Skip to main content

Hetki Stanley Cupin kanssa luo legendoja

Stanley Cup on ollut jääkiekkohistoriaa määrittelevä palkinto vuosikymmenien ajan

Teksti Matias Strozyk @MaStrozyk / kirjeenvaihtaja, NHL.com/FI

Washington Capitalsin eteneminen Stanley Cup -voittoon päätti koko organisaation historian mittaisen odotuksen. Aleksandr Ovetshkin sai vihdoin mestaruutensa. Capitals ei vain nujertanut toisen kierroksen peikkoaan, vaan eteni päätyyn asti ja ansaitsi vihdoin kotihallinsa kattoon sen kaikista tärkeimmän viirin.

Mestaruuden hetkellä tunteita ja tarinoita riittää, eikä kukaan tiedä, miten merkittävästä tapahtumasta on kyse pidemmällä tähtäimellä. Yksittäinen hetki, päivä ja kausi edustavat legendaarista hetkeä jääkiekkohistoriassa, ja Stanley Cupin kohottaminen ilmaan muuttaa pelaajien ja seuran tarinaa pysyvästi.

 

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

 

On mahdollista, että vuoden kuluttua Capitals on tuplamestari. On myös mahdollista, että kukaan joukkueen nykyisistä jäsenistä ei enää milloinkaan voita Stanley Cupia. Vain vuosien vieriminen asettaa voiton historialliseen kontekstiin, osaksi legendaa, jopa myyttiseen asemaan.

Vielä muutama vuosikymmen sitten näytti lähes väistämättömältä, että yhden Stanley Cupin voittaminen johtaisi toiseen. 1970- ja 1980-luvuilla elettiin mestaruusputkien aikaa, jolloin yksittäinen organisaatio toisen jälkeen nousi suorastaan dominoivaksi voimanpesäksi. Mestarin vaihtuminen edusti vallanvaihdosta, ja dynastiat olivat keskeinen osa NHL:ää.

Tuskin mikään dynastia on yhtä legendaarinen kuin 1970-luvun ylivoimainen Montreal Canadiens, jonka Scotty Bowman johdatti vuosikymmenen lopussa neljään peräkkäiseen mestaruuteen. Jo 1950-luvulla Canadiens oli lähes pysäyttämätön pelatessaan finaaleissa kymmenen kertaa peräkkäin. Menestys jatkui 1960-luvulla ja päättyi Bowmanin vuosiin.

Sen jälkeen Canadiens on hiipunut muiden joukkoon, ja nyt edellisestä mestaruudesta on ennättänyt vierähtää jo 25 vuotta.

Montealin 1970-luvun hirmuvuosien jälkeen siirryttiin New York Islandersin aikaan, jolloin Al Arbour johdatti joukkueen neljään peräkkäiseen mestaruuteen. Sitten alettiin luoda Wayne Gretzkyn legendaa Edmonton Oilersin dynastian muodossa. Jo vuonna 1983 finaalissa pelannut mutta tylysti hävinnyt Oilers voitti seitsemästä seuraavasta mestaruudesta viisi.

Gretzkyn siirtyminen Los Angeles Kingsiin kuitenkin oli alkusoittoa Edmontonin alamäelle, ja Canadiensin tapaan viimeisimmästä mestaruudesta tulee kohta kuluneeksi jo kolme vuosikymmentä. Sitä tuskin osattiin ennakoida silloin kun Edmonton nimesi itsensä "mestareiden kaupungiksi", mikä osaltaan muistuttaa menestyksen arvaamattomauudesta ja Stanley Cupin vaikeasti tavoiteltavasta luonteesta.

Jo aiemmin, ennen Montrealin viimeistä mestaruusputkea, Toronto Maple Leafsin neljä Stanley Cupia kuuden vuoden sisällä 1960-luvun lopulla näyttivät muuttavan jääkiekon valtasuhteita pysyvästi, mutta Leafs jahtaa edelleen seuraavaa mestaruuttaan. Kuiva kausi on venynyt Torontossa jo 51 vuoden mittaiseksi.

 

[Lisää aiheesta: Perinteinen paraati päättää pudotuspelit]

 

Siksi jokainen hetki Stanley Cupin kanssa on niin arvokas kuin Ovetshkinin lähes loputtomat juhlat antavat olettaa. Se edustaa jääkiekon valtikkaa, maailman korkeimman vuoren huipulle kiipeämistä. Ja aivan kuten Mount Everestin tapauksessa, todellisuudessa suurin haaste onkin siinä, mitä tapahtuu sen jälkeen - huipulta laskeuduttaessa - koska tunnetusti siellä pysyminen on lähes mahdotonta.

Joskus myös sinne palaaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta. Sen tietää esimerkiksi New York Rangers, joka vuoden 1940 jälkeen kärvisteli yli puolikkaan vuosisadan ilman mestaruutta. Vasta Mark Messierin ja Brian Leetchin kaltaisten johtajien avulla Rangers palasi absoluuttiselle huipulle huiman 52 voiton runkosarjan jälkeen vuonna 1994.

Stanley Cup on jokaisen pelaajan, valmentajan ja seuran haave. Vaikka pokaalista voi nauttia vain muutamia kuukausia, muistot säilyvät ikuisesti ja seuraukset voivat olla pitkäkestoisia. Kun Carolina Hurricanes voitti mestaruuden sensaatiomaiseen tapaan vuonna 2006, jääkiekon pelaajien määrä Pohjois-Carolinan osavaltiossa kasvoi seuraavan vuoden aikana viidenneksellä. Samanlaista kasvua nähtiin jo vuosituhannen vaihteessa Texasissa Dallas Starsin mestaruuden jälkeen.

Finaalisarjan maaleja ei välttämättä juurikaan kelailla enää vuosi voiton jälkeen, mutta Stanley Cup muuttaa tulevaisuutta lähes väistämättä.

Oli kyse sitten dynastian alusta, jatkosta tai lopusta, ensimmäisestä mestaruudesta tai pitkän kuivan kauden päättymisestä, jääkiekon himotuimman pokaalin nostaminen on käänteentekevä hetki niin joukkueen jäsenille kuin koko alueellekin. Se alkaa ja lopettaa jääkiekkohistorian ajanjaksoja, kuten Pittsburgh Penguinsissa, missä vuoden 1991 mestaruus edustaa Mario Lemieux'n aikaa ja vuoden 2009 mestaruus Sidney Crosbyn dominointia.

Stanley Cupia ei turhaan juhlisteta paraatilla, jossa koko kaupunki, lähiympäristön fanit ja kaikki seuran ystävät voivat kokoontua yhteen kenties ainutlaatuiseksi jäävän saavutuksen ympärille. Pokaalia ei turhaan anneta kullekin pelaajalle yhden päivän ajaksi, jotta uhrauksia vuosien ajan tehneet läheiset saavat koskettaa työnsä hedelmää ja lapsuudenhaaveensa toteuttanut pelaaja voi tuntea olevansa maailman huipulla.

Kukin mestari ja mestaruuskausi on erilainen, mutta yhdessä niiden jatkumo muodostaa Stanley Cupin myyttisen historian. Kukaan ei tiedä, pääseekö koskaan voittamaan sitä, eikä voiton hetkelläkään ole mitään takeita siitä, että samaa pääsisi kokemaan enää uudelleen.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.