Winnipeg Jetsin kauden päättymiseen johtaneet syyt

Winnipeg Jetsin kausi päättyi maanantaina, kun Montreal Canadiens löi joukkueen neljännen kerran pudotuspelien toisen kierroksen ottelusarjassa. Omalla tavallaan Jetsin kausi oli askel eteenpäin, mutta samaan aikaan Winnipegissä ei voida olla tyytyväisiä kokonaisuuteen. Kysymysmerkkejä riittää tulevaisuuteen.

Parhaimmillaan Paul Mauricen luotsaama Jets taisteli runkosarjassa Scotia North -divisioonan voitosta, mutta lento ei kestänyt koko kautta. Runkosarjan loppu oli joukkueelta jopa pelottavan huono, mutta winnipegiläiset onnistuivat nappaamaan kolmossijan divisioonassaan ja sen myötä palaamaan vuoden tauon jälkeen NHL:n pudotuspeleihin.
Pudotuspelien alku oli Jetsiltä huima, sillä se lähetti ennakkosuosikki Edmonton Oilersin laulukuoroon neljässä ottelussa. Odotukset kasvoivat Winnipegissä, mutta todellisuus iskettiin vasten kasvoja toisella kierroksella, kun Canadiens pudotti Jetsin suoraan neljässä ottelussa. Pudotuspelien avauskierroksen huipputulos taisi sittenkin olla enemmänkin Oilersin huonoutta kuin Jetsin hyvyyttä.
Montreal voitti Jetsin kaikilla osa-alueilla, ja joukkueiden välinen tasoero jättikin eniten jossiteltavaa. Winnipegin tulevaisuus näyttää valoisalta ainoastaan maalivahtirintamalla, sillä Connor Hellebuyck on liigan ylintä eliittiä. Mutta edes nimekäs hyökkäyksen kärkiosasto ei lupaa Jetsille ruusuista tulevaisuutta. Winnipegin suunnalla nähtäneenkin muutoksia myöhemmin kesällä.

Runkosarjassa Hellebuyckin ohella hyvälle tasolle ylsivät hyökkääjät Mark Scheifele (21+42=63), Kyle Connor (26+24=50), Nikolaj Ehlers (21+25=46) ja Blake Wheeler (15+31=46). Pudotuspeleissä he kuitenkin pelasivat tärkeimmillä hetkillä alle tasonsa.
Jetsin suurimmat kehityskohdat ovat puolustuksessa, jonka tilastot eivät ole edes huonoja, mutta eliittiveskari ja vahvaan kiekonhallintaan kykenevä joukkue ovat saaneet pakiston näyttämään paremmalta kuin se oikeasti on. Montreal-sarjassa puolustuksen haavoittuvuus tuli hyvin esiin, kun fyysisyys lisääntyi edellisestä sarjasta ja vastustaja operoi leveämmällä materiaalilla kuin Oilers.
Jets olisi myös kaivannut hyökkäykseensä johtavaa pelaajaa, joka takoisi maaleja tärkeimmillä hetkillä. Patrik Laine olisi voinut olla sellainen, mutta Jets aloitti kauden kauppaamalla suomalaistykin Columbus Blue Jacketsiin saaden vaihdossa Pierre-Luc Dubois'n. Kauppa ei näytä ainakaan vielä tehneen isoa parannusta Jetsin ryhmään.
Seuraavassa kolme syytä siihen, miksi Jetsin kausi päättyi toiselle pudotuspelikierrokselle.
Lisää aiheesta: [Itsevarma Montreal jatkoon joukkuepelin kautta]
1. Kärkiosasto floppasi
Jetsin nimimiehet olivat tehokkaita runkosarjassa ja kantoivat vastuuta myös pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, mutta Montreal-sarjassa he floppasivat. Siitä kertoo etenkin se, että Jets teki neljässä ottelussa yhteensä vain kuusi maalia. Ylivoimalla ei syntynyt ensimmäistäkään osumaa. Syyttävät katseet on helppo kääntää kärkiosastoon.
Connor oli ainut nimimies, joka onnistui maalinteossa Montreal-sarjassa, mutta hänkin osui vain kerran. Loput maalit syntyivät Adam Lowryn (2), Logan Stanleyn (2) ja Derek Forbortin lavoista.
Wheeler pelasi sarjan kaikki neljä ottelua ilman tehopisteitä. Paul Stastny pelasi sarjassa kaksi ottelua ja jäi pisteittä. Ehlers ja Dubois tekivät neljässä ottelussa yhden syöttöpisteen per mies. Dubois'n tehottomuus on jatkunut jo pitempään, sillä hän päätti runkosarjan yhdeksän ottelun pisteettömään putkeen ja teki pudotuspelien seitsemässä ottelussa vain tehot 0+3. Sentteri on viimeksi onnistunut maalinteossa 5. huhtikuuta, ja hän päättikin kautensa 24 ottelun maalittomaan putkeen.
Myös hyökkäyksen suurin syömähammas Scheifele oli omalla tavallaan floppi Montreal-sarjassa: kanadalaissentteri taklasi sarjan avausottelussa rumasti Montrealin Jake Evansia ja sai pommistaan neljän ottelun pelikiellon. Tähtipelaajalta olisi vaadittu tilanteessa järjen käyttöä huomattavasti enemmän.
Kärkimiehet epäonnistuivat myös puolustuspäässä. Ehlers, Wheeler, Dubois ja Josh Morrissey muodostivat joukkueen pudotuspelien plus-miinustilastossa perää pitäneen nelikon.

2. Puolustuksesta puuttui tasaisuus
Jetsin ja Montrealin ottelut olivat yhtä ottelua lukuun ottamatta tasaisia maalien valossa, joten loppupeleissä erot syntyivät pienissä asioissa. Yksi merkittävimmistä yksityiskohdista oli se, että Montreal pelasi fyysisesti neljän kentän voimin ja oli vahvempi kaksinkamppailuissa.
Jetsin puolustajat hävisivät liian usein kamppailuja kulmissa ja maalin edustalla. Ratkaiseva ottelu oli tästä hyvä esimerkki. Artturi Lehkonen ohjasi Canadiensin toisen osuman maalin edustalta, kun Jets oli menettänyt kiekon vastustajan kovan paineistuksen takia. Forbortilla oli tilaisuus siirtää suomalaishyökkääjä maalin edustalta sivuun tai pelata hänen mailansa pois, mutta puolustaja ei onnistunut kummassakaan tehtävässään. Jatkoerässä syntynyttä Tyler Toffolin tekemää ratkaisuosumaa edelsi puolestaan pari kaksinkamppailuhäviötä kulmassa.
Pääsääntöisesti Jetsin pakisto pystyi pelaamaan kelvollisesti, mutta tasaisuutta olisi kaivattu runsaasti lisää. Maalivahti Hellebuyck joutui tämän takia liian koville, eikä hänkään yksinään pysty ihmeisiin. Ilman Hellebuyckin huippuotteita otteluiden maalilukemat olisivat olleet erilaiset.
3. Otteluiden alut jäivät hyödyntämättä
Otteluiden alut ovat luonnollisesti hyvin tärkeitä, koska aikainen johtoasema voi siivittää vahvaan 60-minuuttiseen. Huonot alut puolestaan voivat pilata koko illan nopeasti.
Jetsillä oli paikkoja otteluiden aluissa, mutta tontteja ei käytetty hyväksi. Niinpä Montreal teki jokaisessa ottelussa avausmaalin. Jets onnistui tekemään neljässä ottelussa vain yhden maalin avauserän aikana, mikä on huono merkki.
Vielä huonompi merkki on se, että Jets ei ollut sarjassa kertaakaan johtoasemassa. Se on jo harvinaisen huono saavutus.
Jetsin vahvemmat ja etenkin tehokkaammat alut olisivat tehneet sarjasta täysin erilaisen, mutta pelkästään Jetsiä ei voi tästä syyttää. Montreal oli yksinkertaisesti todella vahva.