Kimmo Timosen tähtäimessä Stanley Cup ja Sotshi

Kolme vuotta sitten Kimmo Timonen taisteli Stanley Cupista. Pitkän linjan veteraani oli lähellä viimeinkin voittaa ammattilaiskiekkoilun suurimman palkinnon – mutta jäi vain lähelle. Timonen oli mukana myös 2006, kun Suomi hävisi olympiafinaalin Ruotsille Torinon olympialaisissa.

Vaikka Timosella on pari Suomen mestaruutta taskussa, ei ihme, että miehen menestysnälkä on hirmuinen. Varsinkin, kun ura alkaa olla lähellä päätöstään.

– Kahden voiton päässä se oli tosiaan muutama vuosi sitten, mutta silti niin kaukana. Sen kauden aikana tajusin, että se, joka sen voittaa on todellakin sen ansainnut. Jo pelkkä matka finaaliin on pitkä, ja vielä kun sen onnistuu voittamaan, on varmasti paras joukkue, ei siitä ole epäilystäkään, Timonen sanoo.

– Toivottavasti vielä pääsisin sinne asti, mielelläni pelaisin kesäkuulle asti.

Viime kesäkuussa Timonen oli ollut kesälomalla jo pari kuukautta, sillä jalan murtuminen katkaisi hänen kautensa muutama peli ennen runkosarjan päätöstä, ja kun Flyers jäi pudotuspeleistä rannalle, jalka sai parantua kaikessa rauhassa.

Timoselle pudotuspelien ulkopuolelle jääminen oli outoa, sillä edellisen kerran niin oli hänen kohdallaan käynyt 2003.

– Pelasimme yksinkertaisesti liian ailahtelevasti, eikä homma käynnistynyt kauden missään vaiheesta, ja syitä on monia. Kesti pitkään ennen kuin esimerkiksi voitimme kaksi ottelua peräkkäin ja lyhyen kauden aikana ei varsinkaan ole varaa sellaiseen, vaan otteluita pitää voittaa putkeen. Viiden kotipelin sarjasta pitää pystyä voittamaan enemmän kuin kaksi peräkkäin.

– Joukkue oli nuori, ja meillä oli monia, jotka pelasivat toista NHL-kauttaan, ja heille tuli vähän toisen kauden krapulaa. Heitä ei toki voi yksin syyttää, sillä emme pystyneet joukkueena tasaisuuteen, mutta ehkä se selittää epätasaisuuttamme.

Timosen rooli Flyersin puolustuksessa on vahva. Viime kaudella hän pelasi joukkueen ykkösylivoimassa, ja kaiken kaikkiaankin Flyersin puolustajista kolmanneksi eniten, 21:45 minuuttia, ottelua kohden.

– Kimmossa on hienointa se, että vaikka usein pienet puolustajat ovat hyökkääviä - ja hänkin on erinomainen hyökkäyspään pelaaja - hän on myös meidän paras puolustava puolustajamme. Hän hallitsee kentän molemmat päädyt, sanoi ensi kaudeksi Montrealiin siirtynyt Daniel Briere.

– Hän on myös eräs kovimmista ja sisukkaimmista pelaajista, joiden kanssa olen pelannut.

Viime kaudella sisukas suomalainen ylitti tuhannen NHL-ottelun rajapyykin. Hyvin mieheltä, jota pidettiin liian pienenä NHL:ään.

Ja helmikuussa Timonen pääsee vielä kerran metsästämään olympiakultaakin. Sotshissa Timonen pelaa viidensissä olympialaisissaan.

– Tässä on oltu 20 vuotta tavallaan jääkiekon huipulla, niin Sotshi olisi hieno päätös maajoukkueuralle.