Hurricanes kaatui maalivahti Shestjorkiniin ja heikkoon viimeistelyyn

Carolina Hurricanes ei saanut ratkaisevalla hetkellä koneistostaan puristettua ylimääräisiä voimavaroja, vaan katkeraksi kohtaloksi koitui ottelusarjan seitsemännen kamppailun tappio. New York Rangers oli parempi lukemin 6-2.

On selvää, että tämän kauden potentiaalisiin mestariehdokkaisiin kuuluvan Hurricanesin putoaminen toisella pudotuspelikierroksella on seuralle odotuksiin nähden valtaisa pettymys. Rod Brind'Amourin luotsaama ryhmä päätti runkosarjaurakkansa kuuden ottelun mittaiseen voittoputkeen ja loppusijoitus Itäisessä konferenssissa oli toinen.
Avainpelaajat Sebastian Ahoa myöten näyttivät kasvaneen aikaisempien vuosien pettymyksistä. Aho olikin runkosarjassa Hurricanesin paras pistemies jo viidennettä kautta putkeen tehtailtuaan 79 ottelussa tehot 37+44=81. Vahvaa taustatukea toi Andrei Svetshnikov (30+39=69), joka rikkoi ensimmäistä kertaa NHL-urallaan 30 maalin rajan.
Brind'Amourin miehistö päästi runkosarjassa kaikista liigan joukkueista vähiten maaleja omiin (202), mikä oli vastustajille selvä viesti siitä, että palaset olivat kohdillaan myös alakerrassa.

Joukkueen ainoa huolenaihe kevään ratkaisupeleihin lähdettäessä liittyi maalivahtiosastoon. Koko kauden hurrikaanien selvänä ykkösvahtina häärinyt Frederik Andersen loukkaantui huhtikuun puolivälissä, eikä ollut pelikunnossa playoffien alkaessa. Näin ollen katseet kääntyivät juuri pudotuspeleihin kuntoutuneeseen Antti Raantaan, jonka harteille ladattiin suurimmat menestystoiveet.
Hurricanes joutui heti pudotuspelien avauskierroksella näyttämään parastaan, kun vastaan luisteli rutinoitunut Boston Bruins. Ottelusarja vaati lopulta täydet seitsemän taistoa, joista ratkaisevan Hurricanes vei maalein 3-2. Joukkueen suomalaistykeistä Aho iski sarjan aikana tehot 2+3=5 ja Teräväinen 2+5=7.
Päävalmentaja Brind'Amour suitsutti sarjavoiton jälkeen joukkueensa kokonaissuoritusta, jossa asioita tehtiin alusta loppuun oikein. Myös maalinsuulla operoinut Raanta sai tunnustusta varsinkin sarjan ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa, jossa raumalaisvahdin torjuntaprosentiksi muodostui 93,1.
Ylivoimatehokkuudesta ja vierasotteluista jäi jossiteltavaa
Tehokas ylivoimapelaaminen toimii monesti playoffeissa aseena, jolla momentum saadaan käännettyä omalle joukkueelle, ja jolla on suora vaikutus myös vastustajan pelaamiseen. Boston-sarjassa Hurricanesin tärkeimpiin ylivoimapelin hahmoihin kuului muiden muassa hyökkäyssinisellä peliä pyörittänyt puolustaja Tony DeAngelo, joka oli Hurricanesin viidestä ylivoimaosumasta peräti neljässä mukana.
Hurricanesille siunaantui Rangersia vastaan pelatussa ottelusarjassa yhteensä 18 ylivoimamahdollisuutta, joista joukkue onnistui hyödyntämään vain kaksi. Hukatut ylivoimatilaisuudet alkoivat vähitellen nakertaa joukkueen itseluottamustasoa ja tekivät kiekollisista ratkaisuista ihmeellisen väkinäisiä.
Rangers oli puolestaan omissa paikoissaan sitäkin tehokkaampi ja näytti isännille kaapin paikan varsin tylyllä tavalla. Manhattanilaiset ottivat seiskapelissä homman haltuun Chris Kreiderin ja puolustaja Adam Foxin ylivoimaosumilla, jotka tulivat molemmat ottelun avauserässä.

• Vastustaja sai avauserään kaksi ylivoimamaalia, joilla oli meihin tappava vaikutus, koska mielestäni pelasimme erässä muuten hyvin. Sillä oli tässä ottelussa ja koko sarjassa erittäin suuri merkitys, Brind´Amour kertasi.
  Vieraskamppailut olivat Hurricanesille molempien kierrosten ottelusarjoissa aikamoista tervanjuontia, joka vei omalta osaltaan voimavaroja mitä pidemmälle ottelusarjoissa edettiin. Joukkueen suorittaminen vieraskaukalossa oli ihmeellisen tahmeaa ja arkaa, eikä runkosarjassa tutuksi tulleesta vahtikiekosta saatu vierastaistoissa kuin pieniä väläyksiä.
  Hurricanesin ailahtelevuus vierasotteluissa näkyi myös Raannan otteissa. Ennen Rangers-sarjan seiskapeliä suomalaisvahdin taakse oli tehty kahden playoff-sarjan seitsemässä kotiotteluissa vain kuusi osumaa. Raleigh'ssa pelatuissa taistoissa Hurricanes oli juurikin se joukkue, joka määräsi pelin tempon. Veraissa pelaajiston otteissa paistoivat kuitenkin lähinnä arkuus ja virheiden välttely.
  - Seiskapelissä voi tapahtua mitä vain, tällä kertaa olimme sillä väärällä puolella. Meidän olisi pitänyt hoitaa se yksi ratkaiseva ottelu vieraissa, missä emme onnistuneet. Tänään oli paljon pomppuja, jotka eivät olleet puolellamme. Lisäksi emme olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kapteeni Jordan Staal tiivisti.
  Shestjorkin liian suurena esteenä
  Rangersin Idän konferenssifinaalipaikan mahdollistanut taho seisoi maalinsuulla. Runkosarjassa sekä Vezina Trophyn että Hart Trophyn finalistiksi valittu Igor Shestjorkin oli Hurricanesille yksinkertaisesti liian kova pala purtavaksi.
  Raanta haastoi vastapuolen virkaveljeään kunniakkaasti, mutta viimeistään suomalaistorjujan loukkaantuminen seiskapelin toisessa erässä käänsi vaakakupin lopullisesti 37 torjuntaa merkkauttaneen Shestjorkinin puolelle.

• Kyse ei ollut hyökkäämisen puutteesta, vaan ennemminkin viimeistelystä. Meillä oli riittävästi maalipaikkoja ja teimme töitä niiden eteen, mutta emme yksinkertaisesti hyödyntäneet niitä, Brind´Amour harmitteli.
  Hurricanes on kuitenkin joukkue, jolla ei ole tarvetta lähteä uudelleenrakennusvaiheeseen. Hyvin rakennetun pelaajapohjan ansiosta, menestysikkuna on edelleen seuraaville kausille auki.