Puolustaja virittää laukauksen viivalla. Ei auta, tielle on mentävä. Vastustajan hyökkääjä kerää rohkeutensa rippeet ja hyppää kudin eteen.
Kiekko palautuu keskialueelle. Taas tuli tapettua muutama sekunti ylivoimaa. Vireystila vaihtopenkillä nousee. Veskarin ei tarvinnut venyä, kun kiekko ei edennyt edes maalinedustan ruuhkaan asti.
Laukausten blokkaaminen ei ole jääkiekon tärkein asia, mutta se on kiehtova ja tärkeä oheistaito. Ilman blokkauksia maalivahtien illat olisivat paljon hikisempiä.
Osa maalivahdeista haluaa, että omat pelaat yrittävät estää jokaisen mahdollisen laukauksen. Toiset taas pitävät parempana, että kudit tulevat läpi ilman mahdollisuutta, että oma pelaaja muuttaa kiekon suuntaa.
Blokkaustyylit ovat muuttuneet vuosien saatossa. Vielä 1980-luvulla Derian Hatcherin kaltaiset jääkaappipakastimet olivat niin hullunrohkeita, että he käänsivät luistimensa eteen poikittain kudin eteen. Kun kiekko osuu nilkkaan, tarvitaan kovaa kivunsietoa, että pystyy pelaamaan pelin loppuun. Tätä nykyä osa pelaajista käyttää nilkoissaan erillisiä suojia.
Kovimmat laukausten blokkaajat ovat joukkueissa arvostettuja sotureita, jotka kulkevat pelin jälkeen pukukopissa jääpussit kropassa. Voisi kuvitella, että liki pariasataa viuhuva kova kiekko tekee pahempaakin jälkeä kuin mustelmia, vaikka varusteet ovat nykyisin hyviä.
Miten paljon kovimmat kiekkojen blokkaajat oikeastaan ovat loukkaantuneena?
Puolustajat ovat perinteisesti blokkitilastojen kärjessä. Tällä vuosikymmenellä eniten kiekkoja on blokannut NHL.comin tilastojen mukaan Tampa Bay Lightningin Dan Girardi, joka on ottanut kiekon kehoonsa 536 ottelussa 1 330 kertaa. Hän aloitti NHL-uransa New York Rangersissa jo syksyllä 2006 ja on sen jälkeen pelannut kuusi täyttä 82 ottelun runkosarjaa. Jos 34 ottelun tulokaskautta ei lasketa, Girardin alin pelimäärä tuli kaudella 2012-13, jolloin hän pelasi 43 ottelua.