Skip to main content

Sami Kapanen nauttii KalPan luotsaamisesta

Valmentaja on ylpeä nuorista pelaajistaan, jotka ovat kasvaneet vastuun mukana

Teksti Varpu Sihvonen / toimittaja, NHL.com/FI

Luomme joka toinen tiistai katsauksen kaukaloihin NHL:n ulkopuolella ja nostamme esiin mielenkiintoisimmat pelaajat, valmentajat ja kiekkovaikuttajat. Tällä kertaa jututimme KalPan päävalmentaja Sami Kapasta.

Pitkän uran pelaajana tehnyt KalPan päävalmentaja Sami Kapanen pohtii, että valmentaja pääsee työssään lähelle pelaajan tuntemuksia sekä ottelun aikaisia fiiliksiä. Siksi hän nauttii työstään suunnattomasti.

- Mutta vaativa tehtävä ja toimi se on. Meidän syksy oli erityisen haastava vieraspelaamisen osalta, ja siinä tuli hetken lunta tupaan. Näimme kauden aikaisessa vaiheessa karuuden ja raadollisuuden sekä keskustelun sävyn, hän muistelee.

Mutta sen jälkeen kaikki oli toisin, sillä KalPa rikkoi seuraennätyksiä ja oli 13 ottelun pisteputkessa, johon mahtui yhdeksän ottelun voittoputki.

- On menty laajalla skaalalla tähän mennessä. Tunteita ja tuoksuja on ollut, hän naureskelee.

Kapanen, 44, kuvailee tämän kauden KalPaa nuoreksi porukaksi, jossa on sopivasti kokemusta. Osalle konkaripelaajista on ollut uutta pelata vahvassa johtajan roolissa, ja sen takia pelaaminen oli aluksi hieman hakemista. Nuoret pelaajat ovat puolestaan olleet vastuullisissa rooleissa ja kasvaneet niissä koko ajan.

- Tykkään toimia nuorten kanssa. En näe, että tulevina kausina oltaisiin menossa kovin paljon kokeneempaan suuntaan, vaan kasvetaan sisältäpäin näiden nuorten kanssa. Mielestäni se ei ole ongelma. Päinvastoin, se on iso mahdollisuus ja potentiaali. Tykkään todella paljon siitä, mitä meillä on tällä hetkellä käsissä, Kapanen kertoo.

Kaiken kiireen keskellä Kapanen on ehtinyt seurata nuorten MM-kisoja jonkun verran. Häntä harmittaa se, että KalPan Joni Ikonen näyttäisi olevan porukan 13. hyökkääjä eikä Eetu Luostarinen mahtunut lopulliseen kokoonpanoon, mutta arvostelu on turhaa.

- Jokainen valmentaja tekee omat valintansa ja peluutuksensa. Meidän on tietysti helppo puhua omista pelaajistamme, koska näemme heidät päivittäin arjessa. Maajoukkuevalmentaja näkee pelaajat vain pienen hetken. Jos kyseessä on valmentajalle uusi pelaaja, päätökset ja valinnat pitää tehdä nopeasti, Kapanen tietää.

Nuorten MM-kisat herkistävät kiekkoisän mielen, sillä kaksi vuotta sitten hänen poikansa Kasperi ratkaisi MM-kullan Suomelle.

- Joka viikko viestitellään Kasperin kanssa, ja joka aamu katson highlightsit ja tilastot, että miten on mennyt, isä tunnustaa seuraavansa Toronto Maple Leafsissa ja farmijoukkue Toronto Marliesissa tällä kaudella pelanneen poikansa otteita.

Hän jatkaa, että keskusteluissa puhutaan paljon muustakin kuin jääkiekosta, mutta aika ajoin isän kannustus tulee enemmän kuin tarpeeseen.

- Kun on ollut rassaavaa eikä kutsua ylös ole tullut, tai pata on jumissa, olen koettanut valaa uskoa, kompata jaksamaan ja kehottanut keskittymään vain omiin asioihin. Tiedän, että tuollaiset keskustelut jäävät mieleen.

Kapanen tietää, kuinka raakaa ja raadollista pelaaminen NHL:ssä voi olla. Hänen uransa alkoi kaudella 1995-96 Hartford Whalersissa ja päättyi kauteen 2007-08 Philadelphia Flyersissa. Hän päätti lähteä Suomeen pelaamaan, vaikka sopimusta Flyersin kanssa oli vielä vuosi jäljellä, koska hän oli tyytymätön omaan rooliinsa.

- Koin, että haluan pelata viimeiset vuodet isommilla minuuteilla ja nauttia pelaamisesta eri tavalla. Päädyin siihen, että kotimaa ja KalPa olisivat hyvä vaihtoehto. Halusin auttaa organisaatiota pelillisesti, vuodesta 2003 lähtien KalPan omistajiin kuulunut Kapanen muistelee.

Pelaajaura päättyi lopullisesti vuonna 2014, ja siitä oli lyhyt hyppy valmennuspuolelle.

- Olin ensin yksilövalmentaja. Kävin A-junnujen ja vähän myös B:n treeneissä sekä urheiluakatemian aamuharjoituksissa. Katsoin yksilösuoritusten perään ja annoin positiivista sekä rakentavaa palautetta. Mutta siinä ei ollut vastuuta, ja se tuntui vähän tyhjältä.

Sitten kaudella 2015-16 tuli lottovoitto, kun Kapaselle annettiin A-nuorten päävalmentajan tehtävä. Hänen oli tarkoitus jatkaa työssä pitkään, mutta organisaation sisällä tehtiin valmennuksellisia uudelleenjärjestelyjä, ja hän päätyi viime kaudella liigajoukkueen apuvalmentajaksi.

- Se oli huikea kausi, ja päästiin finaaleihin. Tänä vuonna olen vastuuvalmentaja, ja työ on muuttunut haastavammaksi koko ajan.

Kapanen palaa vielä hetkeksi NHL-vuosiinsa ja miettii, että parasta aikaa oli ehkä ihan uran alku, kun hän pääsi pelaamaan ensimmäisiä ottelujaan. Tunne unelman toteutumisesta oli huumaava.

- Pelillisesti parhaat hetket osuivat ehkä niihin aikoihin, kun siirryimme Hartfordista Carolinaan (1997-98). Pelillinen rooli kasvoi kärkiketjun laiturin paikaksi, ja pelasin paljon ylivoimaa. Jossain vaiheessa sain pelata, minkä jaksoin, ja sain tulosta aikaiseksi. Mentiin finaaliin asti (2002).

Philadelphia taas oli luonteeltaan erilainen ja fanaattinen kiekkokaupunki, missä ihmiset hengittävät ja elävät urheilun kautta. Se näkyi Kapasen elämässä esimerkiksi tiukkana mediaseurantana. Hän oli asioiden keskiössä kaiken aikaa.

- Minulla oli hyvä ura. Ei ole montaa hetkeä, joista on huonoja muistoja. Totta kai oli vaikeita jaksoja, sillä se on raakaa ja raadollista työtä. Puhutaan gloriasta ja isoista rahoista, mutta aina ei ymmärretä, miten raakaa sisäinen kilpailu ja julkinen käsittely sekä keskustelu ovat, hän huomauttaa.

Mutta Kapasta ei hirvittänyt, kun Kasperi astui hänen jalanjälkiinsä. Hän oli kuitenkin edennyt porras portaalta NHL:ään ja päässyt isänsä työn kautta kurkistamaan kulissien taakse.

- Mikään ei ole tullut Kasperille yllätyksenä. Hän tietää, ettei ammattilaiskiekkoilijan ura ole pelkästään hohdokas. Hän tuntee myös sen tylyn puolen.

Kiekkoviisaus on siirtynyt isältä pojalle.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.