Skip to main content

Jälkipeli: Keitä ne on ne sankarit?

Johtavat pelaajat näyttivät merkityksensä maanantain kotivoittojen kierroksella

Teksti Sami Haapasalo @SamiHaapasalo / toimituspäällikkö, NHL.com/FI

Johtavien pelaajien veri punnitaan jääkiekossa etenkin silloin kun joukkue jää pudotuspelisarjassa alakynteen. Ja silloin ikä on vain numero, mutta asenne kaikki kaikessa.

Boston Bruinsille playoff-sarjan kaksi ensimmäistä ottelua hävinneen Toronto Maple Leafsin päävalmentaja Mike Babcock oli viikonloppuna kiperän paikan edessä. Bruinsin tehokkaan ykkösnyrkin pysäyttämiseen ei tuntunut löytyvän lääkkeitä, ja Patrice Bergeron oli pimentänyt vaahteranlehtien nuoren ykkössentterin Auston Matthewsin varjojen maille.

Kun sarja jatkui maanantaina Torontossa, Babcock oli siirtänyt konkarihyökkääjät Patrick Marleaun ja Tomas Plekanecin samaan ketjuun. Maple Leafsilla oli kotikaukalossaan viimeinen vaihto-oikeus, joten Babcock pystyi peluuttamaan kakkosketjun kokeneita sotaratsujaan Bruinsin tehovitjaa vastaan sen sijaan, että Bruins-luotsi Bruce Cassidy olisi usuttanut Bergeronin kenttää jarruttamaan Matthewsia ja iskemään murhaavia tehoja toiseen kenttäpäätyyn.

Babcockin siirto onnistui liki täydellisesti. Toronto pelasi pirteästi, pystyi jakamaan kiekkoa hyökkääjille vauhtiin ja eliminoimaan Bruinsin vaaralliset karvaajat. NHL-uransa 180. playoff-ottelun pelannut Marleau näytti esimerkkiä nuoremmille joukkuetovereilleen iskemällä kaksi osumaa, joista jälkimmäinen oli hänen 70. pudotuspelimaalinsa taalajäillä. Myös Matthews pääsi jälleen omaan elementtiinsä ja tekaisi kauden ensimmäisen playoff-maalinsa, joka jäi myös ottelun voitto-osumaksi.

Kun kokenut kettu Plekanec vielä jarrutteli Marleaun kanssa Bergeronin vitjan kiikaritehoille ja Frederik Andersen pelasi 40 torjunnan huippupelin Toronton maalilla, ei Maple Leafsin viikko olisi voinut paljon paremmin alkaa.

New Jersey Devils oli ennen maanantaita vastaavassa tilanteessa kuin Maple Leafs. Tampa Bay Lightningin laaja hyökkäyskalusto oli jyrännyt kahteen voittoon. Johtavien pelaajien oli aika astua esiin.

Hart Trophy -kaliiperin runkosarjan pelannut Taylor Hall vastasi huutoon. Hän oli piikkinä Lightningin lihassa koko maanantai-illan kamppailun ajan ja loi tilanteita joukkuetovereilleen. Hall kartutti pistetiliään maalilla sekä kahdella syöttöpisteellä ja antoi joukkueensa peliin kaivattua potkua.

 

[Viimeisimmät uutiset NHL:n pudotuspeleistä kertoo Twitterissä @NHL_fi]

 

Johtava pelaaja sytytti kipinän, ja kotiyleisö kaatoi bensaa liekkeihin. Omien fanien tuki tuntui antavan pirupaidoille vielä yhden ylimääräisen vaihteen, jolla Tampan tehomiehiltä otettiin tila ja aika pois.

Kun puhutaan sankareista, ei voida ohittaa Devilsin maalilla torjuntavastuun saaneen Cory Schneiderin suoritusta. Yhdysvaltalais-sveitsiläisellä veskarilla on takanaan vaikea kausi, eikä hän ole pystynyt nousemaan vielä sille huipputasolle, jolla joukkue on tottunut hänen aiempina kausina pelaavan. Maanantai antoi kuitenkin jo merkkejä paremmasta, ja Devils-veskari sai vihdoinkin voittotilastoonsa merkinnän tämän kalenterivuoden puolella.

Jos Schneider löytää kateissa olleen vireensä, hän voi vielä nousta Devilsin ja Lightningin välisessä ottelusarjassa joukkueensa suunnannäyttäjäksi. Kyseessä on kuitenkin maalivahti, joka on päästänyt 2010-luvulla vähintään 350 ottelua pelanneista NHL-veskareista vähiten maaleja (807) sekä kirjauttanut kolmanneksi parhaan päästettyjen maalien ottelukohtaisen keskiarvon (2,33) Los Angeles Kingsin Jonathan Quickin (2,21) ja Bruinsin Tuukka Raskin (2,29) jälkeen. Torjuntaprosenttitilastossa Schneider (92,1) jakaa kärkipaikan Raskin ja Florida Panthersin Roberto Luongon kanssa.

Myös Colorado Avalanche oli hävinnyt playoff-sarjansa kaksi ensimmäistä kamppailua runkosarjavoittaja Nashville Predatorsille. Johtajuutta ja esimerkkiä tarvittiin siis Denverissäkin, jonne sirkus siirtyi kahden kantrikaupungissa käydyn kamppailun jälkeen. Oman kimurantin säväyksensä tilanteeseen antoi vielä se, että Coloradolla oli alla peräti 12 peräkkäistä tappiota Nashvillelle, kun runkosarjan ja pudotuspelien kohtaamiset laskettiin yhteen. Avalanche oli voittanut Predatorsin viimeksi 5. huhtikuuta 2016.

Coloradon johtavat pelaajat olivat kuitenkin vakaasti päättäneet karistaa apinan joukkueensa selästä. Jopa Hallia hanakammin Hart Trophya tavoitteleva Nathan MacKinnon paukautti kaksi maalia, ja kapteeni Gabriel Landeskog säesti yhdellä osumalla ja kahdella maalisyötöllä. Väkevän ykkösketjun kolmas lenkki Mikko Rantanen saalisti kaksi syöttöpistettä.

Johtavat pelaajat nousivat siis maanantaina esiin silloin kun heitä kipeimmin tarvittiin. Maple Leafs, Devils ja Avalanche kairasivat ottelusarjojen kannalta elintärkeät kotivoitot, ja taistelut saivat nyt jälleen aivan uuden luonteen.

Kolikolla on kuitenkin aina kaksi puolta. Maanantaina nähtiin nimittäin toisenlaistakin johtamista.

Anaheim Ducks oli räpiköinyt itsensä ahdinkoon häviämällä ottelusarjansa kaksi ensimmäistä kamppailua San Jose Sharksille. Ennen maanantaina pelattua kolmatta ottelua Ducks-leirissä odotettiin paljon kokeneelta johtajakaksikolta Ryan Getzlaf - Corey Perry, joilla on pudotuspelikokemusta taalajäiltä yhteensä yli 240 ottelun verran.

Ankkojen ykkösnimien iltapuhteesta tuli kuitenkin sellainen, ettei sitä oikeastaan voi tiivistää muulla sanalla kuin "nolo".

Kun Sharks pääsi toisessa erässä 4-1 johtoon ja Ducksin johtavien pelaajien olisi pitänyt piiskata joukkuettaan kiriin, Getzlaf otti 2+2 minuutin typerän jäähyn huitomisesta. Hetken kuluttua Perry tyrkkäsi San Josen Kevin Labancin päin laitaa poikittaisella mailalla selästä - ja täysin ilman mitään järjellistä syytä. Ja kun Getzlaf meni mussuttamaan tuomareille tuosta vihellyksestä, hänet palkittiin käytöskympillä. Näiden maanantaina nähtyjen tempausten lisäksi kaikilla on vielä tuoreessa muistissa Perryn turha kakkonen toisen ottelun loppuhetkiltä.

On aivan luonnollista, että pudotuspeleissä tunteet ovat pelissä ja kuohahtavat joskus melko railakkaasti ylikin, mutta etenkin johtavien pelaajien pitäisi näyttää jäällä esimerkkiä ja pitää päänsä kylmänä. Jos pelataan elintärkeää ottelua vieraskaukalossa veitsi kurkulla, vaihtopenkin fiiliksiä tuskin nostaa se, että kaksi kovinta pelimannia puree tuppia jäähyaitiossa totaalisten aivopierujen jälkeen.

Vastapuolella nähtiin toisenlaista toimintaa. Sharksin liiderit Joe Pavelski (1+1) ja Logan Couture (1+2) johdattivat joukkonsa maalijuhliin, joiden jälkeen ankoista oli tuskin jäljellä höyhentäkään. Kahdeksan tehtyä maalia ja vain yksi päästetty, kiitos huipputorjuntoja esittäneen Martin Jonesin.

Jos Ducksin päävalmentaja Randy Carlylen verenpaine olisi mitattu loppusummerin soitua, väittäisin, että maanantai-illan suurimmat lukemat eivät olisi löytyneet SAP Centerin tulostaululta.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.