilla.

Matka A-juniorista NHL-statuksen omaavaksi alle 20-vuotiaiden maailmanmestariksi on pitkä, vaikka Rantanen on tehnyt sen todella lyhyessä ajassa.

- On tämä yhteen vuoteen paljon. Viime vuoden kisat olivat iso pettymys. Meillä oli hyvä joukkue, ja monilla oli nyt nälkää.

Meillä oli vielä paljon pelaajia, jotka hävisivät alle 18-vuotiaiden MM-finaalin viime keväänä. Nälkää oli kaikilla, ja se näkyi pelaamisessa. Hieno vuosi kaiken kaikkiaan ja hieno päätös sille, Rantanen sanoi.

Rantaselta odotettiin koko turnauksen ajan paljon. Hän, Kasperi Kapanen ja Roope Hintz muodostivat turnauksen alussa Suomen ykkösketjun, ja näistä samaan koriin laitetuista munista odotettiin valmistettavan maailman maukkainta omelettia. Herkku ei kuitenkaan alkanut maustua tämän kokkikolmikon toimesta missään vaiheessa. Lopulta päävalmentaja Jukka Jalonen purki ketjun, piti Rantasen ja Roope Hintzin yhdessä, ja liitti kaksikkoon Antti Kalapudaksen. Siirto toimi, Kapasestakin alettiin saada enemmän pelillisesti irti, ja Rantanen ja Hintz alkoivat tehdä omaa matkaansa kohti tehokasta, tuloksekasta ja dynaamista kaksikkoa.

- Pari ensimmäistä peliä olivat hakemista. En saanut kaikkea irti ja olo tuntui huonolta. Hävisin kaksinkamppailuja, kroppa ja pelaaminen eivät tuntuneet hyvältä. Silloin on vaikeaa pelata. Ketjunkaan peli ei sujunut. Emme löytäneet toistemme kemiaa ja paransimme loppua kohden. Oli hyvä, että peli oli nousujohteista. Pystyin auttamaan joukkuetta tärkeissä peleissä, sanoi mm. Suomen molempiin välierämaaleihin todella hienot esityöt tehnyt Rantanen.

Suomi korosti läpi turnauksen pelaamisesta nauttimista. Joukkue pelasi jatkuvasti täysille katsomoille, ja tv-lukemat kasvoivat finaalin ratkaisuhetkillä lähelle kahta ja puolta miljoonaa. Tuollaisessa tilanteessa pelaaminen vaatii uskallusta, puhumattakaan siitä, että pitäisi pystyä johtamaan ikätovereista koostuvaa joukkuetta. On oltava kaveriporukan kingi niin, että kukaan ei saa tuntea oloaan ulkopuoliseksi.

- Kun on merkki rinnassa, se tuo oman vastuunsa. Silloin pitää näyttää esimerkkiä, ja kunnioittaa sitä, että saa olla kapteeni.

Tiesin kyllä alkusarjan jälkeen, että pystyn pelaamaan paremmin kuin mitä pelasin alkusarjassa. Koitin unohtaa, miten alkusarja meni. Pelasimme ketjun kanssa parhaat pelimme kahdessa viimeisessä pelissä.

MM-kotikisat tarkoittavat Rantasen ja kaikkien vuonna 1996 syntyneiden MM-kisapelaajien kohdalta sitä, että junioriura on päätöksessään. Edessä on aikuisten kiekkomaailma, jossa vallitsevat aikuisten kiekkomaailman lait. Enää ei riitä, että on ikäluokkansa paras. Seuraava haaste on maailman huipulle nouseminen, NHL-ura.

- Junioripelit eivät voisi päättyä paremmin kuin näin. Kotikisat vielä Helsingissä... Nyt pitää vain jatkaa hommia ja yrittää vakiinnuttaa NHL-paikka. Toivottavasti pystyn kilpailemaan vielä A-maajoukkuepaikastakin. Hyviä pelaajia on kuitenkin paljon, joten hyvin pitää pelata ja treenata kovaa, Rantanen sanoi.

Katso lisää