Skip to main content

Hockey Hall of Fame -kandidaatit vuonna 2019

Alfredsson, Mogilny ja Wickenheiser ovat tämän vuoden ehdokkaiden eturivissä

Teksti Dan Rosen @drosennhl / NHL.comin toimittaja

Hockey Hall of Fameen vuonna 2019 valittujen nimet julkistetaan tiistaina. Ehdokkaiden kirjo on jälleen laaja. Keiden entisten pelaajien pitäisi päästä jääkiekon kunniagalleriaan? Ja kuinka monta heitä pitäisi tällä kertaa valita? Pelaajia voidaan valita kunakin vuonna korkeintaan neljä.

Seuraavassa on lista potentiaalisista kandidaateista aakkosjärjestyksessä.

Daniel Alfredsson
Valintakelpoisuus: vuodesta 2017
Ottawa Senatorsin pitkäaikainen kapteeni pelasi NHL:ssä 18 kautta ja teki 1 246 runkosarjaotteluun 444+713=1 157 tehopistettä. Alfredsson voitti olympiakultaa Ruotsin paidassa 2006 ja hopeaa 2014. Hänet valittiin NHL:n vuoden tulokkaaksi kaudella 1995-96. Alfredsson ei kuitenkaan voittanut NHL:ssä muuta Calder Trophyn lisäksi.

Video: Senators jäädytti Alfredssonin numeron

Rod Brind'Amour
Valintakelpoisuus: vuodesta 2013
Brind'Amour voitti Stanley Cupin Carolina Hurricanesissa 2006. Hän pelasi NHL-urallaan Hurricanesissa, St. Louis Bluesissa ja Philadelphia Flyersissa yhteensä 1 484 runkosarjaottelua ja teki niissä 452+732=1 184 pistettä. Brind'Amour voitti NHL:n parhaalle puolustavalle hyökkääjälle annettavan Selke Trophyn 2006 ja 2007.

Patrik Elias
Valintakelpoisuus: ensimmäinen vuosi
Elias on New Jersey Devilsin kaikkien aikojen tilastoykkönen runkosarjan maaleissa (408), syöttöpisteissä (617), tehopisteissä (1 025), laukauksissa (3 287), ylivoimamaaleissa (113), ylivoimapisteissä (333), alivoimapisteissä (33), voittomaaleissa (80) sekä jatkoaikamaaleissa (16). Hän on myös Devilsin playoff-tilastojen kärjessä maaleissa (45), syöttöpisteissä (80), tehopisteissä (125), ylivoimamaaleissa (21), ylivoimapisteissä (52) ja laukauksissa (444). Elias voitti Stanley Cupin 2000 ja 2003, mutta ei koskaan henkilökohtaista NHL-palkintoa.

Theo Fleury
Valintakelpoisuus: vuodesta 2009
Fleury edusti NHL-urallaan Calgary Flamesia, Colorado Avalanchea, New York Rangersia ja Chicago Blackhawksia. Hän takoi 1 084 runkosarjaotteluun tehot 455+633=1 088. Fleury voitti Stanley Cupin Flamesissa 1989 ja olympiakultaa Kanadan joukkueessa 2002, mutta jäi vaille henkilökohtaista NHL-palkintoa.

Curtis Joseph
Valintakelpoisuus: vuodesta 2012
Joseph menee 454 voitollaan edelle sellaisista Hall of Fame -maalivahdeista kuin Terry Sawchuk (445), Jacques Plante (437), Tony Esposito (423), Glenn Hall (407), Grant Fuhr (403) ja Dominik Hasek (389). He kaikki voittivat Stanley Cupin vähintään kertaalleen, mutta Joseph ei. Häntä ei myöskään palkittu kertaakaan NHL:n parhaan maalivahdin Vezina Trophylla.

Aleksandr Mogilny
Valintakelpoisuus: vuodesta 2009
Jos Paul Kariya valittiin Hall of Fameen (2017), kuuluisi Mogilnykin sinne. Mogilny pelasi Devilsissä, Buffalo Sabresissa, Vancouver Canucksissa ja Toronto Maple Leafsissa kaikkiaan 990 runkosarjaottelua (yhden enemmän kuin Kariya) ja teki niissä 473 maalia (71 enemmän kuin Kariya) sekä 1 032 tehopistettä (43 enemmän kuin Kariya). Mogilny voitti Stanley Cupin Devilsissä 2000 (Kariya ei koskaan), olympiakultaa 1988 sekä nuorten ja miesten maailmanmestaruuden 1989.

Jeremy Roenick
Valintakelpoisuus: vuodesta 2012
Roenick pelasi NHL-urallaan Blackhawksissa, Flyersissa, Phoenix Coyotesissa, Los Angeles Kingsissä ja San Jose Sharksissa yhteensä 1 363 ottelua ja kirjautti niissä 513+703=1 216 tehopistettä. Pierre Turgeon on ainoa valintakelpoinen Hall of Fame -ehdokas, jolla on enemmän NHL-pisteitä. Roenick ei kuitenkaan koskaan voittanut Stanley Cupia, olympiakultaa tai henkilökohtaista NHL-palkintoa.

Keith Tkachuk
Valintakelpoisuus: vuodesta 2013
Tkachuk edusti NHL-urallaan Coyotesia, Bluesia ja Winnipeg Jetsiä. Hän teki pelaamissaan 1 201 runkosarjaottelussa 538 maalia ja 1 065 tehopistettä. Hänellä on tilillään eniten maaleja kaikista valintakelpoisista Hall of Fame -ehdokkaista. Tkachuk ei kuitenkaan päässyt koskaan urallaan edes Stanley Cup -finaaleihin, eikä häntä tunnettu kovinkaan erityisenä playoff-pelaajana.

Pierre Turgeon
Valintakelpoisuus: vuodesta 2010
Turgeon on valintakelpoisista Hall of Fame -ehdokkaista kovin pisterohmu. Hän pelasi NHL-urallaan Sabresissa, Bluesissa, Avalanchessa, New York Islandersissa, Montreal Canadiensissa ja Dallas Starsissa yhteensä 1 294 runkosarjaottelua ja teki niissä 515+812=1 327 tehopistettä. Pudotuspeleissä hän keräsi 109 otteluun tehot 35+62=97. Turgeon ei koskaan voittanut Stanley Cupia, joten hänen NHL-uransa ainoaksi palkinnoksi jäi herrasmiespelaajan Lady Byng Trophy kaudella 1992-93.

Hayley Wickenheiser
Valintakelpoisuus: ensimmäinen vuosi
Kanadan naiskiekkoilun entinen supertähti on tämän vuoden kandidaateista todennäköisin valinta. Wickenheiser on viisinkertainen olympiamitalisti (kultaa 2002, 2006, 2010 ja 2014), ja hänet valittiin olympiaturnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi 2002 ja 2006. Maailmanmestaruuden Wickenheiser voitti peräti seitsemän kertaa. Hän pelasi vaahteranlehtipaidassa 276 maaottelua ja on Kanadan naisten kaikkien aikojen ykkönen maaleissa (168), syöttöpisteissä (211) ja tehopisteissä (377).

Sergei Zubov
Valintakelpoisuus: vuodesta 2013
Zubov voitti Stanley Cupin kahdesti: Rangersissa 1994 ja Starsissa 1999. Hänellä on myös palkintokaapissaan olympiakulta vuodelta 1992. NHL:ssä Rangersia, Starsia ja Pittsburgh Penguinsia edustanut venäläispuolustaja keräsi 1 068 runkosarjaottelun 152+619=771 tehopistettä. Pudotuspeleissä pelaamissaan 164 ottelussa hän saalisti tehot 24+93=117. Zubov ei voittanut koskaan henkilökohtaista NHL-palkintoa.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.