New York Islandersin kauden päättymiseen johtaneet syyt

New York Islandersin kausi tuli päätökseen perjantaina, kun Tampa Bay Lightning löi newyorkilaiset Stanley Cupin semifinaalien seitsemännessä ottelussa. Tällä kaudella Islanders otti jälleen yhden askeleen kohti finaalipelejä, mutta finaalipaikkaan peli ei vieläkään riittänyt. Viime vuonna Islanders hävisi Tampalle konferenssifinaaleissa kuudennessa pelissä.

Islanders kamppaili runkosarjassa erittäin kovatasoisessa ja tasaisessa MassMutual East -divisioonassa paikasta neljän parhaan joukkoon. Joukkue oli vahva erityisesti kotijäällään, jossa vierasjoukkueet olivat kovilla. Islandersin puolustuslähtöinen pelitapa ei tuottanut runkosarjassa pitkiä voittokulkuja, mutta oli kuitenkin riittävää siihen, että joukkue eteni divisioonasta pudotuspeleihin viimeisenä ryhmänä.
Ensimmäisellä kierroksella Islanders pystyi tiputtamaan divisioonan kärkipaikan hieman yllättäenkin ottaneen Pittsburgh Penguinsin. Islanders iski armotta pingviinien heikkouksiin ja lähetti joukkueen ulos jo ensimmäisellä kierroksella.

Suurempi haaste tulikin vastaan toisella kierroksella, kun Barry Trotzin miehistö pääsi haastamaan Boston Bruinsin. Vaikka Bruinsin ydinrunko alkaa olla uransa ehtoopuolella, oli joukkue ainakin vielä tänä vuonna tähtikentällisensä myötä kilpailukykyinen pudotuspelijoukkue. Islanders pystyi vastaamaan tuleen tulella: vaikka Boston sai tehtyä välillä isoja maalimääriä, jotka ovat lähtökohtaisesti myrkkyä Islandersin kaltaiselle puolustusvoittoiselle joukkueelle, pystyivät newyorkilaiset vastaamaan myös maalintekohaasteeseen. Lopulta Islanders lakaisi laulukuoroon myös Bruinsin voitoin 4-2.
Semifinaaleissa eteen asettui Tampa, joka tuli semifinaaleihin Discover Central -divisioonan voittajana. Hallitseva mestari oli kauden tärkeimmillä hetkillä jälleen erittäin kova. Islanders aloitti ottelusarjan hyvin ja voitti heti ensimmäisen vieraspelin, mutta hävisi tätä seuraavat kaksi peliä, joiden jälkeen joukkueet napsivat voittoja vuoron perään.
Saarelaiset onnistuivat laittamaan Tampan ahtaalle. Islandersin puolustus oli riittävän hyvä pitämään Lightningin terävimmät tulosyksiköt minimitehoilla pois lukien ottelusarjan viides peli, jossa Tampa löi taululle tylyt lukemat 8-0.
Sarja olisi ollut Islandersinkin otettavissa. Seitsemännessä pelissä Islandersilla oli kaikki mahdollisuudet voittaa, mutta joukkue ei pystynyt tekemään maaleja. Lopulta ratkaisevilla hetkillä Islanders jäikin kaipaamaan niitä pelaajia, jotka tekisivät tulosta tasaisesti myös silloin, kun ottelusarja pitää laittaa poikki.
Seuraavassa kolme syytä siihen, miksi Islandersin kausi päättyi semifinaaleihin. Islandersin tippumisen myötä päättyi myös suomalaishyökkääjä Leo Komarovin Stanley Cup -jahti.
Lisää aiheesta: [Islanders ei kyennyt täydelliseen suoritukseen toista kertaa putkeen]
1. Erikoistilannepelaaminen sakkasi
Jos peli on puolustusvoittoista, pitää joukkueen hyödyntää erikoistilanteensa maksimaalisesti, jotta pelistä voi saada jotain mukaansa. Islanders hukkasi erikoistilannepelaamisensa täysin Tampa-ottelusarjassa. Joukkue ei onnistunut ylivoimalla tai edes alivoimalla.
Islanders sai ottelusarjan aikana yhteensä 17 ylivoimatilaisuutta, joista se pystyi hyödyntämään ainoastaan yhden. Näin ollen Islandersin ylivoimaprosentti oli ottelusarjassa 5,9, joka on riittämätön pudotuspeleissä, kun vastassa on vieläpä sarjan etevin kahden suunnan joukkue.
Myös alivoima oli erittäin heikkoa. Tampa sai Islandersin tapaan 17 ylivoimatilaisuutta, mutta Lightningin ylivoima pystyi jauhamaan niistä tilaisuuksista viisi maalia. Näin ollen myös Islandersin alivoimaan jäi paljon toivomisen varaa, ja se toimi vain 70,6 prosentin teholla.
Melko kuvaavaa olikin, että ottelusarjan ratkaisumaali syntyi Tampan Yanni Gourden lavasta alivoimalla seitsemännen ottelun ainoan erikoistilanteen aikana. Tampa voitti seitsemännen pelin lukemin 1-0.

2. Tampa iski Islandersin omilla aseilla
Pudotuspeleissä puolustuspelaaminen ja hyvä maalivahtipeli korostuvat entisestään. Tästä syystä Islanders onkin ollut parhaimmillaan pudotuspeleissä, jossa joukkueen hyvä oman pään pelaaminen pääsee loistamaan sille varatuilla areenoilla. Tampa pystyi laittamaan samanlaisen puolustushaasteen Islandersille kuin Islanders tarjosi Tampalle. Ero syntyi siinä, että Tampalta löytyy huomattavasti enemmän ratkaisuvoimaa.
Islandersin oman pään tilkitsemisen olennaisena osana on ollut myös loistava maalivahtipeli, mutta maalivahtien keskinäisessä taistelussa Islandersin Semjon Varlamov hävisi Tampan virkaveljelleen, Andrei Vasilevskille. Varlamov päästi keskimäärin 2,48 maalia per peli, ja hänen torjuntaprosenttinsa oli 91,8. Vasilevskilla vastaavat lukemat olivat puolestaan 1,59 ja 94,0. Ero on selkeä, vaikka oman osuutensa tilastoihin tekeekin Tampan kahdeksan maalin murskavoitto.
On myös hyvä huomata, että Tampa onnistui nollaamaan Islandersin kahdesti.

3. Tulosyksiköt olivat yössä
Islandersista löytyi vain yksi pelaaja, joka onnistui tekemään semifinaaleissa seitsemän ottelun aikana enemmän kuin yhden maalin. Hän oli Mathew Barzal, joka keräsi tehot 3+2=5. Tehopisteiden nollakerholaisiksi ottelusarjassa jäivät niin Jean-Gabriel Pageau, Kyle Palmieri kuin Travis Zajac. Kahden pisteen miehiä olivat Anthony Beauvillier (1+1) Josh Bailey (1+1) ja Brock Nelson (1+1).
Vaikka Barzal ja Jordan Eberle (1+2=3) suoriutuivat jokseenkin puhtain paperein tästä ottelusarjasta, kumarsivat Islandersin ratkaisupelaajat melko paljon Tampan puolustuksen edessä. Apuja newyorkilaiset saivat harvemmin maalitilastoissa esiintyviltä Matt Martinilta, Cal Clutterbuckilta ja Scott Mayfieldiltä, mutta jos tulos on pelkästään perusduunareiden varassa, tietää se suuria vaikeuksia, kuten nyt nähtiin.