Skip to main content

Koivun potku vaan paranee vanhetessaan

Fysiikkavalmentaja Risto Rosendahl näki kolmekymppisen kehityspotentiaalin

Teksti Marko Leppänen @MarkoLeppnen / toimittaja, NHL.com/FI

Kun on jo tätä ikääkin niin paljon. 

Sen hokemaan kuulee arkielämässä ihmisten suusta usein. Lause ikään kuin antaa hyvän syyn laiskotella ja antaa periksi. 

Ammattiurheilijat ovat oma rotunsa, mutta hekin ovat inhimillisiä ihmisiä, jotka heikkona hetkenä etsivät tekosyytä luovuttaa. Tai ainakin ottaa vähän lunkimmin. 

Mitä NHL-tason jääkiekkoilijalle tapahtuu, kun hän täyttää 30 vuotta ja takana on jo satoja otteluita? Hyvä taso on jo saavutettu, mutta takaa tulee koko ajan nuoria ja nopeita lupauksia, jotka haluavat viedä pelipaikkasi.

Pinttyneen käsityksen mukaan fyysiset pohjat luodaan nuorena, ja vanhempana vain ylläpidetään saavutettuja tasoja. Sellainen ajattelutapa voi olla kuitenkin suuren luokan virhe. 

Minnesota Wildin Mikko Koivu, 34, oli kolmekymppisenä ehtinyt murtautua kärkipelaajaksi NHL-joukkueessaan ja maajoukkueen kantavaksi voimaksi. Hän halusi kuitenkin lisäpotkua uralleen ja hankki ympärilleen uuden fysiikkatiimin. 

Ensin turkulainen Timo Kujanen valmensi Koivua vuoden. Sitten kaksikko kutsui mukaan ex-huippupikaluistelija Risto Rosendahlin, joka on kymmenen vuotta vastannut Rauman Lukon eri joukkueiden fysiikka- ja luisteluvalmennuksesta. 

- Muistan kun ajelin kotiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Soitin Kujaselle ja sanoin, että Mikossa on vielä valtava kehityspotentiaali, Rosendahl sanoo.

Rosendahl vastaa harjoittelun kokonaisohjelmoinnista ja rytmityksestä, johon on satsattu paljon. Kujanen vetää paikan päällä Turussa Koivun kanssa viikoittain muutaman punttitreenin. 

- Jos haluaa kehittää fyysisiä ominaisuuksia ja päästä huipulle, varmistelulla ei pärjää. Vastaavasti pitää uskaltaa levätä kunnolla. Tasapaksulla treenillä saa tasapaksuja tuloksia.  

Video: Koivu passaa Granlundin maalin

Viikot eivät ole toistensa veljiä, ja kaukalon ulkopuolisetkin tapahtumat voivat muokata ohjelmaa. Kun Koivu oli Las Vegasissa palkintojenjakogaalassa, ohjelmaan oli merkitty kevyempi viikko. 

Rosendahl murskaa uskomuksen, että NHL-pelaajien kesä olisi lyhyt. Hän laskee, että pääsi tänä kesänä harjoittelemaan Koivun kanssa yhteensä 15 viikkoa.

- Se on yli sata vuorokautta. Siinä ajassa saa jo paljon aikaan. 

Koivu on kehittynyt eri osa-alueilla joka vuosi Rosendahlin valmennuksessa. Rosendahl korostaa, että kaiken pohjana on motivaatio ja halu kehittyä. Koivun valmentajien ei ole tarvinnut lietsoa pelaajaa yrittämään viimeiseen asti harjoituksissa. Treeneissä löytyy samanlainen palo kuin peleissä, joissa Koivu ei koskaan jätä yhtään tilannetta kesken. 

Koivun pelityyli vaatii fysiikalta paljon. Hän pelaa joukkueen kärkiminuutteja joka ilta. Sentteri painii paljon omassa päädyssä ja voittaa tilaa ketjukavereilleen - samalla pelin lopussa pitäisi vielä löytyä irtiottokykyä. 

Harjoittelun johtavana teemana on ollut lajinomaisuus. Treenaaminen ei sinänsä ole itseisarvo, vaan jokaisen harjoituskerran pitää kehittää liikkumista jäällä.  

- Jääkiekko poikkeaa niin paljon muista lajeista jo asennoissa ja voimantuottosuunnissa. On kyse sitten kestävyys-, nopeus- tai voimaharjoittelusta, niiden pitää palvella jääkiekkoa. Olisi aika vaikea mennä syksyllä jäälle, jos ei olisi käynyt peliasennossa kertaakaan kesän aikana. 

Yhdellä jalalla tehtävät harjoitteet ovat yleistyneet paljon viime vuosina ammattilaisjääkiekkoilijoiden harjoittelussa. Koivun harjoituspatteristoon kuuluu sekä perinteisiä kahdella jalalla tehtyjä kyykkyjä että yhden jalan harjoitteita, jotka simuloivat hyvin luistelua. 

Video: NHL-tähdet hakevat kesätreeneistä huippukuntoa

Esimerkiksi Koivun nopeusominaisuudet kehittyivät vielä tänä kesänä.

-Silmä ja oma tunne kertovat paljon, mutta meillä on myös faktaa paperilla kehityksestä, ettei kaikki ole pelkkää mutua, Rosendahl sanoo. 

Hyvistäkään harjoitteista ei ole hyötyä paperilla, jos niitä ei pysty tekemään. Koivu on pysynyt hämmästyttävän hyvin terveenä, kun ottaa huomioon hänen kokonaisrasituksensa kauden aikana. Hän ei ole neljänä viime kesänä jättänyt väliin yhtään harjoitusta vammojen tai sairastumisien takia. Koivu on joutunut jättämään kolmen viime kauden aikana väliin vain neljä runkosarjan ottelua. 

- Monen ihmisen vastustuskyky pettäisi NHL:n matkustustahdissa, vaikkei joutuisi edes pelaamaan. Hänellä on vielä kapteenin roolissa paljon erilaista härdelliä, Rosendahl naurahtaa. 

- Mikon hyvän ja huonon harjoituksen välinen ero on hämmästyttävän pieni. Mitään ohitreenejä ei tule. 

Koivu on jo vuosikausia huolehtinut terveellisestä ravinnosta ja unirytmistä, mikä on auttanut terveenä pysymisessä. 

- Jos NHL-pelaaja vie syömisen ihan hifistelyn tasolle ja punnitsee jokaisen aterian, se voi aiheuttaa stressiä.

Ammattiurheilijankin keho tottuu vuosien varrella samoihin liikkeisiin ja harjoitteisiin, mikä voi pysäyttää kehityksen. Sen takia uusien ärsykkeiden antaminen on tärkeää. Koivu kävi viime kesänä muun muassa vetämässä pystyottelutreeniä turkulaisella vapaaottelusalilla.

Moni jääkiekkoilija on todennut yli 30-vuotiaana, että on oppinut nauttimaan harjoittelusta kunnolla vasta uran myöhemmässä vaiheessa. Toisille se on liian myöhästä, toisille ei. 

Jaromir Jagr on sinnitellyt 45-vuotiaaksi asti huipputasolla osittain siitä syystä, että hän rakastaa itse pelin lisäksi jään ulkopuolista harjoittelua. Koivulla on vielä matkaa Jagrin vuosiin, mutta hän on hyvällä tiellä. 

Koivun olemuksestakin huokuu, että hän pitää ammatistaan enemmän kuin koskaan ennen. 

- On tärkeää, että päivittäinen tekeminen tuottaa iloa, eikä vaan voitot ja menestys. Kun menet aamulla treeneihin, nautit siitä. 

- Ikä on vain numero. Motivaation puute on paljon isompi este menestykselle kuin ikä.

Katso lisää