Skip to main content

Kuuma veskari johtaa Stanley Cupin voittoon

Penguins pärjäsi hyvällä maalivahtitandemilla, mutta se onkin poikkeus sääntöön

Teksti Marko Leppänen @MarkoLeppnen / toimittaja, NHL.com/FI

Lauantaisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia rivien välistä. Niinhän sitä sanotaan, että tilastot eivät valehtele.

Kun pudotuspelit lähestyvät, katseet kohdistuvat usein maalivahtiin. Tai maalivahteihin.

Yleensä joukkueilla on selkeä ykkösmaalivahti, jonka mukana voitetaan tai kaadutaan. Mutta on toinenkin vaihtoehto: jakaa vastuuta kahden veskarin välillä.

Esimerkiksi Washington Capitalsilla on mielenkiintoinen tilanne maalivahtirintamalla. Braden Holtby on vuosia ollut tuki ja turva maalilla, mutta hän on alkanut näyttää väsymisen merkkejä. Philipp Grubauer on alkanut saada enemmän vastuuta ja käyttänyt sen hyvin. Miten Capitalsin valmennus reagoi tilanteeseen? Jakavatko he vastuun pudotuspelien alussa, ja sen jälkeen katsotaan, kumpi on kuumempi?

 

[Lisää aiheesta: Raanta loistaa tämän vuoden parhaana vahtina]

 

New Jersey Devils varmisti kovan taistelun kautta pudotuspelipaikan. Maalivahdit Cory Schneider ja Keith Kinkaid ovat jakaneet vastuuta maalilla läpi kauden. Muuttuuko tilanne pudotuspeleissä?

Pittsburgh Penguins oli viime keväänä vaikeassa tilanteessa, kun Matt Murray loukkaantui ensimmäisen pudotuspeliottelun lämmittelyssä. Penguinsin onneksi joukkue ei ollut kaupannut Marc-Andre Fleuryä siirtotakarajalla, ja kokenut maalivahti hyppäsi kehiin. 

Murray palasi kehiin kolmannessa Itäisen konferenssin finaalissa Ottawa Senatorsia vastaan, kun Fleury vedettiin maalilta. Murray torjui ratkaisevassa kuudennessa finaalipelissä Nashville Predatorsia vastaan kaikki 27 laukausta, ja Penguins voitti 2-0. Murray voitti toisen peräkkäisen Stanley Cupinsa. 

Ilman Fleuryn hyvää tuurausta Murray ei kuitenkaan olisi päässyt näyttämään taitojaan finaalissa. Murray voitti kymmenestä pudotuspelien startistaan seitsemän torjuntaprosentilla 93,7. Fleury puolestaan aloitti 15 ottelua ja voitti yhdeksän. Hänen torjuntaprosenttinsa oli pudotuspeleissä 92,4. 

Yhdellä veskarilla ratsastaminen on todennäköisempi avain onneen, mutta kaikki keinot ovat sallittuja rajussa pudotuspelimaailmassa. Tässä poimintoja yhden miehen näytöksistä.

Jonathan Quick, Los Angeles Kings 2012 - Quick teki uuden maalivahtien ennätyksen Stanley Cupissa ottamalla 12 vierasvoittoa putkeen. Putki alkoi jo keväällä 2011.

Quick oli Kingsin selkäranka, kun joukkue eteni finaaleihin 19 vuoden tauon jälkeen. Hän voitti pudotuspeleissä 16 ottelua ja hävisi vain neljä. Torjuntaprosentti oli loistava 94,6 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1,41.

Quick palkittiin kauden päätteeksi pudotuspelien parhaana maalivahtina. Loistavat otteet palkittiin seuraavana kesänä kymmenen vuoden jatkosopimuksella. 

Tim Thomas, Boston Bruins 2011 - Tuukka Rask sai Stanley Cupin tililleen, vaikka hän ei pelannut pudotuspeleissä otteluakaan. Näytöksen hoiteli suvereenilla tavalla Tim Thomas, joka pokkasi suorituksestaan Conn Smythe Trophyn. Hän oli palkinnon saadessaan 37 vuoden ja 62 päivän ikäinen sekä ensimmäinen jenkkivahti, joka sai pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon. 

Thomas totta vie näki paljon kumia. Hän teki NHL:n ennätyksen torjumalla pudotuspeleissä 798 kiekkoa. Hänestä tuli myös ensimmäinen maalivahti, joka päätti seiskapelin vieraissa nollapeliin. 

Cam Ward, Carolina Hurricanes 2006 - Carolinan kausi oli sankarillinen, ja niin oli Wardinkin suoritus. Martin Gerber aloitti heikosti Montreal Canadiensia vastaan ja joutui väistymään kahden tappion jälkeen. Sen jälkeen Ward ei paikastaan luopunut. 

Toisella kierroksella Ward päihitti itsensä New Jersey Devilsin Martin Brodeurin. Wardista tuli ensimmäinen mestaruuden torjunut tulokasmaalivahti sitten Patrick Royn. Hän oli niin ikään Royn jälkeen ensimmäinen tulokasveskari, joka onnistui pitämään finaalipelissä nollan. 

Ward voitti Conn Smythe Trophyn. Viimeksi tulokasmaalivahti oli voittanut palkinnon 1987 (Ron Hextall). 

Jean-Sebastien Giguere, Anaheim Ducks 2007 - Isokokoinen Giguere joutui kamppailemaan uran loppupuolella ikävää vaivaa vastaan, sillä hän kärsi pahasta nestehukasta. Stanley Cupin voittokeväänä hän joutui huolehtimaan toden teolla nestetasapainostaan, mutta se kannatti.

Gigueren perheeseen syntyi juuri ennen pudotuspelejä poikavauva. Kenties sekin vauhditti maalivahtia kovaan vireeseen. Ottawa Senators kaatui finaalissa viidessä ottelussa, ja Giguere auttoi torjunnoillaan muiden muassa Teemu Selännettä voittamaan Stanley Cupin. Ilja Bryzgalov pelasi pudotuspeleissä viisi ottelua, mutta Giguere kantoi päävastuun 18 ottelulla.

Gigueren päästettyjen maalien keskiarvo oli kova 1,97. Hänkin sai työstään palkinnoksi Stanley Cupin lisäksi Conn Smythe Trophyn. 

 

[Lisää aiheesta: Floridan Luongo liittyi veskareiden eliittiin]

 

Patrick Roy, Colorado Avalanche 2001 - Patrick Royn maalivahtiura NHL:ssä sujui huomattavasti paremmin kuin hänen uransa valmentajana.

Finaalissa Roy kohtasi nuoruuden idolinsa, Brodeurin. Roy oli parhaimmillaan finaalin kuutospelissä, kun hän torjui 24 laukausta 4-0 voitossa. 

Roy päästi pudotuspeleissä vain 1,7 maalia ottelua kohti. Kakkosmaalivahti David Aebischer pelasi pudotuspeleissä kaikkiaan muhkeat 32 sekuntia. 

Roy pokkasi uransa kolmannen Conn Smythe Trophyn.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.