Skip to main content

Kymmenen parasta hetkeä Minnesotan ulkojäältä

Teksti Mike Morreale / NHL.com

MINNEAPOLIS – Minnesotassa viikonloppuna pelattu NHL:n ulkoilmaottelu todisti ainakin sen, että Minnesota on nimensä veroinen jääkiekko-osavaltio, Yhdysvaltain jääkiekon kehto.

Kaikki alkoi siitä, kun Minnesotan kuvernööri helmikuun 2. päivänä julisti helmikuun toiseksi viimeisen viikonlopun NHL:n ulkoilmapelin viikonlopuksi ja päättyi siihen, kun runsaat 50 000 katsojaa todistis, kuinka Minnesota Wild kukisti rakkaan vihollisensa Chicago Blackhawksin 6-1.

Minnesotalaiset ovat ylpeitä ulkokentistään, eikä ihme, sillä osavaltiossa on lähes 12 000 järveä, ja jääkiekon pelaaminen ulkona on enemmänkin elämäntapa kuin mitään muuta. USA Hockeyn mukaan tällä kaudella NHL:ssä on 36 pelaajaa, jotka ovat kotoisin Minnesotasta, ja osavaltio on osallistujamääriltään maan ykkönen.

Yleisölle oli järjestetty paljon oheistapahtumia, ja he pääsivät seuraamaan kiekkolegendoja, kun eläkkeelle jääneet pelaajat kävelivät punaista mattoa pitkin Minnesota North Starsin ja Wildin sekä Chicago Blackhawksin entisten pelaajien otteluun.

Tässä 10 muuta ikimuistoista tapahtumaa Minnesotan kiekkoviikonlopusta:

Hyvä päivä jääkiekolle: Maalien ja taklauksien lisäksi jäällä oli paljon energiaa, intoa ja viihdettä. Minnesotan oma poika Dave Pirner ja hänen Grammyn voittanut rockbändinsä Soul Asylum esiintyvät ennen ottelua. Minnesotan yliopiston orkesteri soitti erätauoilla, ja laulaja-lauluntekijä Jazmine Sullivan lauloi tunteisiin vedonneen version Yhdysvaltain kansallislaulusta.

Eikä siinä kaikki. Parikymmentä minuuttia ensimmäisen erän aikana kestänyt lumisade loi taianomaiset puitteet jo entuudestaan kauniille päivälle. Täydellinen päivä ulkoilmaotteluun. Myös Rockin Hall of Fameen kutsuttu Cheap Trick viihdytti yleisöä ensimmäisellä erätauolla.

"Se oli upea show", Wildin vasen laitahyökkääjä Zachh Parise ihasteli.

"Se toi mukavan lisän ottelutapahtumaan. Satoi vähän lunta, mutta paljonkaan siitä ei jäänyt jään pinnalle. Lunta satoi sen verran, että hiutaleiden näki leijuvan kauniisti maahan, ja se todella teki ottelusta vielä paremman".

Avauskiekon pudotessa lämmintä oli parisen astetta (Celsiusta), mikä oli hieman lämpimämpää kuin aikaisemmissa 16:ssa NHL:n ulkoilmaottelussa. Yleensä lämpötila on ollut nollassa.

Torchetti kukisti vanhan ystävänsä Quennevillen: Minnesota Wildin tuore valmentaja John Torchetti on NHL:n ensimmäinen valmentaja, joka on debytoinut kotijäällä ulkoilmaottelussa. Hän sai valmennusvastuun helmikuun 13. päivä, kun seura erotti Mike Yeon, ja sen jälkeen Wild on voittanut tällä kaudella ennätykselliset neljä ottelua putkeen

Ulkoilmaottelussa Torchetti pelasi ensimmäisen kerran entistä joukkuettaan vastaan ja voitti saman tien. Torchetti nimittäin oli Chicagon apulaisvalmentaja vuosina 2007-2010 ja voitti tuona aikana Stanley cupin ja osallistui talviklassikko-otteluun vuonna 2009. Hän oli Chicagon valmennusryhmässä Jonathan Toewsin ja Patrick Kanen aikakauden kolme ensimmäistä vuotta.

"Torchetti puhui Kanesta ja muista pelaajista, pudotteli nimiä koko viikon, ja ihan ymmärrettävästä syystä", Wildin puolustaja Matt Dumba kertoi.

"Hän koki jotain ainutlaatuista noiden kavereiden kanssa voittaessaan Stanley cupin. Se on melkoinen saavutus, ja nyt me pyrimme samaan".

Minnesotan on Torchettin alaisuudessa tehnyt jokaisessa neljässä voittamassaan ottelussa vähintään viisi maalia, ensimmäistä kertaa seuran historiassa. Wild on pisteen päässä Nashville Predatorsista, jonka hallussa tällä hetkellä on Läntisen konferenssin toinen pudotuspeleihin oikeuttava villi kortti.

Fanit: Ulkojään katsomossa oli melkoinen sähköinen tunnelma.

Wild venytti voittoputkensa neljän ottelun mittaiseksi, mutta suurimmat voittajat olivat fanit, jotka loivat energiallaan, innostuksellaan ja laulullaan ikimuistoisia hetkiä.

"Toivottavasti pääsemme toistekin mukaan tällaiseen tapahtumaan. Se on erittäin hieno perhetapahtuma", Wildin puolustaja Ryan Suter kiitteli.

Katsomossa olleet fanit pitelivät ennen avauskiekon pudotusta kortteja, joista muodostui lause "Pelataan jääkiekkoa". He halusivat näin lähettää terveiset kotikatsomoihin. Fanit jaksoivat läpi ottelun tukea omiaan kannatushuudollaan, he lauloivat mukana stadionilla soitettua Neil Diamondin kappaletta Sweet Caroline, ja kun ottelu oli ratkennut, he alkoivat tehdä aaltoja kolmannen erän puolivälissä.

"Aivan mahtavaa. Et voi kuin katsella ihastuneena ympärillesi ja nauttia tunnelmasta", Wildin oikea laitahyökkääjä Jason Pominville huokaili.

"Kuten Ryan (Suter) sanoi, koko viikonloppu on ollut uskomattoman upea kokemus. Koin vastaavan tapahtuman jo kerran kahdeksan vuotta sitten, mutta ei tähän koskaan kyllästy. Aina yhtä hienoa".

Dumba antoi palaa täysillä: Puolustaja Matt Dumba antoi virtaa sekä Wildille että yleisölle.

Dumba teki neljännen maalinsa viimeisessä yhdeksässä pelissä, kun hän ajassa 3.25 tuikkasi maalin edestä paluukiekon maaliin. Se oli juuri sellainen maali, jota Torchetti odottaa puolustajiensa tekevän, ja osoitti juuri sellaista päättäväisyyttä, jota Wild tarvitsee mikäli joukkue haluaa selviytyä pudotuspeleihin.

Dumban fyysiseen tapaan juhlia maaliaan on jo totuttu WHL:n Red Deer Rebels-joukkueessa, ja tällä kertaa hän taklasi kovaa mutta puhtaasti Chicagon Andrew Desjardinsia, josta seurasi vääntöä Blackhawksin vaihtoaition edessä. Blackhawksin hyökkääjä Phillip Danault luisteli paikalle, ajoi päin Dumbaa, ja he molemmat keikahtivat kumoon. Myös Danault sai jäähyn.

"Koko ottelun ajan puhuimme siitä, kuinka haluamme voittaa joka erän eikä löysätä missään vaiheessa", Dumba kertoi.

"Olemme hävinneet Chicagolle monta ottelua ja sarjaa pudotuspeleissä, ja muistimme ne kaiken aikaa. Toivottavasti törmäämme heihin vielä tällä kaudella ja pelaamme juuri niin kuin pelasimme sunnuntaina. Meidän täytyy olla parhaimmillamme heitä vastaan, pelata kovaa ja tehdä kaikkemme voittaaksemme".

Denis ja Dino: Kiekkolegendat, Minnesota North Starsin entinen pelaaja Dino Ciccarelli ja Chicago Blackhawksista eläkkeelle jäänyt Denis Savard ottivat yhteen kerran jos toisenkin uran huippuvuosina 1980-luvulla.

Entisten pelaajien kohdatessa lauantaina kaverit verestivät vanhoja muistojaan, kun ottelua oli pelattu vain 25 sekuntia. He saivat aikaan leikkimielisen kahnauksen Blackhawksin vaihtopenkin edessä, joka päättyi tasapeliin. Savard hieroi Ciccarellin kasvoja hanskallaan, ja Ciccarelli puolestaan yritti nostaa Savarsin laidan yli vaihtopenkin puolelle. Yritys jäi hieman vajaaksi.

Savard huudatti lähes 38 000-päistä yleisöä heiluttamalla käsiään ilmassa, kun hän palasi vaihtopenkille.

"Denis hieman yllätti minut. Yleensä hän ei tee tuota, ellei Al Secord ole hänen vasemmalla laidallaan", Ciccarelli pohti.

"Olin vähän yllättynyt. Annoin hieman palautetta (Brad) Maxwellille ja (Jack) Carlsonille, koska yleensä he tulevat ja hoitavat homman puolestani. Tavallisesti vedän heidät tilanteeseen mukaan ja lähden itse pois".

Inspiroiva hetki: 15-vuotias minnesotalainen Josh Karles sai kymmenen vuotta sitten diagnoosin; hänellä on harvinainen autoimmuunisairaus, joka hitaasti tuhoaa hänen sisäelimensä. Hän sai sunnuntaina kunnian kantaa lipun ottelun avaukseen ja nautti joka hetkestä. Hän heitti alavitoset jokaisen Wildin pelaajan kanssa, kun kotijoukkue käveli jäälle ottelun avaukseen. Karels pelaa edelleen jääkiekkoa ja on ollut inspiraation lähde koko osavaltion kiekkoperheelle.

Karelsille on viimeisten kymmenen vuoden aikana tehty yli 20 leikkausta. Sairauden takia hänen immuunijärjestelmänsä pitää hänen omaa kehoaan vihollissoluina ja hitaasti tuhoaa itse itsensä.

"Enpä juuri ajattele olevani mikään jäällä oleva ihme. Pelaan vain rakastamaani jääkiekkoa, ja jos se inspiroi ihmisiä, hyvä niin", Karels sanoi.

Broten kehui Herb Brooksia: Neal Broten kertoi NHL.comille, että pelaajana hän voitti useita palkintoja ja mestaruuksia, mutta mikään ei vedä vertoja kultamitalille, jonka hän voitti USA:n maajoukkueessa vuoden 1980 olympialaisissa. Joukkuetta valmensi Herb Brooks.

"Meidän ei pitänyt voittaa minkäänlaista mitalia, mutta pelasimme kaikki epäitsekkäästi joukkueelle ja olimme sellainen porukka kuin joukkueen kuuluu olla", Broten muisteli.

"Emme pitäneet itsekkäästi kiekkoa vaan syötimme. Autoimme toisiamme. Oli todella upeaa olla osa sitä joukuetta. Brooks odotti meidän tekevän lujasti töitä joka ottelussa ja antoi kyllä palautetta, jos emme tehneet niin. Se oli hänen opetuksensa minulle; pelaa täysillä joka ilta".

Broten voitti olympiakultaa Lake Placidin kisoissa vuonna 1980, Minnesotan joukkueessa yliopistojen mestaruuden vuonna 1979, jääkiekkoilija Hobey Bakerin mukaan nimetyn palkinnon, joka annetaan Pohjois-Amerikan parhaalle yliopistopelaajalle vuonna 1981 ja Stanley cupin New Jersey Devilsissä vuonna 1995. Hän on kiekkohistorian ainoa pelaaja, joka on voittanut kaikki neljä palkintoa.

Minnesotan oma poika Haula: Sentteri Erik Haula oli ulkoilmaottelussa kuin kotonaan, sillä hän opiskeli aikoinaan kolme vuotta Minnesotan yliopistossa. Ei siis ihme, että yleisö huusi äänensä käheäksi, kun Haula nimettiin ottelun ykköstähdeksi. Hän teki tehot 1+2 (uran yhden ottelun piste-ennätys), voitti puolet ottamistaan aloituksista ja pelasi runsaat 14 minuuttia.

Haula on tehnyt useamman kuin yhden pisteen kolmessa viimeksi pelatuissa neljässä ottelussa.

"Asiat sujuvat nyt niin kuin pitää", Haula myhäili.

"Olemme painottaneet sitä, että yritämme pelata oikein joka tilanteessa. Suurimman osan aikaa meidän ketjumme pelasi Patrick Kanen ketjua vastaan, ja yritimme pelata hyvää puolustuspeliä ja päästä sitä kautta vastahyökkäyksiin. Se oli meidän käsikirjoitus".

Crawford taas vaihtoon: Blackhawksin maalivahdin Corey Crawfordin tilastot olivat hyvät ennen ottelua, sillä hänellä oli liigan maalivahdeista toiseksi eniten voittoja (32) ja eniten nollapelejä (7). Mutta peli ei sujunut, ja hänet vedettiin pois maalilta, toisen kerran viimeisten neljän ottelun aikana.

Crawfordia kohti ammuttiin kahdessa ensimmäisessä erässä 23 laukausta, ja hän päästi sisään neljä maalia. Jotain oli tehtävä, ja kolmanteen erään maalille luisteli Scott Darling. Crawford koki saman kohtalon Dallas Starsia vastaan jo ensimmäisessä erässä, kun torjui 14 laukausta ja antoi neljä maalia. Dallas voitti ottelun 4-2.

"Ei mitään selityksiä. Olemme ammattilaisia. Kaikilla on jossain vaiheessa kautta tiukka otteluohjelma, joten se ei selitä sitä, miksi pelasimme niin kuin pelasimme. Se oli rankkaa. Totta puhuen oli hieman noloa olla maalilla. Fanimme tulivat paikan päälle katsomaan meitä, ja tämä oli varmasti pettymys heille. Mutta olkoon tämä hyvä opetus meille".

Dubnyk jyrää: Wildin maalivahti Devan Dubnyk on voittanut kolme neljästä viimeksi pelaamastaan ottelusta, kun oli sitä ennen hävinnyt yhdeksän ottelua putkeen. Hän pelasi tarkasti sunnuntaina Blackhawksia vastaan ja torjui 31 kertaa, pysäyttäen 11 vetoa sekä toisessa että kolmannessa erässä.

Dubnyk säikähti hieman lauantain harjoituksissa saatuaan kiekon niskaansa, mutta onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Wild nimittäin laskee paljon hänen varaansa tavoitellessaan paikkaa pudotuspeleissä. 29-vuotiaan Dubnykin tavoite on päästä samanlaiseen kuntoon ja vireeseen, kun hän oli kaudella 2014-15, jolloin hän voitti Bill Masterton –palkinnon. Se myönnetään sisukkuudesta, urheiluhengestä ja omistautumisesta jääkiekolle. Dubnyk päästi silloin toiseksi vähiten maaleja otteluissa keskimäärin, ja hänellä oli liigan toiseksi paras torjuntaprosentti.

"Vastustaja oli nollilla kahden erän jälkeen, mutta en yleensä ala ajatella nollapeliä ennen kuin ottelun viimeisillä minuuteilla", Dubnyk kirjoitti NHL.comin sivustolla pitämässään blogissa.

"Peli sujuu hyvin ja tein kaikkeni, ettei yksikään kiekko menisi sisään. Yleensä en juuri ajattele nollapeliä ennen kuin ottelua on jäljellä pari, kolme minuuttia. No, nyt sitä ei tullut".

Katso lisää