Finland1998Olympics

NHL.com/fi käy läpi olympialaisten jääkiekon viisi ikimuistoisinta suomalaishetkeä. Tällä viikolla on vuorossa Nagano 1998 ja Kanadan NHL-tähtisikermän kukistaminen pronssiottelussa.

Se oli mahtava teko. Toki enemmänkin olisi voinut olla tarjolla, mutta pronssimitali ensimmäisistä olympiakisoista, joissa NHL-pelaajat olivat mukana, kohoaa upeaksi saavutukseksi suomalaisessa jääkiekkohistoriassa.
Päävalmentaja Hannu Aravirran ja apuvalmentaja Esko Nokelaisen luotsaama Suomi kukisti pronssiottelussa Kanadan tähtisikermän. Vastassa olivat sellaiset nimet kuin Wayne Gretzky, Steve Yzerman, Eric Lindros, Joe Sakic, Ray Bourque ja Patrick Roy.
- Pronssipeli Kanadaa vastaan on jäänyt mieleen. Varmaan he luulivat kävelevänsä meidän yli, muttei se niin mennytkään. Voitimme 3-2, Raimo Helminen muisteli Aamulehdelle muutama vuosi sitten.
Mitali oli Suomen jääkiekkomiehille kolmas olympiakisoista. Calgarysta 1988 oli tullut hopeaa ja Lillehammerista 1994 pronssia. Tämä tuntui kuitenkin erityiseltä.

finland-1987
  • Kyllä se mitali Naganossa oli kova juttu. Kaikki parhaat oli ensimmäistä kertaa mukana. Tiedettiin, että jokainen maa on parhaalla joukkueella mukana, Jari Kurri sanoi Veikkauksen "Olympiakiekon tunteikkaimmat hetket" -videosarjassa.
    Aikaisemmin oli pelattu parhailla parhaita vastaan Kanada Cupeissa ja yhdessä World Cupissa, mutta Naganon olympiaturnaus oli yhdellä tavalla erilainen: nyt pelattiin keskellä kautta.
    - On tulossa kaikkien aikojen paras kiekkoturnaus koskaan. Nyt ensimmäistä kertaa parhaat pelaa parhaita vastaan keskellä kautta. Yleensä World Cup ja Kanada Cup on ollut ennen kautta ja siellä on paljon pelaajia, jotka eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa pelillisesti, Teemu Selänne ennakoi Ylen haastattelussa Naganossa.
    Yksi asia Naganossa ei ollut taalaliigaa. Vaikka puhuttiin NHL-olympiakisoista, niin silti pelattiin niin sanotussa isossa kaukalossa.
    Nuori kapteeni NHL-veteraanien keskellä
    Suomen joukkueessa luistelivat sen aikainen NHL-supertähti Selänne, NHL-legendat Kurri ja Esa Tikkanen, hyvässä nosteessa taalajäillä olleet Saku Koivu, Jere Lehtinen, Sami Kapanen ja Janne Niinimaa sekä veteraanipakit Teppo Numminen ja Jyrki Lumme.
    Koivu valittiin joukkueen kapteeniksi. Hän oli tuolloin 23-vuotias ja ansioituneiden veteraanien keskellä pukukopissa.
    - Se oli tavallaan haaste. Varsinkin alkupäivinä, kun katsoin koppia ja niitä persoonia, mutta Jari (Kurri) auttoi omalla panoksellaan ja rauhoitti tavallaan tilannetta. Se helpotti mun tehtävää kyllä tosi, tosi paljon, Koivu kertoi Ylen Olympialeijonat-ohjelmasarjassa.
    Lisää aiheesta: Miro Heiskanen on Pekingissä Leijonien puolustuksen kuningas]
    - Kyllä siinä yksi iso vaikutin oli tämä, että Jari oli lopettamassa uraa ja haluttiin selkeästi tuoda tätä uutta sukupolvea, joka oli jo ollut merkittävissä rooleissa aikaisemmissa kisoissa. Se oli tietyllä tavalla viesti tulevaisuuteen, Aravirta taustoitti valintaa.
    Mutta Leijonien ryhmästä löytyi myös Euroopassa pelaavia miehiä. Yksi heistä oli Kimmo Timonen. Hän oli Suomen puolustajista ainoa, jolla ei ollut NHL-statusta.
    - Kisoihin lähtiessä Aravirta sanoi, että varmaan ei tule paljon peliaikaa, kun lähdet mukaan seitsemäntenä pakkina, mutta pidä itsesi kunnossa ja valmiina. Vaikka en olisi päässyt minuuttiakaan pelaamaan, en olisi sitä yhtään murehtinut. Ensimmäiset olympialaiset on niin hieno juttu, Timonen kertoi NHL.com/fi:lle.
    Euroopasta tulivat myös MM-kultahyökkääjät Helminen, Ville Peltonen, Mika Nieminen ja Antti Törmänen. Mukana oli myös hyökkääjä Kimmo Rintanen. NHL-hyökkääjiä olivat lisäksi Juha Ylönen ja Juha Lind. Takalinjoilla luutivat NHL-miehet Aki Berg, Janne Laukkanen ja Tuomas Grönman.
    Maalivahtikolmikko tuli kokonaan Euroopasta. Ykkösmaalivahtina torjui Jarmo Myllys ja kakkosmiehen roolissa oli Ari Sulander. Kolmosveskari Jukka Tammi ei pelannut Naganossa minuuttiakaan.
    Korkeimmasta huumasta synkimpään sopukkaan
    Suomi hävisi molemmat alkulohkon ottelunsa niin sanotuille suurille jääkiekkomaille. Siinä vaiheessa sitä ei tietenkään vielä tiedetty, mutta Leijonat taipui ensin tulevalle olympiakultamitalistille Tshekille 0-3. Tshekin lähes yli-inhimillinen maalivahti Dominik Hasek antoi heti näytteen siitä, mitä tuleman pitää. Toisessa ottelussaan Suomi hävisi Venäjälle 3-4. Suomi oli johtanut 2-0 ja 3-1, mutta itänaapurit painelivat ohi.
    Alkulohkovaihe päättyi kuitenkin Suomen osalta ilotulitukseen. Kazakstan laitettiin jään rakoon lukemin 8-2.
    Pudotuspelit käynnistyivät yhdellä Suomen kiekkohistorian makeimmista voitoista. Ruotsin NHL-tähtiä vilisevän joukkueen piti ennakkokaavailujen mukaan lakaista Suomi leikiten tieltään. Tuota Ruotsin "Dream Teamia" johtivat sellaiset NHL:n supertähdet kuin Mats Sundin, Peter Forsberg ja Nicklas Lidström. Se ei auttanut Tre Kronoria tuona päivänä Naganossa. Selänteellä, Koivulla, Lehtisellä ja muilla Leijonilla oli eri ajatukset.
    Selänne teki sinivalkoisten molemmat maalit, kun Suomi voitti Ruotsin 2-1.
niklas-hagman-finnish
  • Silloin ajattelin, että tämä on varmaan yksi mun uran hienoimmista hetkistä, Selänne muisteli tuossa samaisessa Veikkauksen videosarjassa.
    Myllys menetti nollapelinsä vasta 12 sekuntia ennen loppua. Ruotsi ehti vielä laukoa sen jälkeen kerran, mutta Suomessa vältyttiin massasydänkohtausaallolta.
    Välierissä Leijonat sai vastaansa Pavel Buren - anteeksi, siis Venäjän. Siitä tuli yksi Suomen kiekkohistorian hulluimmista otteluista, jonka päätyttyä taululla olivat Venäjän voittolukemat 7-4. Bure teki viisi maalia, mutta Leijonat olisi silti voinut vääntää kamppailusta voiton.
    Suomi nousi kolmen maalin takaa 3-3 lukemiin ja tasoitti vielä 4-4:ään, mutta kolmanteen kiriin ei löytynyt enää panoksia.
    - Fiilis ensimmäisellä erätauolla (tilanne 0-2) ei ollut mitenkään alistunut, mutta muistan, kun joku sanoi, että nyt se saatanan Bure kiinni. Se viesti ei oikein mennyt perille, Timonen kertoi myöhemmin Urheilulehdelle.
    Yhdessä päivässä pettymyksestä takaisin riemuun
    Pronssiottelun aamu valkeni Suomessa painajaismaiseen näkyyn: Selänne istui siviilit päällä katsomossa nivusvamman takia.
    Mutta jääkiekko-ottelu ei yhtä miestä kaipaa, vaikka vastassa oli paperilla ylivoimainen Kanada. Olympiamitali oli valtava houkutin. Varsinkin eräälle veteraanille.
    - Muistan semmoisen Jarin (Kurri) pitämän puheen ja esiin tuomat omat tunteet. Hän halusi kertoa kaikille, miten paljon hänelle merkitsee saada olympiamitali. Ja pitäisi tietysti merkitä kaikille muillekin. Minusta se oli yksi semmoinen herättävä juttu ja yhdisti joukkueen kunnolla siinä kohtaa, Peltonen kertoi Ylen Olympialeijonat-ohjelmasarjassa.
    Aravirta oli tehnyt eri ratkaisun kuin Kanadan päävalmentaja Marc Crawford. Suomi laittoi välieräpettymyksen jälkeen tolppien väliin Ari Sulanderin.
    Kanada oli hävinnyt välierässään Tshekille siinä kuuluisassa voittolaukauskilpailussa, jossa Gretzkyä ei laitettu ampumaan lainkaan. Crawford piti kuitenkin Royn maalilla jättipettymyksen jälkeen. Välierätappio ei toki ollut Royn vika, mutta olisihan siellä ollut tarjolla varmasti nälkäinen Martin Brodeur.
    *** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
    Kolmas kerta toden sanoi pronssiottelussa - siis Suomen johtoasemien suhteen. Kurri teki ensin Naganon olympiaturnauksen ainoaksi jääneen maalinsa, mutta Kanadan Rod Brind'Amour kuittasi. Sitten oli Lehtisen vuoro osua ja Brendan Shanahanin vastata.
    Heti kolmannen erän alussa syntynyttä Peltosen osumaa Kanada ei enää kuitannut. Vuoden 1995 MM-kultasankari oli iskenyt jälleen.
    - Olen pelannut monia legendaarisia pelaajia vastaan. Kun niitä on ensimmäistä kertaa vastassa koko joukkueellinen ja pelin jälkeen voitettu olympiamitali, minä olen tehnyt voittomaalin itse ja kättelee siinä jossain kohtaa Wayne Gretzkyn, niin oli se siinä vaiheessa nuorelle pojalle aika kova juttu, Peltonen jatkoi samaisessa Ylen sarjassa.
    Ottelun jälkeen nähtiin myös tunteellinen hetki: Kurri ja Gretzky halasivat kättelyjonossa. Kurri voitti viidestä Stanley Cupistaan neljä Gretzkyn joukkuekaverina Edmonton Oilersissa.
    Naganon pronssipeli oli samalla Kurrin viimeinen ottelu Leijonissa. Suomi-kiekon suurlähettiläs lopetti koko jääkiekkouransa kevään 1998 päätteeksi.
    - Tämä oli mun viimeinen peli Suomi-paidassa. Mä olen ylpeä, kundit. Mä tiedän, että ei ollut helppoa eilen (Venäjä-tappion jälkeen), mutta me noustiin aamulla ja uskottiin, että pystytään voittamaan. Me pelattiin hemmetin hyvin ja voitettiin aika kova joukkue. Kiitti kundit, Kurri sanoi Suomen pronssijoukkueen illallisjuhlassa pitämässään puheessa Naganossa.
    Kiitos itsellesi, Jari. Ja kiitos Leijonille ikimuistoisesta ensimmäisestä "NHL-olympiamitalista".