Teemu-Selanne-Stanley-Cup

Stanley Cup on jaettu NHL:n pudotuspeleissä vuodesta 1927 alkaen, mutta alkuviikosta päättynyt kausi oli yksi historian erikoisimmista. Poikkeuskausi ei himmennä Tampa Bay Lightningin mestaruuden arvoa, vaan se muistetaan positiivisena selviytymistaisteluna vielä vuosikymmenten päästäkin.

Lightning sai samalla komean palkinnon päävalmentaja Jon Cooperin kanssa tekemälleen työlle, joka palkittiin usean pettymykseen päättyneen kevään jälkeen.
Lightning ja suomalaisväritteinen Dallas Stars tarjosivat hienon finaalisarjan, ja pudotuspelisyksy tarjosi muutaman muunkin hienon tarinan kuin Starsin Joel Kivirannan läpimurron. Nuo ovat vielä tuoreessa muistissa, joten on aika kääntää katse menneisiin vuosiin ja vuosikymmeniin.
Kun takana on jo yli vuosisata NHL:ää, täytyy rajata ja nostaa esiin ikimuistoisimpia pudotuspelejä suomalaisten kokemien onnistumisten, mutta myös pettymysten kautta.
1984 - Yksi valtakausi päättyi, seuraava käynnistyi
Jari Kurri pelasi nimensä suomalaiseen jääkiekkohistoriaan jo vuonna 1978 alle 18-vuotiaiden EM-finaalin ratkaisumaalillaan, mutta kuusi vuotta myöhemmin koko jääkiekkoileva maailma tiesi Edmonton Oilersin maalitykin. Pudotuspelien pistepörssin kakkonen Kurri kuului Oilersin ratkaisijoihin, kun joukkue eteni mestariksi. Oilers kukisti finaaleissa New York Islandersin voitoin 4-1 ja päätti neljä mestaruutta peräkkäin voittaneen Islandersin valtakauden. Samalla käynnistyi Oilersin valtakausi, joka toi viisi mestaruutta vuosina 1984-90.
1987 - Kurri ratkaisi Oilersille
Oilers palasi mestariksi vuonna 1987 yhden välikauden jälkeen, kun se rallatteli kolme ensimmäistä ottelusarjaansa voitoin 4-1, 4-0 ja 4-1. Finaaleissa edessä olikin suuri este, mutta Oilers kukisti Philadelphia Flyersin seitsemänteen peliin venyneessä sarjassa. Kurri teki mestaruuden ratkaisseen maalin ja oli pudotuspelien paras maalintekijä.
Lisää aiheesta: [Edmonton Oilersin ja suomalaisten historia on menestyksekäs ]
1994 - Tikkasen viides, Lumpeelle pettymys
Jari Kurri voitti Oilersin kaikki viisi Stanley Cupia. Esa Tikkanen ehti mukaan neljään ja nappasi viidentensä New York Rangersissa vuonna 1994. Tikkanen ja Mark Messier etunenässä toivat voittamisen kulttuuria Rangersiin, joka päätti pitkän kuivan kautensa. Tikkanen sähisi kaukalossa ja teki joukon tärkeitä pisteitä, kun Rangers peittosi Vancouver Canucksin voitoin 4-3. Häviäjien puolella oli Jyrki Lumme, joka ei pitkällä urallaan päässyt tämän lähemmäksi Stanley Cupia. Lumme oli Canucksin tehokkain puolustaja runkosarjassa ja pudotuspeleissä. Molemmat finalistit pelasivat jo ennen loppuottelusarjaa yhden seitsemän pelin ottelusarjan, kun Rangers joutui Itäisen konferenssin finaaleissa tiukille New Jersey Devilsin kanssa ja Canucks oli kompastua Calgary Flamesiin lännen ensimmäisellä kierroksella.
1999 - Lehtinen rouhi mestaruuden arvoisesti
NHL oli Dallasissa vielä melko uusi asia 1990-luvun lopussa, mutta Mike Modanon ja Brett Hullin tähdittämä nippu oli tuhoisa. Suomalaislaituri Jere Lehtinen antoi taustatukea eturivin tähdille eikä kalvennut näiden rinnalla pelitaitojensakaan puolesta. Lehtinen paiski pudotuspeleissä uutterasti hommia ja iski siinä sivussa 10 maalia. Hän oli Joe Nieuwendykin (11) jälkeen toiseksi paras maalintekijä yhdessä toisen joukkuetoverinsa Jamie Langenbrunnerin kanssa. Stars kukisti Läntisen konferenssin finaaleissa Colorado Avalanchen voitoin 4-3, ja viimeistään tuo sarja kypsytti tähtipaidat mestaruusvauhtiin. Stars kukisti Buffalo Sabresin voitoin 4-2, kun Brett Hull teki voittomaalin kuudennen ottelun kolmannessa jatkoerässä. Voittomaalin syötti kukas muukaan kuin Lehtinen.
Lisää aiheesta: [Dallasin seuraikoni Lehtinen ruotii Starsin suomalaistähdet]
2004 - Kiprusoff pääsi voiton päähän Cupista
Suomalaisten maalivahtien läpimurto taalajäillä kesti kauan, mutta 2000-luvun alusta lähtien moni joukkue on luottanut suomalaisiin. Miikka Kiprusoff oli yksi ensimmäisistä ykkösmaalivahdeista ja nousi koko sarjan mittakaavassa supertähtiluokkaan. Hiljainen turkulainen antoi tekojen puhua puolestaan ja johdatti Calgary Flamesin finaaleihin saakka. Matkalle osui jo avauskierroksella tiukka ottelusarja Canucksia vastaan, mutta Flames selvitti sen 4-3. Konferenssifinaaleissa seitsemänteen otteluun joutuneen Tampa Bay Lightningin ja Flamesin sarjasta tuli trilleri. Flames johti voitoin 3-2 ja palkinto oli lähellä, mutta Lightning venytti sarjan seiskapeliin. Se huipentui Lightningin juhliin. Kiprusoff valittiin NHL:n parhaaksi maalivahdiksi kaksi vuotta myöhemmin.
2007 - Selänne voitti vihdoin
Teemu Selänne oli ennen kautta 2006-07 hävinnyt olympiafinaalin, MM-finaalin ja World Cupin finaalin. NHL:ssä hän oli kahminut henkilökohtaista kunniaa hurjilla maalimäärillään, mutta joukkuetasolla menestys oli katkennut ennen finaaleja. Aika oli vihdoin kypsä Anaheim Ducksille, jossa riitti Selänteen ja Scott Niedermayerin tapaisia kokeneita pelaajia mutta myös Corey Perryn ja Ryan Getzlafin edustamaa nuorta sukupolvea. Selänne loisti kaukalossa, kun Ducks liiti voitosta voittoon. Vain konferenssifinaaleissa se joutui edes kuudenteen peliin, ja mestaruus lohkesi Ottawa Senatorsia vastaan pelatusta finaalisarjasta voitoin 4-1. Selänne oli joukkueensa kolmanneksi paras pistemies Getzlafin ja Perryn jälkeen.

2010 - Niemi päätti Leinon hirmukevään
Philadelphia Flyersin Ville Leinon huippukevät ja Kimmo Timosen murhe ratkaisevan finaalin jälkeen jäivät suomalaisten mieliin. Timonen pelasi huippukauden 35-vuotiaana, mutta mahdollisuus Stanley Cupin voittoon uhkasi jäädä viimeiseksi. Kesken kauden Flyersiin siirtynyt Leino teki pudotuspeleissä pisteet 7+14=21 ja sivusi tulokkaiden piste-ennätystä. Monille keväästä 2010 jäi mieleen Euroopan verhonneen tuhkapilven lisäksi Leino ja Timonen, mutta osa unohtaa Antti Niemen, joka voitti Stanley Cupin ensimmäisenä suomalaismaalivahtina. Niemi torjui Chicago Blackhawksin mestariksi voitoin 4¬-2.
2015 - Timonen pääsi vihdoin kiinni kannuun
Kimmo Timosen pitkä ura huipentui lopulta 2015, kun hän voitti Stanley Cupin Chicagossa. Miehen pelaaminen oli vaakalaudalla edellisvuoden vakavien terveysongelmien jälkeen, mutta siirto Blackhawksiin oli lopulta menestys. Chicago otti kolmannen mestaruutensa viiden vuoden sisään (2010, 2013, 2015), ja dynastia päättyi tuohon kauteen. Samalla päättyi myös Timosen ura, joka aiemmin oli tarjonnut pettymyksiä Stanley Cupin pudotuspelien lisäksi myös olympiafinaalissa, MM-finaalissa ja Stanley Cup -finaaleissa. Vuonna 2008 Stanley Cupin Detroit Red Wingsille voittanut Valtteri Filppula oli häviäjien puolella 2015, kun Tampa Bay Lightning taipui Chicagolle voitoin 2-4. Blackhawks ja Lightning pelasivat molemmat seitsemän ottelun sarjan konferenssifinaaleissa. Parikymppinen Teuvo Teräväinen nousi yllättäen Blackhawksin eturiviin ja summasi pisteet 4+6=10.
Lisää aiheesta: [Blackhawksin historiasta löytyy kolme suomalaista mestaria ]
2018 - Golden Knightsin hurmos jäi kolme voittoa vajaaksi
Vuonna 2017 NHL:ään liittynyt Vegas Golden Knights kasasi rivinsä sieltä täältä, mutta päävalmentaja Gerard Gallant sai miehistönsä puhaltamaan yhteen hiileen. Golden Knights pehmitti pudotuspeleissä Los Angeles Kingsin 4-0, San Jose Sharksin 4-2 ja Winnipeg Jetsin 4-1 kunnes laajennusjoukkueelle löytyi pysäyttäjä Stanley Cup -finaaleissa. Kauden läpimurtopelaajiin lukeutuneen Erik Haulan edustama Golden Knights voitti ensimmäisen loppuottelun, mutta olisi tarvinnut vielä kolme voittoa lisää. Washington Capitals voitti neljä seuraavaa, ja Aleksandr Ovetshkin pääsi vihdoin mestaruuden makuun. Capitalsin piti murjoa matkalla muun muassa kaksi edellistä mestaruutta vienyt Pittsburgh Penguins (4-2) ja kivikova Tampa Bay Lightning (4-3).

2019 - Bluesille ei löytynyt pysäyttäjää
Harva uskoi St. Louis Bluesin pudotuspelipaikkaan, kun nuottipaidat lojuivat sarjan pohjalla loppuvuodesta 2018. Valmentajanvaihdoksen jälkeen peli alkoi hiljalleen kulkea, pudotuspeliviiva lähestyi ja lopulta paikka kevään huipennukseen varmistui. Silti Craig Beruben miehistöön uskoi vain harva. Joukkue uskoi kuitenkin itseensä. Blues voitti ensimmäisellä kierroksella Jetsin 4-2, toisella kierroksella Starsin 4-3 ja konferenssifinaaleissa San Jose Sharksin 4-2. Boston Bruins oli silti ennakkosuosikki finaaleihin, ja suomalaismaalivahti Tuukka Rask janosi mestaruutta ykkösmaalivahtina. Rask pääsi nostamaan kannua jo 2011, mutta hävisi finaalit 2013. Kevätkausi 2019 oli hänen voittokulkuaan, mutta tärkein jäi puuttumaan. Työteliäs Blues kukisti Bruinsin voitoin 4-3. Ei hassummin joukkueelta, joka makasi vain puoli vuotta aiemmin sarjan hännillä.

BOS-STL: Blues pääsee käsiksi mestaruuspokaaliin