Skip to main content

Mestaruus oli odotuksen arvoinen Sullivanille

Teksti Amalie Benjamin / NHL.com

SAN JOSE -- Mike Sullivanilla ei ole ollut aikaa muistella menneitä. Hän ei ole ehtinyt miettiä vuosikymmentä, joka meni ohi jossain silloisen ja nykyisen välissä. Silloin hän oli vasta 35-vuotias nuori päävalmentaja, vain vuotta aikaisemmin pelaajauransa lopettanut. Hän valmensi ei pelkästään yhtä NHL:n klassisista Original Six-joukkueista, mutta samalla myös oman kotikaupunkinsa joukkuetta.

Hän kesti kaksi kautta Boston Bruinsin valmentajana. Eikä hän väliin jääneitten kymmenen vuoden aikana koskaan palannut takaisin samaan asemaan. Hän ei ollut saanut toista mahdollisuutta päävalmentaa NHL:ssä.

Mutta lopulta asiat menivätkin niin, että ehkä tuo odotus oli sen arvoista.

- Sitä on hankala ilmaista tarpeeksi selvästi, sanoi Sullivan, kun häneltä kysyttiin, mitä tämä kaikki hänelle merkitsi hänen seisoessaan jäällä pelaajiensa kanssa juuri heidän voitettuaan Stanley Cupin sunnuntaina.

- On vaikeaa pukea kaikkia juuri nyt lävitseni kulkevia tunteita sanoiksi. Tämä merkitsee niin paljon.

Ja siihen oli mennyt niin kauan.

Kun häneltä kysyttiin tuosta odotetusta ajasta, vuosikausien työskentelystä apulaisvalmentajana eri paikoissa, Sullivan sanoi, ettei hänellä vielä ollut ollut aikaa pohtia sitä, hänellä ei ollut ollut aikaa täysin ymmärtää kaiken vaikutusta ja miettiä hänen omia polkujaan. Oli liian aikaista. Hän oli vain yrittänyt voittaa ottelun.

Mutta hänellä oli yksi viesti: Se, että hän oli kiitollinen. Kiitollinen saamastaan tilaisuudesta. Kiitollinen siitä että Penguinsin toimitusjohtaja Jim Rutherford oli antanut ohjakset juuri hänelle. Kiitollinen pelaajille, jotka olivat yhdistyneet ja sulautuneet yhdeksi joukkueeksi juuri oikeaan aikaan voittaakseen.

- Ensimmäinen ja päällimmäinen asia, joka tuli mieleeni, kun katselin, miten meidän joukkueemme kaverit kantoivat Stanley Cupia ympäri kaukaloa, oli se, miten todella ylpeä olen kaikista niistä uhrauksista, joita he tekivät, jotta me saatoimme voittaa tämän mestaruuden. Ja seuraava ajatus oli se, miten kiitollinen olen siitä, että minulle annettiin tilaisuus valmentaa tätä joukkuetta.

Sullivan oli aloittanut kauden AHL:n Wilkes-Barre/Scrantonissa ennen kuin hänet nimettiin Pittsburgh Penguinsin valmentajaksi 12. joulukuuta Rutherfordin annettua kenkää joukkuetta siihen saakka valmentaneelle Mike Johnstonille. Tämä oli hänen mahdollisuutensa, vihdoinkin.

Hän oli matkustanut pitkän tien sen jälkeen, kun Bruinsin silloinen toimitusjohtaja Peter Chiarelli päätti korvata Sullivanin Dave Lewisilla kaudelle 2006-07. Sullivanista tuli jääkiekkokulkuri. Hän apuvalmensi Tampa Bay Lightningia, New York Rangersia ja Vancouver Canucksia. Viime kaudella hänestä tuli pelaajakehitysvalmentaja Chicago Blackhawksin organisaatioon. Täksi kaudeksi hän lähti päävalmentamaan AHL:n Wilkes-Barre/Scranton Penguinsia.

Hän otti joulukuussa saamansa haasteen vastaan ja käytti saamansa tilaisuuden hyväkseen. Hän teki sekasorron vallassa ja pitkää kesälomaa kohti kallistumassa olleesta ryhmästä joukkueen, joka voitettuaan kauden viimeisen ottelun pääsi nostamaan Stanley Cup-kannun ilmaan. Se tapahtui sunnuntaina, kun Penguins varmisti mestaruutensa kaatamalla San Jose Sharksin maalein 3-1 San Josen SAP Centerissä pelatussa Stanley Cup-finaalisarjan kuudennessa ottelussa.

- Mike tuli ja teki hyvin tarkkaan selväksi, miten hän halusi meidän pelaavan, mitä hän vaati jokaiselta yksittäiseltä pelaajalta, sanoi Penguinsin kapteeni Sidney Crosby ottelun jälkeen. - Se oli minusta tervetullut mahdollisuus jätkille. Tervetullut haaste. Me halusimme saada joukkueen takaisin oikeille raiteille. Siihen meni jonkin verran aikaa. Se ei tapahtunut yhdessä yössä.

Mutta Penguins pääsi lopulta oikeille raiteille, Sullivanin opastuksella. Joukkue ymmärsi, miten sen piti pelata. Se ryhtyi pelaamaan enemmän nopeuteen perustuvaa peliä, jota joukkueen valmentaja sitä yllytti pelaamaan ja mikä sen pelaajille myös parhaiten sopi. Tähän sisältyivät myös Rutherfordin hankkimat joukkueen uudet vahvistukset. Lopulta Pittsburgh Penguins löysi sille parhaiten sopivan identiteetin pelata. Ja sitten alkoi tulla tulosta.

Tämä oli Sullivanin suunnitelma. Tämä oli kaikkein tärkeintä. Hän oli nähnyt joukkueen potentiaalin nousta vaikka mestaruuteen saakka muutoksia tehdessään. Ja nyt hänen piti keksiä keinot saattaa joukkue aivan päätyyn saakka.

Niinpä Penguins pelasi nopeata jääkiekkoa. Ja juuri se nopeus oli tappavaa. Se nopeus, jota San Jose Sharks ei pystynyt kestämään. Eivätkä kaikki muutkaan joukkueet ennen heitä.

- Löysimme minusta identiteettimme, kun Sully tuli valmentajaksi, sanoi Penguinsin kolmosmaalivahti Jeff Zatkoff said. - Hänellä on sellainen mukanaoleva olemus pukuhuoneessa. Me aloimme pelata paremmin. Ja kun löysimme oman pelitapamme, minusta tuntui, ettei kovin moni joukkue pystyisi pysymään meidän vauhdissamme.

Mutta ennen sitä kaikki oli toisin Zatkoffin mukaan. - Minusta meillä ei ollut identiteettiä. Me emme tienneet, millainen jääkiekkojoukkue me oikein olimme. Olimmeko me joukkue, joka heittää kiekon päätyyn ja lähtee kuhnimaan kulmiin? Olimmeko me joukkue, joka luistelee lujaa ja pitää kovaa tempoa yllä? Mitä meidän tulisi tehdä kun tulimme ylös omalta alueelta kiekon kanssa? Meiltä meni jonkin aikaa saada peli kuntoon vielä sen jälkeenkin, kun Sully oli tullut paikalle.

Mutta lopulta peli saatiin kuntoon. Lopulta uuden valmentajan opetukset tarttuivat koko joukkueeseen ja sen taitotaso pääsi esiin ja siitä lähti meno, mikä ei pysähtynyt ennen kuin he päättivät jääkiekkokauden viimeisen ottelun voittajina. Koko pitkän kauden jälkeen viimeiseksi kaukaloon jääneenä joukkueena.

- Kovien kokemusten kautta meneminen, ja kun ei onnistuta vastaamaan odotuksiin ja joudutaan vaihtamaan valmentajaa - minusta se on vaikea paikka kaikille, sanoi Sullivan. - Pelkästään hallille tulo joka päivä on rankkaa sellaisissa olosuhteissa. Nämä kaverit ovat ylpeitä jätkiä. He haluavat tehdä parhaansa ja pelata parhaimmillaan. He haluavat olla hyviä. He haluavat menestyä ja voittaa faneilleen ja kaikille asianomaisille.

- Me yritimme siirtää heidän fokustaan ja yritimme saada heidät olemaan kiinnittämättä liikaa huomiota joukkuetta ympäröiviin olosuhteisiin ja joukkueen tilanteeseen. Halusimme, että pelaajat tulevat vain hallille joka päivä ja yrittävät tulla paremmiksi. Keskittyvät vain ja ainostaan jääkiekkoon. Se oli meidän lähestymistapamme. Jokainen päivä kerrallaan. Yllytimme heitä parantamaan joka ikinen päivä. Ja sanoin heille, että katsotaan mihin saakka tämä vie meidät.

Se vei heidät - ja hänet - koko matkan Stanley Cupiin saakka.

Katso lisää