Kings kaipaa lääkkeitä maalinteko-ongelmiin

NHL-seurojen kehitysleirit ovat takana ja harjoitusleirit edessä, joten elo-syyskuussa on hyvä aika käydä perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on karmeasta kaudesta toipuva Los Angeles Kings.

Los Angelesissa ei ollut nähty viime kauden kaltaista sukellusta yli kymmeneen vuoteen. 71 pistettä olivat Kingsin pienin pistesaldo sitten kauden 2007-2008, jos työsulkukautta ei lasketa mukaan.
Runkosarja 2018-19: 31-42-9, 71 pistettä, Läntisen konferenssin 15:s
Pudotuspelit 2019: Ei mukana
Päävalmentaja: Todd McLellan, ensimmäinen kausi
Saapuneet: Nikolai Prohorkin, Johan Södergran, Joakim Ryan, Martin Frk, Mario Kempe, Samuel Fagemo, Tobias Björnfot
Lähteneet:Dion Phaneuf, Matt Iacopelli, Brendan Leipsic, Jonny Brodzinski, Alex Lintuniemi
Staples Centerissä Todd McLellan on totuttu näkemään lähinnä vihollisena. Kanadalaisvalmentaja profiloitui San Jose Sharksin käskyttäjänä pitkän pätkän vuosina 2008-2015 ja näytteli näin yhtä pääosista Kalifornian paikallisväännöissä aikana, jona Kings pääsi lopulta nauttimaan jättimenestyksestä.
Nyttemmin asetelmat ovat muuttuneet selvästikin.
Sharksista on tullut Kalifornian herra, Kings puolestaan on pudonnut sarjataulukossa pohjamutiin. McLellan taas on uusin mies Kingsin penkin takana.
******Lisää aiheesta: [Todd McLellanista Los Angeles Kingsin päävalmentaja]
Hän siirtyi Sharksin jälkeen Edmonton Oilersiin, mutta kolmen kauden jälkeen pesti päättyi jo viime marraskuussa potkuihin. Sama tilanne oli myös Los Angelesissa, missä John Stevens vaihdettiin Willie Desjardinsiin, eikä kumpikaan saanut joukkueesta irti kovinkaan kelvollisia tehoja.
McLellanin kannalta harmillista on, ettei Kings näytä paperilla vahvistuneen viime kaudesta juuri lainkaan.
Seuran GM Rob Blake teki heti alkukesästä selväksi, ettei suunnitelmana ollutkaan tavoitella kuuta taivaalta. Hänen mukaansa Kingsistä tulisi kesän mittaan entistä nuorempi joukkue. Arvio kuului, että tulevan kauden ryhmään lukeutuisi jopa 8-10 ensimmäisen vuoden pelaajaa.
Vallitsevana projektina on nuorennusleikkaus kaikkine taustatoimineen: veteraanien kalliista sopimuksista on vähitellen luovuttava - mistä esimerkkinä Dion Phaneufin sopimuksen ulososto - ja lisäksi organisaatioon on löydettävä uusia nuoria lupauksia, joita sitten kehitetään eteenpäin.
Kings sai varata kesän varaustilaisuuden alkupäässä peräti kolme kertaa ja poimikin mielenkiintoisia lupauksia nykyisen joukkonsa jatkeeksi.
Sentteri Alex Turcotte napattiin numerolla viisi, mutta hänen tulevaisuutensa on vielä tällä hetkellä yliopistomaailmassa. Puolustaja Tobias Björnfotin varausnumero oli 22 ja hänet kiinnitettiin heti tulokassopimukseen, mutta ensi kauden päämääränä lienee isompi rooli SHL:ssä.

Viimeisenä, mutta kenties mielenkiintoisimpana kärkipään varauksena Kings nappasi Arthur Kalijevin. Amerikkalainen laitahyökkääjä valahti toisen kierroksen alkuun, koska hehkutetusta maalintekotaidostaan huolimatta hän on saanut kohdata epäilyjä muun muassa henkisistä ominaisuuksistaan.
Kalijevin hyökkäykselliset ominaisuudet ovat kuitenkin juuri sitä, mitä Kingsissä kaivattaisiin. Viime kaudella se oli NHL:n toiseksi vähiten maaleja tehnyt joukkue, mikä on väistämättä pettymys Anze Kopitarin, Ilja Kovaltshukin, Jeff Carterin ja Tyler Toffolin kaltaisille nimillä.
Kings maksaa hintaa menestysvuosistaan, joiden resepti ei enää toimi nopeuteen ja taitoon kallellaan olevassa NHL:ssä. Siihen sopeutuminen ja tulevan rakentaminen tapahtuu vuosissa, ei kuukausissa, ja sillä ajatusmaailmalla työskentelee myös Blake.
Hän ei tehnyt painavia tarjouksia kesän halutuimmille pelaajille, vaan poimi vain muutaman uuden kasvon, joista monet tulevaisuutta ajatellen tai syvyyspelaajiksi. Esimerkiksi Rasmus Kupari teki tulokassopimuksen lupaavan Liiga-kauden jälkeen, mutta onnistuminen AHL:ää ylempänä vaatii venymistä.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Välittömään tarpeeseen vastausta voi todennäköisimmin odottaa Nikolai Prohorkinilta, seuran omalta varaukselta peräti yhdeksän vuoden takaa. Venäläinen kävi AHL:ssä pikaisella visiitillä kaudella 2012-2013, mutta on sittemmin pelannut KHL:ssä. Viime kausi SKA Pietarissa oli ennätyksellinen ja poiki 41 pistettä yhtä monessa ottelussa.
Sitä, miten 20 maalia siirtyvät NHL-kaukaloon ei tiedä vielä kukaan, mutta täydellisessä tilanteessa Prohorkin toisi keskikaistalle tärkeän työkalun ykköstähti Kopitarin taakse.
Ennakkoon ehkä varmin on Kingsin maalivahtiosasto. Jonathan Quick tarrannee uudelleen paikkaansa ykkösmaalivahtina, mutta häntä viime kaudella onnistuneesti paikannut Jack Campbell tarjoaa hyvän kakkosvaihtoehdon. Ongelmana on, että viime kauden surkeus ei ollut seurausta maalivahtien suorittamisesta, sillä voittaminen Kingsin maalimäärillä olisi vaatinut veräjänvartijoilta erehtymätöntä työskentelyä.

Niinpä vastuu tasonnostosta on erityisesti Kovaltshukilla, Carterilla ja Toffolilla. Jos he jättävät Kopitarin jälleen ylhäiseen yksinäisyyteen sisäisen pistepörssin kärjessä, edessä lienee toinenkin pitkä kausi.
Todennäköisesti parempaa on aihetta odottaa vasta parin vuoden kuluttua. Kingsin kannattajien hartaana toiveena kuitenkin lienee, että enää ei ainakaan mentäisi viime kautta huonompaan suuntaan.