Näkökulmavääntö: Kestääkö nousevien suomalaistähtien vire?

Perjantaisin NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista. Tällä kertaa väännetään siitä, miten kautensa hyvin aloittaneet nuoret suomalaispelaajat pystyvät pitämään kiinni suoritustasostaan ja pelipaikoistaan kauden edetessä.

Nuoret suomalaispelaajat ovat tänä vuonna rynnistäneet heti kauden alussa NHL:ään leveämmällä rintamalla kuin kertaakaan sitten kauden 2013-14. Yhdeksän pelaajaa on debytoinut NHL:ssä, ja he ovat myös tehneet tulosta. Mutta kestääkö heidän vireensä?
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Varpu Sihvonen:
Odotettavissa on, että Pohjois-Amerikan nuorisoliigoista tai SM-liigasta NHL:ään siirtyneet pelaajat väsähtävät hieman marraskuun lopun paikkeilla. Selitys on yksinkertainen: heidän kautensa alkoi jo elokuussa NHL-seuran tulokasleirillä, ja joulukuuta lähestyttäessä he ovat pelanneet saman verran otteluita kuin edellisessä sarjassaan. Mutta tehojen hetkellinen lasku ei tarkoita nousevan tähden lopullista sammumista.
Suomalaistulokkaista tehokkain on ollut Chicago Blackhawksin puolustaja Henri Jokiharju ja näkyvin Montreal Canadiensin keskushyökkääjä Jesperi Kotkaniemi.
Puolustaja kypsyy hitaammin NHL-pelaajaksi kuin hyökkääjä, ja Blackhawks on viisaasti antanut Jokiharjun kehittyä kaikessa rauhassa ja tottua pieneen kaukaloon. Hänen itseluottamuksensa on vankistunut samaa vauhtia taitotason kanssa, joten hänen pelinsä ei ihan pienestä hätkähdä. Tosin kauden alkumetreillä hän on ollut hieman tuntematon pelaaja ja saanut toimia rauhassa. Nyt Jokiharju tiedetään, ja vastustaja alkaa ottaa häntä tarkemmin. Tehopisteitä ei jatkuvasti synny nykyistä tahtia, mutta hänellä on silti paljon annettavaa joukkueelleen.

Kotkaniemi on ollut Canadiensin ässä aloituksissa ja sekoittanut vastustajan peliä pelkästään ilmestymällä ympyrään. Esimerkiksi keskeltä syvä Pittsburgh Penguins näki kotijäällään vaivaa saadakseen parhaan mahdollisen aloittajan aina Kotkaniemeä vastaan.
Kotkaniemi on myös pohjustanut muiden osumia, eikä hän suinkaan ole saanut toimia rauhassa kuten Jokiharju, silla kolmosvarauksen nimi painettiin mieleen jo kesällä. Hänen panoksensa Canadiensin kokoonpanossa vain kasvaa kauden vanhetessa.
Toronto Maple Leafsin Kasperi Kapanen ei ole tulokas vaan kolmessa AHL-vuodessa kypsynyt NHL-tason pelaaja. Hän osoitti sen päästyään pelaamaan Auston Matthewsin ketjussa. Taitoa siis on, kunhan hän saa pelata muissakin ketjuissa kuin nelosvitjassa jarruttamassa vastustajan menoa.
Jussi Lehmola:
Kun 19-vuotias pääsee pelaamaan kaksinkertaisen Norris Trophy -voittajan rinnalla, niin hän on tehnyt paljon oikein jo ennen runkosarjan käynnistymistä. Nuori pakki voi tuskin toivoa parempaa paikkaa kasvaa NHL-pelaajaksi kuin luistella Duncan Keithin rinnalla. Näillä otteilla Jokiharju saa pitää paikkansa, vaikka Chicagon puolustus varmaan elää hieman sen jälkeen kun Connor Murphy ja Gustav Forsling palaavat sairastuvalta.
Jokiharjun tehoilu ei tietenkään voi jatkua tällä tahdilla, mutta toisaalta sen suhteen on vielä käyttämätöntä potentiaalia. Pitää muistaa, että hän ei ole tähän mennessä saanut ylivoimavastuuta käytännössä lainkaan. Jos ja kun Jokiharju murtautuu Chicagon ylivoimarotaatioon, niin pisteitä tulee "automaattisesti".

Kapasen asema NHL-pelaajana on tästä kolmikosta turvatuin. Asema Toronton sisäisessä hierarkiassa sen sijaan tulee varmasti elämään vielä pitkään. Puhumattakaan siitä, että herra William Nylander tulee todennäköisesti jossain vaiheessa järkiinsä ja sekoittamaan pakkaa.
Torontolla on kovat paineet menestyä tällä kaudella. Ketjukokeiluissa on varmasti tulos tai ulos -meininki, eli Kapasen pitää käyttää tilaisuutensa tehokkaasti, jos haluaa tanssia tähtien kanssa.
Kotkaniemestä haluaisin lisää otantaa. Hype on kova, mutta jaksaako 18-vuotias pidemmän päälle jatkuvaa NHL-arkea? En ole vielä täysin vakuuttunut. Montreal on tosin hyvä paikka pelata tällä hetkellä. Canadiensilta ei hirveästi odoteta ainakaan Montrealin ulkopuolella, joten Kotkaniemellä tuskin on massiivisia paineita tehojen suhteen.
Toni Rajamäki:
Jokiharjun nousu NHL:ään on ollut iso yllätys. Moni varmasta odotti, että puolustaja saa pelata alkukauden ylhäällä, ja sen jälkeen matka jatkuu takaisin WHL:ään. Nyt voidaan jo lähes sataprosenttisella varmuudella sanoa, että Jokiharju saa jatkaa Blackhawks-miehistössä myös yhdeksännen ottelunsa jälkeen.
Pitää kuitenkin muistaa, että 19-vuotiaat pelaajat ovat yleensä fyysisesti puolitiessä, ja sen vuoksi iso ottelumäärä, runsas matkustelu ja ulkopuolinen paine tuottavat ison kuormituksen kauden aikana. Tällöin on luonnollista, että pelaajan suoritustaso heittelee.
Lisää aiheesta: [Chicagon Henri Jokiharjun pelissä kaikki palaset kohdallaan]
Uskon kuitenkin Jokiharjun olevan fyysisesti valmis pelaamaan koko kauden NHL:ssä, sillä hänen luistelutekniikkansa on lähes täydellinen. Hän osaa luistella "taloudellisesti", jolloin kuormitus on keskimääräistä pienempää. Tasaisuus riippuu enää henkisistä kyvyistä, ja niistä saadaan näytteitä vasta viikkojen tai kuukausien päästä.
Kotkaniemen kohdalla nähdään varmasti enemmän ala- ja ylämäkiä. Hänen pitää vielä saada lisää voimaa jalkoihinsa ja kehittää luistelutekniikkaansa. Kotkaniemi joutuu tekemään enemmän fyysistä työtä kuin esimerkiksi Jokiharju, ja siksi hänen kohdallaan voidaan odottaa väsähtämistä. Kotkaniemi pelaa kaiken lisäksi keskushyökkääjänä, joten hän joutuu ajattelemaan peliä puolustuksen kautta. Silloin fyysinen kuorma on isompi kuin ketjukavereilla.
On todennäköistä, että Kapanen valahtaa Torontossa takaisin alempiin kenttiin, mutta hän on varmasti jatkossakin ensimmäisiä pelaajia, jotka nostetaan kärkikenttiin loukkaantumisten sattuessa. Kapasen kehitys on miellyttänyt allekirjoittanutta, sillä laituri oli nuorempana puhdas offensiivinen ase, joka sortui välillä surffailemaan jäällä. Nyt hän on monipuolinen ja työteliäs hyökkääjä, jonka taidot ovat vielä tallella. Se on nähty hänen pelatessaan Matthewsin rinnalla. Näenkin, että Kapasesta on kovaa kyytiä kasvamassa Jere Lehtisen kaltainen monipuolisuusihme.
Tuomas Heikkilä:
Paha lähteä väittämään vastaan edellisiin näkemyksiin. Kaksi toisen polven ja yksi kolmannen polven kiekkoilija, joiden kohdalla näistä toisen polven kiekkoilijoista tohtii jo nyt sanoa, että pojasta tuo kyseinen nivel paranee. Kapasesta ei vielä voi, rima on vähän korkeammalla...
Mutta oliko Jokiharjun nousu NHL:ään ihan superyllätys sittenkään? Nokkimisjärjestyksessä suomalaisen edellä olleiden pakkien loukkaantumiset toki silottivat nuorukaisen polkua, mutta ykköskierroksen varaus tuppaa yleensä aina saamaan reilun mahdollisuuden ennemmin tai myöhemmin. Tässä tapauksessa se tuli ennemmin. Ja häkellyttävällä tavallahan hän mahdollisuuteensa tarttui.
Kotkaniemen luistelussa on tosiaan vielä vähän "bambia jäällä". Aika tekee tuossa tehtävänsä, mutta jotenkin ounastelen, että vaikeuksia tulee vielä tällä kaudella eteen. NHL-sentterin tontti on fyysisesti vielä raakileelle 18-vuotiaalle karmea paikka pelattavaksi. Toisaalta Montrealin kannalta on paljon tärkeämpää, mitä Kotkaniemi on ensi kaudella tai kolmen vuoden kuluttua, kuin mitä hän on tällä kaudella joulukuussa.

Kapanen on edellä mainittuihin verrattuna jo vanhempi valtiomies. Jos debyyttikausi SM-liigassa lasketaan mukaan, hän aloittaa 22-vuotiaana jo seitsemännen kautensa ammattilaisena. Sattuneesta syystä Kapanen on ollut suurennuslasin alla koko ikänsä, ja joskus olen miettinyt, onko hänen henkisesti jopa helpompi operoida Torontossa kuin Kuopiossa...
Kapasen asemaa kärkiketjuissa tuskin betonoidaan tällä kaudella - ehkä ei välttämättä koskaan. Jotenkin tulee mieleen isä-Samin urakaari. Nousi miesten peleihin teini-ikäisenä kikkamikkona ja pisteiden saalistajana, mutta jätti jälkensä NHL:ään huippuluistelijana ja itseään säälimättömänä, monipuolisena työmiehenä, joka toki teki tulostakin. Kasperissa on "vanhemmiten" alkanut näkyä samaa.