Jenkkikoutsien taistelu Stanley Cupista

Kun puhutaan kaikkien aikojen parhaista amerikkalaisista jääkiekkovalmentajista, Herb Brooksin nimi nousee väistämättä esiin.
Brooks oli mies USA:n vuoden 1980 olympiaihmeen takana. Hän sai kokemattomat yliopistopojat luottamaan itseensä ja pelaamaan saumattomasti yhteen.

Välillä keinot olivat viivaluisteluineen kovia, mutta taustalla oli aina tiukka tarkoitus - ja sisällä piili rakkaus peliä sekä pelaajia kohtaan.
Stanley Cupin finaaleissa kohtaa kaksi ansioitunutta jenkkivalmentajaa, joilla on saumoja uusiksi amerikkalaiskiekon lähettiläiksi.
Nashville Predatorsin Peter Laviolettessa ja Pittsburgh Penguinsin Mike Sullivanissa on paljon samoja ominaisuuksia kuin edesmenneessä Brooksissa.
Molemmat ovat pelaajien valmentajia, jotka toki viilaavat taktiikan huippuunsa, mutta haluavat ennen kaikkea luoda hyvän ilmapiirin joukkueeseen.
Kimmo Timonen kehui NHL.com/FI:n Kimen Kulma -palstallaan Laviolettea, jonka alaisuudessa hän pelasi Philadelphia Flyersissa. Hän painotti sitä, miten Laviolette pyrkii saamaan joukkueen ympärille yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Siinä ovat mukana, pelaajat, valmentajat, kaikki joukkueen taustahenkilöt ja perheet.
Laviolette on onnistunut tavoitteessaan. Predatorsissa on toki taitoa, mutta joukkueen suurin ase on ollut sen yhtenäisyys.
Loppujen lopuksi harvasta ammattilaisjoukkueesta voi puhua suurena perheenä, mutta Predators on melko lähellä sitä.
Vaikka Laviolette (52) ei ole Sullivania (49) juurikaan vanhempi mies, NHL-tasolla hän on virkaveljeään rutkasti kokeneempi.
Ennen Nashvilleä Laviolette on työskennellyt päävalmentajana New York Islandersin, Carolina Hurricanesin ja Philadelphian riveissä.
Laviolette johti Carolinan Stanley Cupin voittoon vuonna 2006 ja Flyersin finaaliin 2010. Nashvillen luotsaaminen finaaliin tarkoittaa sitä, että hänestä tuli vasta NHL-historian neljäs valmentaja, joka on johtanut kolme eri joukkuetta Stanley Cupin finaaliin. Muut tottelevat nimiä Dick Irvin, Scotty Bowman ja Mike Keenan.
- Oletettavasti se tarkoittaa, että olen saanut paljon potkuja, Laviolette vitsaili saavutuksestaan NHL.comissa.
Barry Trotz valoi pitkään Nashvillen systeemin puolustuksen varaan, mutta syksyllä 2014 aloittanut Laviolette toi mukaan hyökkäävämmän elementin.

• Hän on aina pitänyt hyökkäävästä pelistä. Peter pitää siitä, että puolustajat tukevat hyökkäyksiä. Kauden aikana he pelasivat kovatempoista peliä, mutta Chicagoa vastaan ensimmäisellä kierroksella he olivat hyvin passiivisia, Bowman sanoi NHL.comin haastattelussa.
  Sullivan työskenteli aiemmin apuvalmentajana Tampa Bay Lightningissa, New York Rangersissa ja Vancouver Canucksissa, mutta ensimmäinen päävalmentajan tontti lohkesi vasta kesken viime kauden.
  Sullivan sai ylennyksen farmijoukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsista joulukuussa 2015, kun seurajohto päätti vapauttaa Mike Johnstonin tehtävistään.
  Tuskin hän itsekään osasi kuvitella, millainen menestystarina siirrosta tuli. Alisuorittanut pingviinilauma sai uutta puhtia, kun Sullivan sai iskostettua nopeaan peliin ja vastaiskuihin perustuvan pelityylin joukkueeseen.
  Sullivanista tuli NHL-historian kuudes valmentaja, joka eteni mestaruuteen tultuaan kehiin kesken kauden.
  Työn jälki on jatkunut vakuuttavana tälläkin kaudella, ja hän on saanut runnellusta joukkueesta paljon irti. Sidney Crosby, Patric Hörnqvist, Chris Kunitz, Carl Hagelin, Bryan Rust ja Justin Schultz ovat olleet sivussa vähintään yhden pudotuspeliottelun - puhumattakaan ykköspakki Kris Letangista.

Sullivan osoitti peluutussilmää Ottawa Senatorsia vastaan pelattujen konferenssifinaalien aikana. Penguinsin nelosketju Scott Wilson-Matt Cullen-Carter Rowney oli monena iltana joukkueen vaarallisin, koska he ajoivat suoraan maalille ilman turhia näpräyksiä.
Sullivan hajotti toimivan yhdistelmän ja sijoitti työmiehet eri ketjuihin. Rowney siirtyi kolmosketjuun ja Wilson kakkosketjuun. Kuinka ollakaan, peli alkoi kulkea.
NHL-historiassa on nähty monia jopa vähän pelottavia valmentajia, kuten Keenan tai John Tortorella. Sullivania ja Laviolettea ei voi panna siihen kastiin, vaikka hekin välillä korottavat ääntään pelaajien edessä.
NHL-valmentajan homma on varsinkin pudotuspeleissä tiivistä, mutta fiksut valmentajat osaavat sulkea ajatukset pois peleistä oikealla tavalla ottelujen välillä. Laviolette on käynyt katsomassa tyttärensä Elisabethin softball-otteluita Lady Bruins -joukkueessa.
- Totta puhuen, nautin kun saan tulla katsomaan tyttöjen peliä ja rentoutumaan. Tämä on vähän erilaista pallopeliä kuin se, mitä me pelaamme Bridgestonessa, Laviolette sanoi Tennessean-lehdessä.
Vuoden 2017 finaali on ensimmäinen kerta, kun kaksi amerikkalaista valmentajaa ottaa yhteen. Sullivanin ja Lavioletten persoonat tekevät kunniaa jenkkikiekolle.
Molemmat ovat kaiken lisäksi kotoisin Massachusettsista. Sullivan on Marshfieldistä ja Laviolette parinkymmenen kilometrin päästä Franklinista.
- Sully on hyvä valmentaja. Tunnen hänet. Kyse ei ole kuitenkaan siitä. Kyse on kahdesta joukkueesta, jotka taistelevat Stanley Cupista, Laviolette sanoi Pittsburgh Post-Gazettessa.
Heidän lisäkseen vain neljä jenkkivalmentajaa on voittanut Stanley Cupin. Tänä vuonna määrä ei lisäänny, mutta yksi amerikkalaisvalmentaja saa yhden sulan lisää.
Vielä ei vaan tiedetä, kumman hattuun se asetetaan.