Laadukas hyökkäyskalusto Suomen vahvuus

Ei tällaista tilannetta ole ennen ollut Suomella 20-vuotiaiden MM-kisojen alla.

Suomella on jopa tunkua kahteen ensimmäiseen hyökkäysketjuun, joiden tehtävänä on leipoa kiekkoa vastustajan maaliin. Yleensä olemme tottuneet, että vahvuudet ovat olleet maalivahtiosastolla ja puolustuspelissä.

Kykyjenetsijöiden katseiden kohteena ovat varsisinkin Jesse Puljujärvi ja Patrik Laine, jotka voivat hyvinkin mennä ensi kesän varaustilaisuudessa viiden parhaan joukossa.

Molemmat ovat puhdasverisiä ratkaisijatyyppejä, jotka elävät maalinteosta. Vastustajan alivoimanelikoilla on pohtimista, miten heidät saadaan otettua kiinni: laukaus lähtee molemmilla pienestä tilasta, tarkasti ja kovaa.

Kaksikon keskinäinen kilpailu ajaa heitä molempia eteenpäin. Kuitenkin Puljujärvi ja Laine ovat hyviä kavereita. He ovat esimerkiksi olleet maajoukkuereissuilla kämppäkavereita.

– Tämä on täysin poikkeuksellinen tilanne suomalaisessa jääkiekkoilussa. Meillä ei ole koskaan ollut kahta saman kaliiberin maalintekijää samaan aikaan, Kärppien valmentaja Lauri Marjamäki totesi The Hockey Newsin isossa jutussa, joka käsitteli lahjakasta suomalaiskaksikkoa.

Niin hyviä kuin Puljujärvi ja Laine ovatkin, pitää muistaa, että U20-kisoissa vuodenkin kokemus merkitsee paljon. Molemmat ovat vasta 17-vuotiaita.

Sen takia katseet kohdistuvatkin kokeneempiin suomalaispelaajiin, kuten Mikko Rantaseen ja Sebastian Ahoon.

Rantanen oli viime vuoden MM-kisoissa Suomen paras pelaaja. Kun monet muut kärkinimet alisuorittivat, hän otti vain lisäsi kaasua turnauksen loppua kohti.

Rantasen alkukausi kului NHL:n puolella Colorado Avalanchessa, mutta loppujen lopuksi iso rooli AHL:n puolella oli oikea ratkaisu.

TPS-kasvatti on ollut San Antonion johtavia pelaajia, ja hän on päässyt sisälle toden teolla pienen kaukalon metkuihin.

Rantasen tapaan Sebastian Ahon ei tarvitse jännittää varausta, sillä Carolina kiinnitti Kärppien kasvatin jo ensi kesänä. Aho on todella kypsä pelaaja, johon päävalmentaja Jukka Jalonen voi luottaa joka tilanteessa.

Suomen joukkueen hyökkäyksen syvyyttä kuvaa, että Toronto Marliesin Kasperi Kapasella on vaikeuksia mahtua ylivoimakenttiin.

Kapasella jäi viime vuoden MM-kisoista paljon hampaankoloon, mikä lisää näyttöhaluja. Toisaalta Suomella on niin laaja ratkaisijoiden rintama, että turhat paineet poistuvat taitavan laiturin harteilta.

Jos hyökkäys on Suomella selkeä vahvuus, puolustus on turhan ohut. OHL:ssä pelaavat Olli Juolevi ja Vili Saarijärvi kantavat päävastuun. Puolustus kaipaisi varsinkin lisää fyysisyyttä. Esimerkiksi Sami Nikulla ja Joni Tuulolalla on kyllä kiekollista taitoa, mutta miten he pysyvät kyydissä, kun esimerkiksi Kanadan fyysiset hyökkääjät panevat ison vaihteen silmään.

Maalivahti Veini Vehviläinen jäi viime vuoden U18-kisojen jälkeen monien hämmästykseksi ilman NHL-varausta, mutta on melko todennäköistä, että ensi kesänä se tulee. Vehviläisellä on taitoa ja itseluottamusta tukkia Suomen maalin suu ratkaisevilla hetkillä.

Suomen kisatietä silottaa se, että suurimmat ennakkosuosikit Kanada, USA ja Ruotsi pelaavat toisessa lohkossa. Pikkuleijonien kovin testi alkulohkossa on toisena vastaan tuleva Venäjä, joka koostuu lähinnä Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa pelaavista pelaajista.

Sen ottelun lopputulos voi määrätä koko turnauksen kulkua, sillä lohkovoitolla Suomi välttäisi ennakkosuosikit ja ottaisi ison askeleen kohti välieriä.

Kun siellä Suomi saa kunnon hurmoksen kotiyleisön tuella, mitä vaan voi tapahtua.

Suomella on tänäkin vuonna hyvät mitalisaumat, mutta mestaruuden voittamiseen tarvitaan jo itsensä moninkertaista ylittämistä ja vähän tuuriakin.

Kanada ei ole ehkä niin taitava kuin viime vuonna, mutta materiaali on silti tasaisen laadukasta. Dylan Strome, Mitch Marner ja Brayden Point kuuluvat kisojen seuratuimpien pelaajien listaan.

USA on tänä vuonna pienoinen arvoitus, mutta jo varmana ykkösvarauksena pidetyn Auston Matthewsin panos tekee jenkkiryhmästä vaarallisen.

Ruotsin viime vuosien huippulahjakas pelaajakalusto on siirtynyt jo NHL:ään. Uusi polvi ei ole aivan yhtä kova, mutta William Nylanderin ja Adrian Kempen kaltaiset taiturit ovat valmiita kantamaan länsinaapurin pitkällekin.

Voitti mestaruuden kuka tahansa, yksi asia on varma. Helsingissä nähdään loistavaa jääkiekkoa, jossa on tunnetta aidoimmillaan.

Ei muuta kuin nauttimaan!