Näkökulmavääntö: Kunniagallerian tulevat nimet

Perjantaisin NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista. Tällä kertaa väännetään siitä, ketkä ovat tulevia jääkiekon kunniagallerian eli Hockey Hall of Famen jäseniä.

Vuonna 1943 perustettu Hockey Hall of Fame juhlii koko viikonlopun ajan eri tavoin, ja juhlallisuudet huipentuvat maanantaina Torontossa, kun uudet jäsenet otetaan virallisesti mukaan jääkiekon kunniagalleriaan. NHL-komissaari Gary Bettman, ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen NHL-pelaaja Willie O'Ree sekä entiset pelaajat Martin Brodeur, Martin St. Louis, Alexander Jakushev ja Jayna Hefford liittyvät gallerian nimekkääseen joukkoon.
Ensimmäiset jäsenet kutsuttiin Hockey Hall of Fameen vuonna 1945, ja joukossa oli tuttuja nimiä, kuten Art Ross ja Georges Vezina. Suomalaisia jäseniä on toistaiseksi kaksi, Jari Kurri ja Teemu Selänne. Ketkä saavat kutsun tulevina vuosina?
Toni Rajamäki
NHL:ssä on montakin potentiaalista nimeä, jolla on mahdollisuus päästä HHOF:ään, mutta kyseessä on melko harvalukuinen kerho, joten moni jää nuolemaan näppejään. Jos ensiksi mietitään HHOF-pelaajan tärkeimpiä kriteerejä, niin esiin nousee pari asiaa: kuinka paljon tehoja uran aikana syntyi, pystyikö pelaaja viemään seuransa menestykseen ja millainen maine hänellä on?
Näiden kriteerien pohjalta on helppo mainita muun muassa Sidney Crosby, Aleksandr Ovetshkin, Jevgeni Malkin, Erik Karlsson ja Patrick Kane. Heistä jokainen pääsee ennemmin tai myöhemmin Hall of Fameen. Kohta uransa lopettavista pelaajista kunniagalleriaan ovat matkalla ainakin Roberto Luongo, Zdeno Chara ja Joe Thornton. Nuorempaa kaartia en mielelläni lähde arvioimaan, sillä parikymppiset tähdet ovat pelanneet vasta muutaman kauden NHL:ssä. Mutta pakkohan Connor McDavid on mainita, vaikka ikää on mittarissa vasta 21 vuotta. Hän on kaukaisessa tulevaisuudessa pomminvarma nimi HHOF:ään.

Suomalaisista nykypelaajista on hankala nostaa ketään esiin varmana nimenä. On selvää, että esimerkiksi Pekka Rinteen ja Tuukka Raskin saavutukset ovat jo nyt parasta A-luokkaa, mutta se ei aina riitä. Nuoremmista nimistä löytyy paljonkin potentiaalia Patrik Laineen, Sebastian Ahon ja Aleksander Barkovin johdolla, mutta kuten todettu, näin nuorten pelaajien kohdalla spekulointi on äärimmäisen hankalaa.
Jussi Lehmola
Kyllähän Jonathan Toews ja Duncan Keith menevät myös varmuudella Hockey Hall of Fameen. Kolme Stanley Cupia, kaksi olympiakultaa ja muutama henkilökohtainen palkinto siinä seassa kutittavat HHOF:n valintakomiteaa sopivasta paikasta.
Laittaisin mukaan myös poikien olympiakaverin Patrice Bergeronin. Eihän kukaan osaa edes laskea niin pitkälle, että tietäisi Bergeronin Selke-pystien määrän. Ja löytyyhän sieltä se Stanleyn pystikin.
Toews ja Keith valittiin NHL:n 100-vuotisjuhlien yhteydessä NHL:n kaikkien aikojan 100 parhaan pelaajan joukkoon, mikä lienee tarvittava merkki arvostuksesta. Muut aktiivipelaajat tuossa porukassa olivat Kane, Ovetshkin, Crosby sekä Euroopassa nykyään vaikuttavat ystävämme Pavel Datsjuk ja Jaromir Jagr.

Datsjukista tuleekin mieleen hänen maanmiehensä. Mitenköhän HHOF-komitea aikanaan suhtautuu Ilja Kovaltshukin yhdistelmään NHL- ja KHL-urasta sekä kansainvälisistä meriiteistä?
Malkin on myös varma tapaus. Samoin ovat Chara ja Thornton.
Haluan ensin nähdä Karlssonin loppu-uran ennen kuin julistan hänet Hall of Fame -pelaajaksi. Vaikka ovathan nuo saavutukset tietenkin jo nyt "jonkinlaiset".
Puolustajista Drew Doughtyn CV alkaa näyttää suhteellisen valmiilta. Kaksi Stanley Cupia, kaksi olympiakultaa ja Norris vakuuttavat. Eikä mies ole vielä täyttänyt 29 vuotta, joten Norriksia saattaa olla vielä näköpiirissä.
On mielenkiintoista nähdä vajaan kymmenen vuoden päästä, miten tietyille rajatapauksille käy. Onko teidän mielestänne esimerkiksi Anaheim Ducksin kaksikko Ryan Getzlaf - Corey Perry HHOF-kamaa?
Maalivahdeista Luongo lienee todennäköisin jo pelkästään numeroiden takia. Itsestään selvyyksiä ei veskareiden joukossa oikein ole. Ellei Sergei Bobrovski sitten kehittele itselleen vielä muutamaa Vezinaa lisää. Tai Carey Price löydä muutaman vuoden takaista virettään.
Suomalaisista aktiivipelaajista kukaan ei ole itsestään selvä HHOF-tapaus. Tosin eihän se ole täysin epärealistista, että Pekka Rinne nappaisi vielä Vezinan tai kaksi sekä pari Stanley Cupia. Nashville Predators on kuitenkin Rinteen loppu-uran ajan yksi NHL:n kovimmista joukkueista.
Go Pekka!

Panu Markkanen
Todellakin Go Pekka!
Liputan Rinteen valinnan puolesta avoimesti. Vezina Trophy, henkilökohtaiset otteet läpi uran, vaikutus jääkiekon asemaan ja suosioon Nashvillessä Predatorsin suurimpana seuralegendana ja sijoittuminen aikalaistensa joukossa kärkikastiin puoltavat ehdottomasti Rinteen valintaa. Predatorsin Stanley Cup -mestaruus ei ole missään tapauksessa poissuljettu, eli sekin voisi vielä tulla lisäksi Rinteen ansioluetteloon.
Pysyn suomalaisissa oman osuuteni aluksi. Olen samaa mieltä Jussin kanssa siitä, että kukaan suomalaisaktiivi ei ole tällä hetkellä itsestäänselvä valinta, mutta jos tätä samaa debattia käydään kymmenen vuoden päästä, Patrik Laine on sellainen nykytahdin pysyessä yllä.

Aholla ja Barkovilla on kaikki ainekset HHOF-uraan, mutta jos he pelaavat pääasiassa nykyorganisaatioissaan, se vaikeutuu näkemykseni mukaan huomattavasti. Miettikääpä, miten hohdokkaalta esimerkiksi Barkov näyttäisi... no, sanotaan nyt vaikkapa Boston Bruinsin paidassa. Hän olisi sillä sekunnilla Bergeronin ja Toewsin vertainen, myös näissä pohdinnoissa.
Toni mainitsi haluttomuutensa nostaa tällä hetkellä 20-vuotiaita pelaajia esiin. Voin kertoa, että spekulointi onkin joidenkin kohdalla täysin turhaa. McDavid valitaan Hockey Hall of Fameen, mutta siihen on matkaa vielä monta luistimenpiirtoa.
Kaikki mainitsemamme nimet ovat sellaisia, etten voi saati halua kiistää yhdenkään HHOF-kelpoisuutta. Toinen toistaan parempia ja hienompia kiekkoilijoita. Heidän kohdallaan kyse taitaa vain olla siitä, missä järjestyksessä heidät valitaan. Toewsin ja Kanen tulevan valinnan kohdalla toivoisin valitsijoiden käyttävän samaa pelisilmää kuin Teemu Selänteen ja Paul Kariyan yhtäaikaisen valinnan kanssa. Ilmiselvistä syistä.
Jussin kysymykseen Getzlafista ja Perrystä: Ei kiitos.
Nostan vielä esiin yhden nimen: Anze Kopitar. Kaksi Stanley Cupia, kaksi Selke Trophya, Lady Byng Trophy ja kaksi pudotuspelien pistepörssien voittoa - ja mies tulee Sloveniasta! Hän menettää maansa kaikkien aikojen parhaan jääkiekkoilijan aseman yhtä varmasti kuin Teemu Selänne tulokkaiden yhden kauden maaliennätyksen.
Taisimme tyhjentää pajatson aika tyhjäksi, mutta eiköhän Marko vielä keksi jonkin pelaajan...

Marko Leppänen
Kovat paineet löi Panu pöytään!
Hyviä nimiä heittelitte esiin, eikä niistä kyllä isoja epäkohtia löydy. HHOF:llä on edessä myönteinen ongelma tulevaisuudessa. Hyviä ehdokkaita tulee koko ajan lisää, mutta silti kriteerien pitää pysyä korkealla. Jos kunniagalleriaan otetaan liikaa uusia kiekkoihmisiä, sen arvo vähenee. HHOF-pelaajan pitää olla oikeasti merkittävä tekijä omassa kategoriassaan.
Niin hyviä kuin Rinne ja Rask ovatkin, meriitit eivät taida riittää ihan valintaan asti. Se on osoitus siitä, miten vaikea HHOF:n seinille on päästä. Molemmat ovat loistavia pelaajia ja persoonia.
Pikemminkin asian voi kääntää niin, että on kova juttu, kun Suomella on kaksi pelaajaa Hockey Hall of Famessa. Jari Kurri ja Teemu Selänne ovat paikkansa ansainneet.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Kopitarin nosto on hyvä heitto Panulta. Hän toisi palan eksotiikkaa mukaan. Slovenialainen pelaaja HHOF:ssä, huh huh!
Mietin kunniagallerian tulevaisuutta isommassa kuvassa. Voisiko mukaan ottaa vaikka uuden kategorian? Esimerkiksi duunaripelaajien HHOF! Sinne voisi nostaa vaikka Ville Niemisen. No, taitaa olla vähän liian utopistinen juttu perinteitä vaalivalle instituutiolle. Korkeintaan jonkinlainen varjokategoria voisi olla paikallaan.
Entä millaista olisi nähdä suomalainen jossain muussa kuin pelaajien kategoriassa? Siihenkin on matkaa aika paljon. Jarmo Kekäläisen pitäisi napata aika monta Stanley Cupia Columbus Blue Jacketsin GM:n roolissa.