Laji kehittyy rohkeiden yksilöiden kautta

Puhutaanpa sitten urheilusta, taiteesta tai vaikkapa musiikista, niin joku on aina kehittänyt jotakin ensimmäisenä. Joka alalla tarvitaan pioneereja, jotka uskaltavat ottaa niitä haparoivia ensimmäisiä askeleita viedäkseen asioita eteenpäin ja kehittääkseen omaa alaansa tai omia työvälineitä tai -varusteita.

Jääkiekossa on historian saatossa nähty paljon kehitysaskeleita. Esimerkiksi varusteet ovat kehittyneet, ja nykyään kiinnitetään entistä enemmän huomiota pelaajien turvallisuuteen. Totta kai myös laji itsessään on muuttunut ja kehittynyt vuosikymmenten saatossa, joten on selvää, että myös varusteiden ja olosuhteiden on vastattava pelin vaatimuksia. Tuntuisi aika ihmeelliseltä nähdä nykyään pelaajia jäällä ilman kypärää tai maalivahtia ilman kunnon maskia.
Maalivahdin maski on yksi oivallinen esimerkki siitä, miten ajattelutapa on jääkiekossa muuttunut ja suhtautuminen pelaajien turvallisuuteen mennyt eteenpäin. Ensimmäiset maskit alkoivat tulla NHL-kaukaloihin 1950-luvulla, joskin niiden käyttöönottoa jarrutti pitkään seuraomistajien asenne. Heidän mielestään maski haittasi pelaamista, koska se heikensi näkyvyyttä, ja maskin kanssa pelaaminen oli osoitus pelkuruudesta.
Veskarien "maskipioneerina" pidetään Montreal Canadiensin maalivahti Jacques Plantea, joka kyllästyi siihen, että joutui jokaisen ottelun jälkeen tikattavaksi kasvoihin osuneiden laukausten vuoksi. Tästä syystä hän suunnitteli itselleen ihonvärisen lasikuitumaskin vuonna 1959.

Maskien maalaaminen on myös yllättävän vanha perinne, jonka aloitti jo 1960-luvulla Boston Bruinsissa pelannut maalivahti Gerry Cheevers tuunaamalla tussilla omaan valkoiseen maskiinsa tikkausjäljet jokaisesta maskiin osuneesta vedosta. Cheevers ei varmaankaan osannut arvata, kuinka iso asia maskien maalaamisesta vuosikymmeniä myöhemmin tulisi.
Jos mietitään suomalaisia NHL-pioneereja, niin Matti Hagman raivasi 1970-luvulla tietä muille suomalaisille tähdille. Boston Bruinsissa ja Edmonton Oilersissa aikoinaan kiekkoilut Hagman pelasi 237 NHL-ottelua ja viimeisteli niissä 56+89=145 tehopistettä.
Mutta NHL:ssä kiekkoili suomalaissyntyisiä pelaajia jo ennen Hagmania.
Suomessa syntynyt Albert Pudas pelasi kaudella 1926-27 neljä ottelua Toronto Maple Leafsin paidassa, ja Karijoella syntynyt Pentti Lund vuosina 1946-53 Boston Bruinsissa ja New York Rangersissa. Kahden ensimmäisen kauden aikana Lundille kertyi tililleen vain kolme ottelua Bruinsin paidassa. Varsinainen läpimurto tapahtui kaudella 1948-49 Rangersin riveissä, kun Lund palkittiin kauden päätteeksi vuoden tulokkaan Calder Trophylla.
Myös nämä edellä mainitut herrat ovat auttaneet siinä, että suomalaiset kiekkojuniorit ovat voineet alkaa haaveilla ammattilaisurasta rapakon takana, kun he ovat nähneet, että se on mahdollista. Jari Kurri, Esa Tikkanen, Teemu Selänne ja useat muut ovat omalla panoksellaan vieneet Suomi-kuvaa maailmalle ja avanneet muille maanmiehilleen mahdollisuuden päästä maailman kovimpaan kiekkoliigaan.

Yksi kiekkohistorian suurista pioneereista on Boston Bruinsin legendaarinen puolustaja Bobby Orr. Hänen kaltaisten suurmiesten - aikaansa edellä olleiden pioneerien - sanoilla on painoarvoa vielä kauan uran päättymisen jälkeen. Myös Orrilla on toive siitä, mitä hän haluaisi rakkaalta lajilta nähdä.
- Haluaisin nähdä lajin, jossa kunnioitetaan vastustajaa ja ymmärretään, että kuolleesta kulmasta tulevat tai selkään kohdistuvat taklaukset ovat väärin, Orr kirjoitti elämäkertakirjassaan "Minun tarinani".
Kaikkea voidaan aina parantaa ja yrittää tehdä turvallisemmaksi. Kun pelaajat heittävät peliin sydämensä, persoonansa ja taitonsa, niin olisi vähintään kohtuullista, että he saisivat tehdä työnsä turvallisesti.
Jääkiekko on kehittynyt 1800-luvun loppupuolella syntyneestä lajista aika huimasti. Se, mihin suuntaan nykyiset pelaajat ja valmentajat lajia kehittävät, jää nähtäväksi, mutta se on varmaa, että kaukalossa pelaa lukuisia taitureita, joista kirjoitetaan 50 tai 100 vuoden päästä historian kirjoissa lajin 2000-luvun pioneereina.
Historiaa tehdään joka päivä.