Toronto Maple Leafsin kauden päättymiseen johtaneet syyt

Sheldon Keefen luotsaaman Toronto Maple Leafsin kannujahti päättyi tämän kauden osalta karmaisevaan pettymykseen, kun Montreal Canadiens vei maanantaina ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelusarjan ratkaisevan seitsemännen kamppailun nimiinsä 3-1 ja täten koko sarjan voitoin 4-3.

Maple Leafsilla oli sarjassa peräti kolme "ottelupalloa", joista se ei onnistunut hyödyntämään ainuttakaan. Viidenteen kamppailuun lähdettiin vaahteranlehtien johtaessa sarjaa voitoin 3-1, eikä mikään viitannut vielä tuossa vaiheessa ennakkosuosikin otteen kirpoamiseen. Altavastaajana sarjaan lähtenyt Canadiens oli onnistunut iskemään neljään ensimmäiseen otteluun vain neljä osumaa.
Mutta montrealilaiset löysivät kuilun partaalle ajauduttuaan aivan uuden lisävaihteen ja veivät sarjan viimeiset kolme ottelua nimiinsä maalierolla 10-6.
Maple Leafs oli lopulta tiukassa paikassa aivan eri joukkue kuin runkosarjassa, jossa maaliverkot heiluivat iloiseen tahtiin ja viisikkopelaaminen oli hyvin hallinnassa. Vaikka puolustuspelaaminen saattoi joinain iltoina hieman unohtua, niin ongelmat pystyttiin kätevästi lakaisemaan maton alle murhaavalla hyökkäyspelillä, jossa tahtipuikkoa heilutti liigan maalipörssin voiton 41 osumallaan voittanut Auston Matthews.

Maalivahtiosastolla torjuntavastuun sai lopulta Jack Campbell, joka voitti valmennusjohdon luottamuksen voittamalla runkosarjassa pelaamistaan 22 ottelusta peräti 17 (17-3-0) ja kirjauttamalla torjuntaprosentin 92,1.
Seuraavassa on kolme merkittävää syytä Maple Leafsin kauden päättymiseen.
1. Johtavat pelaajat katosivat kuvista tärkeillä hetkillä
Vanha kiekkoklisee kuuluu, että parhaiden pelaajien on oltava parhaita silloin kun on tarve on suurin. Sanonta pitää edelleen paikkansa, kun tahkotaan pudotuspelejä. Maple Leafsin putoamisessa katseet kääntyvät väistämättä ykkösketjun Matthewsiin sekä hänen vierellään viilettävään Mitchell Marneriin, joiden panos jäi lopulta varsin laihaksi.
Runkosarjassa hurjalla tahdilla maaliverkkoja pöllyttänyt Matthews (52 ottelua, 41+25=66) laukoi Canadiensia vastaan pelatussa ottelusarjassa kiitettävät 35 kertaa, mutta osui tolppien väliin vain kerran. Ylivoimapelaamisessa kiekkoa pyrittiin pelaamaan hanakasti laukaisusektoriin hakeutuvalle Matthewsille, mutta yhdysvaltalaistähden ruuti oli ratkaisevalla hetkellä märkää.
Matthewsin kanssa runkosarjan pistepörssin kärkikymmenikköön yltänyt Marner (55 ottelua, 20+47=67) keräsi Montreal-sarjassa tehot 0+4, joka on lähes 11 miljoonaa dollaria kaudessa ansaitsevalle tähtihyökkääjälle hyvin vaatimaton saalis. Toukokuussa 24 vuotta täyttäneelle kanadalaislaiturille vihellettiin sarjan aikana kaksi kahden minuutin rangaistusta, jotka molemmat tulivat pelin viivyttämisestä. Se kertoo osaltaan siitä, että Marnerin kiekolliset ratkaisut olivat kriittisillä hetkillä kaikkea muuta kuin varmoja.
Oman haasteensa Maple Leafsin pelaamiseen toi takuulla myös kapteeni John Tavaresin valitettava loukkaantuminen heti ottelusarjan ensimmäisessä kamppailussa. Erinomaisena johtajana tunnettu Tavares ei ehtinyt kuntoutua seitsemänteen otteluun, vaikka otti osaa joukkueen jääharjoituksiin ratkaisevan koitoksen alla.

• Johnin menettäminen oli meille luonnollisesti paha takaisku, joka vaikutti varmasti omalta osaltaan pelaamiseemme. Mutta siinä vaiheessa olisi pitänyt muiden nousta esiin, Matthews harmitteli.
  2. Joukkue ei hitsautunut kunnolla yhteen
  Canadiens osoitti Maple Leafsille karulla tavalla sen, että menestystä voidaan viime kädessä saavuttaa vain silloin kun joukkue pelaa tiiviisti ja saumattomasti toisilleen. Toronton ongelmana on ollut useamman vuoden ajan se, että joukkue on kokenut pelaajarintamalla paljon muutoksia, eikä se ole voinut olla vaikuttamatta kauden tärkeillä hetkillä, kun paineet ovat kovat.
  Tällä kaudella Toronton uusiin kasvoihin lukeutuivat muiden muassa Joe Thornton, Wayne Simmonds, Alex Galchenyuk, T.J. Brodie sekä runkosarjan loppuhetkillä rinkiin liittynyt Nick Foligno. Viisikosta tehokkain oli lopulta Galchenyuk, joka keräsi kuudessa pelaamassaan playoff-ottelussa tehot 1+3=4.
  - Pääsimme ottelusarjassa erinomaiseen tilanteeseen, mutta emme onnistuneet viemään projektia maaliin asti. Tässä on turha yrittää keksiä tekosyitä, sillä mielestäni meillä oli pelaajaringissä sellaisia palasia, joilla olisi pitänyt saavuttaa enemmän, Keefe analysoi.
  Toronton piinaava jakso ilman ainuttakaan playoff-sarjan voittoa jatkui jälleen yhdellä vuodella. Viimeksi Maple Leafs on päässyt juhlimaan ottelusarjan voittoa keväällä 2004, jolloin Ottawa Senators kaatui avauskierroksella voitoin 4-3.

3. Puolustuksen epävarmuus nousi esille
Maple Leafs päästi runkosarjassa kaikista liigan joukkueista seitsemänneksi vähiten maaleja (148), mikä kertoo siitä, ettei joukkueen runkosarjamenestys ollut yksinomaan tehokkaan hyökkäyspelaamisen ansiota.
Mutta playoffeissa puolustuksen tiiviyttä ja ennen kaikkea huolellisuutta olisi tarvittu monta pykälää enemmän. Toronton takalinjat alkoivat huojua heti, kun Canadiens sai pelaamisessaan juonen päästä kiinni. Yksi sarjan käännekohdista osui kuudennen kamppailun jatkoerään, kun puolustaja Travis Dermott hukkasi kiekon omalla puolustusalueella kohtalokkain seurauksin ja Jesperi Kotkaniemi pääsi iskemään ratkaisuosuman. Canadiens tasasi ottelusarjan voitot 3-3:een.
- Tässä kohtaa on vaikea sanoa, miksi emme pystyneet kolmessa viimeisessä ottelussa pelaamaan samalla lailla kuin neljässä ensimmäisessä. Ainakaan valmistautumisessa ei mielestäni ollut mitään sellaista, jonka olisimme voineet tehdä paremmin, puolustaja Morgan Rielly kommentoi.
Toronton alakerta olisi tarvinnut seitsemännessä ottelussa Jake Muzzinin tuomaa jämäkkyyttä. Kovaotteinen mutta samalla kiekolliseen pelaamiseen pystyvä Muzzin oli alavartalovamman vuoksi sivussa seiskapelistä. Kausi jätti GM Kyle Dubasin pöydälle jälleen kasan kysymysmerkkejä, joissa riittää kesän aikana runsaasti mietittävää, jahka pettymys on saatu ensiksi huuhdottua pois.