Skip to main content

Jim Treliving: Pat Quinniä kunnioitettiin

Pitkäaikainen ystävä kertoo Hockey Hall of Fameen valitusta valmentajasta ja seurapomosta

Teksti Jim Treliving / yksinoikeudella NHL.comille

Jim Treliving tutustui Pat Quinniin tämän toimiessa Vancouver Canucksin presidenttinä, GM:nä ja valmentajana. Treliving on Boston Pizza Internationalin sekä T&M Groupin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja. Hän on myös mukana CBC:n tosi-tv-sarjassa "Dragon's Den". Jimin poika Brad Treliving on Calgary Flamesin GM. Jim Treliving kertoi NHL.comille ajatuksiaan edesmenneestä ystävästään, joka nimitetään maanantaina Hockey Hall of Fameen.

Pat Quinn nimitetään NHL:n rakentajien osastolle Hockey Hall of Fameen 14. marraskuuta. Hänen olisi pitänyt päästä sinne jo aikaa sitten.

Sanon noin siksi, koska Quinn saavutti urallaan merkittäviä virstanpylväitä ja teki paljon asioita jääkiekon hyväksi. Hän toi Kanadaan mitaleita, kun olimme olleet kauan vailla menestystä. Olin Salt Lake Cityn olympialaisissa vuonna 2002 ja näin, miten valtavasti Quinn vaikutti maajoukkueeseen päävalmentajana. Vuosia myöhemmin sanottiin, että Patin parhaat päivät ovat jo ohi ja että hänestä ei olisi enää valmentamaan nuoria pelaajia. Vaan kuinkas kävikään. Hän johdatti alle 18-vuotiaiden maajoukkueen MM-kultaan vuonna 2008 ja teki saman nuorten jääkiekon MM-kisoissa 2009.

Merkillepantavinta Quinnissä oli se, että kaikki pelaajat ja valmentajat kunnioittivat häntä. Kunnioitus kumpusi siitä, että Patilla oli tapana astella huoneeseen ja sanoa suoraan, miten asiat tehdään. Sen jälkeen jokainen tiesi oman roolinsa ja hommansa. Juuri se teki Pat Quinnistä niin poikkeuksellisen, ja siksi hän ansaitsee paikkansa Hockey Hall of Famessa lajin suurimpien joukossa. Häntä kunnioitettiin, ja hän antoi aina toisille tukeaan kaikin keinoin.

Hän oli samanlainen myös perheensä ja Sandra-vaimonsa kanssa.

Tutustuin Patiin, kun hän työskenteli Vancouverissa. Tapasimme ensi kerran Dave Barrin ja Darcy Rotan golfturnauksessa. Canucksilla oli noihin aikoihin todella vaikeaa. Seura oli juuri pestannut avukseen Patin ja Brian Burken. Ai mitenkö huonossa jamassa Canucks oli? Annoimme ottelulippuja golfturnauksen huutokauppaan, mutta niistä ei tehty ainoatakaan tarjousta. Nauroimme tapaukselle vuosia myöhemmin, kun Canucksin pelien liput menivät kuin kuumille kiville.

Pat oli hieno mies. Kunnioitin häntä, sillä hän oli suurenmoinen ystävä ja mainio seuramies. Hän ei yrittänyt koskaan teeskennellä, vaan oli aina oma itsensä. Hän oli myös hyvin suorapuheinen. Jos hän ei pitänyt siitä, mitä joku sanoi, hän myös kertoi sen. Oli suuri kunnia olla hänen ystävänsä, sillä juuri hänen kaltaisensa ihmiset ovat niitä, jollaisiksi haluamme tulla tai joiden seurassa haluamme aikamme viettää.

Sitä minä hänessä pidin. Patissa oli paljon irlantilaista verta, ja siitä seurasi usein kaikenlaista hauskaa.

Pat kertoi mielellään tarinoita pelaaja- ja valmentajauransa varrelta. Hän oli loistava tarinankertoja. Sekin oli kunnioitettava piirre hänessä. Muistan joitakin hänen tarinoitaan hyvin elävästi, ja ne muistuttavat minua aina ystävästäni.

Pat kysyi minulta usein mielipidettäni monissa asioissa, ja minä toimin samoin. Muistan varsin hyvin, kun käynnistimme USA:ssa WPHL-jääkiekkoliigan. Pat kysyi, missä joukkueet sijaitsevat. Kerroin, että niitä tulisi esimerkiksi Texasin, Oklahoman ja Georgian pikkukaupungeista. Sanoin myös, että useimpiin kaupunkeihin pääsisi Southwest Airlinesin lennoilla.

- Älä vain sano, että mestaruuspokaalin nimeksi tulee Love Cup, Pat murjaisi.

Hän painotti sanoja "Love Cup" ikään kuin hän ei voisi kuvitellakaan jääkiekossa olevan sen nimistä palkintoa, vaikka nimi liittyi tietenkin Love Fieldin lentokenttään Dallasissa.

Kerran olimme Calgaryssä, ja olimme sopineet tapaavamme Palliser Hotelissa ottelun jälkeen. Pat oli jo paikalla, kun saavuin. Eräs nainen ryntäsi Patin luo ja selitti tohkeissaan:

- Voi luoja sentään! Rakastan sinua ja sitä, mitä teet.

Pat kiitti kohteliaasti ja jutteli naisen kanssa hetkisen. Sitten nainen sanoi:

- Saisinko nimikirjoituksenne, herra Burns? Olen suuri ihailijanne.

Pat hymyili ja kirjoitti "Pat Burns". Nainen ei todennäköisesti tiedä vielä tänäkään päivänä jutelleensa Pat Quinnin kanssa.

Kun Pat työskenteli Torontossa, minäkin olin muuttanut sille suunnalle, koska laajensimme Boston Pizzan toimintaa Ontarioon. Muistan, kun olin eräänä päivänä parturissa Brontessa ja näin liikkeessä kuvan Patista. Parturi sanoi, että Quinn oli hänen suosikkipelaajansa. Kysyin, oliko parturi nähnyt koskaan Patin pelaavan. Hän vastasi, ettei hänellä ollut varaa mennä katsomaan matseja. Minulla oli pari lippua mukanani, joten annoin ne parturille.

Pian sen jälkeen jututin Patia, joka oli palaamassa Hamiltonissa asuvan äitinsä luota. Pyysin häntä pistäytymään matkalla parturissa, ja hän teki työtä käskettyä. Pat käveli parturiliikkeeseen ja kysyi:

- Missä Walter on?

Luulenpa, että Walter oli lähellä pyörtyä. Pat istahti alas ja halusi hiustenleikkuun. Parturintuolissa istuessaan hän näki seinällä Tie Domin kuvan ja tokaisi Walterille:

- Ota tuo pojun kuva pois seinältä. Ei hän niin kova ole.

Tuostakin tapauksesta saimme hyvät naurut. Pidin Patissa siitä, että hän saattoi jutella niitä näitä kellarissa rassaavalle putkimiehelle, rakennuksen talonmiehelle tai kenelle tahansa johtoportaan edustajalle.

Pat osasi olla myös kivikova. Muistan poikani Bradin kertoneen, että Vancouverin leirillä Quinnin pystyi haistamaan ennen kuin häntä edes näki, sillä sikarinsavu tuprusi hänen edellään. Pat nautti sikareista, kunnes joutui lopettamaan polttamisen.

Vaikeimpia paikkoja Patille oli se, kun hän joutui luopumaan jääkiekosta elämänsä loppuvaiheilla. Hän ei halunnut kertoa sairaudestaan kellekään. Se oli rankkaa meille kaikille. Hän ei muuttanut puhelinnumeroaan palattuaan Vancouveriin. Minulla on se yhä puhelimessani.

Meillä oli tapana jutella perjantaisin, joten soitin Patille hänen kuolemaansa edeltäneenä perjantaina. Puhelu meni vastaajaan, joten pyysin häntä soittamaan takaisin, kun hänelle tarjoutuisi siihen tilaisuus. Pat nukkui kuitenkin pois seuraavalla viikolla, emmekä ehtineet enää rupatella. Edellisellä viikolla hän oli sanonut voivansa ihan hyvin.

Hän ei paljastanut kenellekään olevansa vakavasti sairas. Olen sanonut monelle, että Pat Quinn oli tosimies. Ja että hän arvosti ympärillään olevia. Enkä usko, että oli kovinkaan montaa sellaista ihmistä, joka ei olisi arvostanut häntä.

Kun Pat asteli huoneeseen, hän teki heti vaikutuksen olemuksellaan ja asenteellaan.

Pat Quinn oli suurenmoinen ystävä, joka ansaitsee paikkansa Hockey Hall of Famessa.

Katso lisää