Kings on (kuin) tehty pudotuspeleihin

Kun Los Angeles Kings voitti Stanley Cupin 2012, joukkue oli päässyt pudotuspeleihin Läntisen konferenssin viimeisenä joukkueena. Tällä kaudella Kings oli Pacific-divisioonan kolmonen, eikä siitäkään jaeta mitaleita. Mutta reilun viikon päästä Kings saattaa juhlia palkinnoista komeinta: Stanley Cupia.

– On vähän hassua katsoa Staples Centerin kattoon, kun siellä ei ole montaakaan viiriä, mutta siellä on se, jonka kaikki haluavat: mestaruusviiri. Juuri nyt yritämme hankkia sinne uutta viiriä, sanoo Kingsin kapteeni Dustin Brown.

– Se on vähän meidän asenteemme: haluatko voittaa divisioonan vai Stanley Cupin? Meidän tapamme pelata ei ole helppo ja on paljon joukkueita, jotka ovat keränneet enemmän pisteitä runkosarjassa, mutta kun kiekko putoaa pudotuspeleissä, meidän pelitapamme ja meidän pelaajamme, muodostavat joukkueen, jota on vaikea voittaa neljä kertaa seitsemän ottelun sarjassa.

Kings voitti divisioonansa viimeksi 1993, ja rehellisyyden nimissä on toki sanottava, ettei joukkuetta ennen Stanley Cup -voittoa 2012 minään suuren dynastian alkuna pidetty. Nyt joukkue on eräs suurista, ja dynastia on vaikeaa rakentaa palkkakaton aikakautena.

Kingsin GM Dean Lombardi on onnistunut luotsaamaan joukkueen draftvalintoja ylöspäin. Vuonna 2005 seura varasi Jonathan Quickin kolmannella kierroksella draftin kahdeksantena maalivahtina. Samana vuonna Kings varasi Anze Kopitarin ensimmäisellä kierroksella. Myös Drew Doughtyn valinta 2008 oli melkein varman supertähden hankinta, mutta joukkueen runkopelaajista suuri osa on Kings-varauksia: Alec Martinez, Dwight King (2007), Sasha Voynov (2008), Kyle Clifford (2009), Tyler Toffoli (2010), Tanner Pearson (2012).

Kaikki ovat auttaneet joukkuetta tärkeillä maaleilla pudotuspelien jossain vaiheessa.

Lombardi on onnistunut hyvin myös pelaajakaupoissaan. Hän hankki Mike Richardsin Philadelphia Flyersista ja Jeff Carterin Columbuksesta, Justin Williamsin Carolinasta ja tänä vuonna Marian Gaborikin niinikään Columbuksesta.

Nyt Kopitar johtaa pistepörssiä, Gaborik on tehnyt eniten maaleja, takanaan Carter. "Mr Game 7" Justin Williams ratkaisi ensimmäisen finaalin ja Toffoli on tehnyt seitsemän maalia, seitsemänneksi eniten koko liigassa.

Kings on Joukkue.

– Kun kaikki viihtyvät toistensa kanssa todella, todella hyvin, joukkueeseen on helppo tuoda uusia pelaajia, kun ryhmässä ei ole klikkejä. Meillä ei ole yhtään sellaista. Vierasmatkoilla on yleensä paljon aikaa, mutta ei silloinkaan yleensä hengailla samojen kavereiden kanssa joka kerta, Brown kertoo.

– Joukkueen ydin on ollut yhdessä monta vuotta, joten uudet pelaajat tuntevat heti olonsa kotoisaksi ja voivat pelata omaa peliään. Gaborik on siitä hyvä esimerkki.

Kun joukkue hitsautuu yhteen ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen, yksittäiset pelaajat asettavat joukkueen edun oman etunsa edelle. Kuten Mike Richards, entinen ykkössentteri, joka nyt hoitelee nelossentterin tehtäviä.

– Hän on tottunut voittamaan ja silloin pitää hyväksyä mikä tahansa rooli joukkueessa. Ainoa palkinto, jonka Mike Richardsin kaltainen pelaaja haluaa, on mestaruus, sanoo valmentaja Darryl Sutter.

Palkinto on lähellä.