Pelaajien suhteen Vegas lähtee ensimmäiseen kauteensa paljon paremmista asemista kuin aikaisemmat laajennusjoukkueet. Ennätykselliselle 500 miljoonan dollarin jäsenmaksulle annetaan vastinetta.
Kun NHL laajeni edellisen kerran vuonna 2000, Minnesota ja Columbus maksoivat kumpikin 80 miljoonaa dollaria oikeudesta liittyä liigaan. Philadelphia ja viisi muuta seuraa pääsivät sisään kahden miljoonan dollarin sijoituksella vuonna 1967. Vancouverin pääsymaksu oli 6 miljoonaa vuonna 1970. Floridan ja Anaheimin liittyessä hinta oli 50 miljoonaa.
Vuoden 2000 laajennusdraftissä seurat saivat suojata yhden maalivahdin, viisi puolustajaa ja yhdeksän hyökkääjää, tai vaihtoehtoisesti kaksi maalivahtia, kolme pakkia ja seitsemän hyökkääjää.
Käytännössä laajennusjoukkueet pääsivät siis valitsemaan 11. tai 15. parhaan kenttäpelaajan muista joukkueista.
Boca Ratonin kokouksessa maaliskuussa suurin osa NHL-seurojen toimitusjohtajista kannatti ideaa sääntöjen muokkaamisesta sellaisiksi, että laajennusjoukkue lähtee heti ensimmäiselle kaudelleen kilpailukykyisenä. Tällä kertaa säännöt ovat suotuisammat Las Vegasin näkökulmasta.
Säännöissä on vielä paljon tarkempia pykäliä, mutta tässä pääperiaatteet: NHL-seurat saavat suojata joko a) 7 hyökkääjää, 3 puolustajaa ja yhden maalivahdin, tai vaihtoehtoisesti b) 8 kenttäpelaajaa ja yhden maalivahdin.
Eli Vegas voi ottaa muitten joukkueitten 9. tai 11. parhaan kenttäpelaajan, ja kakkosvahdin. Seurojen on suojattava pelaajat, joitten sopimuksessa on pelaajasiirrot kieltävä NM-pykälä, elleivät he itse halua siitä luopua. Ensimmäistä tai toista ammattilaiskauttaan pelaavia, sekä vielä ilman sopimusta olevia varauksia ei tarvitse suojata. Vegasin on valittava yksi pelaaja jokaisesta 30:stä joukkueesta.
On odotettavissa tilanteita, joissa NHL-seura ei sääntöjen takia voi suojata pelaajaa, jonka se muuten haluaisi pitää. 30 seuran on osattava puhua näille pelaajille oikealla tavalla.
Mielenkiintoisin sääntö on ehkä se, että Vegasille annetaan ennen laajennusdraftiä 48 tunnin ikkuna, jonka aikana se voi neuvotella ja tehdä sopimuksia muitten joukkueitten suojaamatta jättäneille rajoittamattomille tai rajoitetuille vapaille agenteille. Uusi seura ei ehkä lähde liikkeelle maksamalla ylihintaa vapaa-agenttipelaajasta, mutta jos saatavilla on joku liigan todella suurista nimistä, sekään ei ole mahdotonta.
Jos joku 30:stä NHL-seurasta menettää vapaan agenttinsa 48 tunnin ikkunan aikana Vegasiin, seuran ei tarvitse enää suojata muita laajennusdraftissä.