Maalivahtiosastolla torjuntavastuun sai lopulta Jack Campbell, joka voitti valmennusjohdon luottamuksen voittamalla runkosarjassa pelaamistaan 22 ottelusta peräti 17 (17-3-0) ja kirjauttamalla torjuntaprosentin 92,1.
Seuraavassa on kolme merkittävää syytä Maple Leafsin kauden päättymiseen.
1. Johtavat pelaajat katosivat kuvista tärkeillä hetkillä
Vanha kiekkoklisee kuuluu, että parhaiden pelaajien on oltava parhaita silloin kun on tarve on suurin. Sanonta pitää edelleen paikkansa, kun tahkotaan pudotuspelejä. Maple Leafsin putoamisessa katseet kääntyvät väistämättä ykkösketjun Matthewsiin sekä hänen vierellään viilettävään Mitchell Marneriin, joiden panos jäi lopulta varsin laihaksi.
Runkosarjassa hurjalla tahdilla maaliverkkoja pöllyttänyt Matthews (52 ottelua, 41+25=66) laukoi Canadiensia vastaan pelatussa ottelusarjassa kiitettävät 35 kertaa, mutta osui tolppien väliin vain kerran. Ylivoimapelaamisessa kiekkoa pyrittiin pelaamaan hanakasti laukaisusektoriin hakeutuvalle Matthewsille, mutta yhdysvaltalaistähden ruuti oli ratkaisevalla hetkellä märkää.
Matthewsin kanssa runkosarjan pistepörssin kärkikymmenikköön yltänyt Marner (55 ottelua, 20+47=67) keräsi Montreal-sarjassa tehot 0+4, joka on lähes 11 miljoonaa dollaria kaudessa ansaitsevalle tähtihyökkääjälle hyvin vaatimaton saalis. Toukokuussa 24 vuotta täyttäneelle kanadalaislaiturille vihellettiin sarjan aikana kaksi kahden minuutin rangaistusta, jotka molemmat tulivat pelin viivyttämisestä. Se kertoo osaltaan siitä, että Marnerin kiekolliset ratkaisut olivat kriittisillä hetkillä kaikkea muuta kuin varmoja.
Oman haasteensa Maple Leafsin pelaamiseen toi takuulla myös kapteeni John Tavaresin valitettava loukkaantuminen heti ottelusarjan ensimmäisessä kamppailussa. Erinomaisena johtajana tunnettu Tavares ei ehtinyt kuntoutua seitsemänteen otteluun, vaikka otti osaa joukkueen jääharjoituksiin ratkaisevan koitoksen alla.