Omat kokemukset auttavat psykologi Grönmania

Luomme joka toinen tiistai katsauksen kaukaloihin NHL:n ulkopuolella ja nostamme esiin mielenkiintoisimmat pelaajat, valmentajat ja kiekkovaikuttajat. Tällä kertaa jututimme urheilupsykologina työskentelevää entistä NHL-puolustaja Tuomas Grönmania.

Entinen jääkiekkoilija Tuomas Grönman tietää, miltä tuntuu, kun kaikki menee todella hyvin ilman ongelmia. Ja sitten matto vedetään jalkojen alta, ja elämä täytyy miettiä täysin uusiksi. Hän käänsi omat vastoinkäymisensä voitoksi ja auttaa nyt työkseen muita urheilijoita.
- Omat kokemukset ja akateeminen koulutus, ne ovat minun työni tukijalka, hän sanoo NHL.com/FI:lle.
Grönman joutui lopettamaan uransa 29-vuotiaana, kun moneen kertaan leikattu polvi ei enää kestänyt pelaamista. Hän lähti opiskelemaan psykologiaa eikä haaveillutkaan urheilupsykologin työstä, koska uran päättymisen aiheuttamat haavat olivat vielä kipeitä ja auki. Jokainen urheilija muistutti häntä siitä, mitä hänenkin elämänsä olisi voinut olla.
- Mutta antoisaa työtä tämä on ollut, hän kertoo työstään, josta 60-70 prosenttia kuluu urheilun parissa, vuodenajasta riippuen.
Lisää aiheesta: [Borgströmillä huippukausi yliopistosarjassa]
Itse asiassa Grönman ei valinnut urheilupsykologin ammattia, vaan ammatti pikemminkin valitsi hänet.
- Opiskelijana ei voi kuin unelmoida, että saa NHL-pelaajan ensimmäiseksi asiakkaaksi. Minä olin vielä opiskelija, kun eräs valmentaja pyysi minua tekemään yhteistyötä NHL-pelaajan kanssa, hän kertoo ja arvelee, että työ alkoi sujua kuin itsestään, koska luottamussuhde pelaajiin syntyy helposti hänen oman taustansa takia.
- Tiedän kyllä tarkalleen, millaista on esimerkiksi kopissa, hän naurahtaa.
Grönman on tehnyt työtään pian kahdeksan vuotta ja huomannut, että tarve on kova. Suurin osa asiakkaista on vieläkin heitä, joilla on jo joitakin ongelmia, kuten masennusta, ahdistusta tai uupumusta, mutta entistä useammin häntä lähestytään silloin, kun mitään ongelmia ei ole. Ajatus siitä, että ensin pitää voida huonosti ennen kuin voi hakea tukea, alkaa olla mennyttä aikaa. Psyykkistä valmennusta ei tarvitse enää selitellä tai hävetä.
- Ajatuksen hallinta suorituksen aikana sekä työkalut suoritukseen valmistautumiseen. Esimerkiksi ottelussa on tärkeää saada hyvä suoritus heti alkuun. Motivaation ja itseluottamuksen opettaminen. Miten pystyy tulemaan nopeasti takaisin, jos itseluottamus horjuu, hän luettelee työnsä perusteita.
Grönman, 44, pelasi junioriliiga WHL:ssä kauden 1991-92, ja Quebec Nordiques varasi hänet kauden jälkeen toisella kierroksella 29. pelaajana. Hän oli vuoden 1992 korkein suomalaisvaraus.
- WHL:ssä aloin miettiä NHL:ää. Palasin kuitenkin vielä TPS:ään varauksen jälkeen, hän muistelee.
Puolustaja Grönmanin oikeudet oli kaupattu Chicago Blackhawksiin sillä aikaa kun hän pelasi Suomessa, joten hän meni Blackhawksin harjoitusleirille syksyllä 1996 ja lunasti paikan kokoonpanossa. Hän aloitti kauden ykköspakkiparissa Chris Cheliosin kanssa ja mietti, että tämähän menikin hienosti.
- Eka peli oli Washingtonissa. Sitten oli kuudes peli Torontossa. Siinä oli tilanne, jossa oli paljon pelaajia kasassa, ja käteni jäi jotenkin jumiin. Wendel Clark luisteli vahingossa kättäni päin, ja koska käsi oli jumissa eikä antanut yhtään periksi, kyynärpää lähti pois kuopasta, hän kertoo kuinka päätyi kolmen kuukauden sairauslomalle.
Grönman palasi takaisin, mutta käsi oli vielä heikko, joten hän joutui hakemaan vauhtia farmista. Blackhawksissa ei ollut enää hänelle tilaa koko kaudella, joka kuluikin sitten farmissa. Hänet kaupattiin Pittsburgh Penguinsiin.

Grönman nousi Penguinsin kokoonpanoon farmin kautta ja muistaa, kuinka teki sillä kaudella Ottawassa ainoan NHL-maalinsa.
- Tein sen maalin ylivoimalla. Hannu Aravirta ja Hexi Riihiranta olivat katsomassa pelaajia Naganon olympialaisiin, ja niin pääsin helmikuussa pelattuihin kisoihin, hän kertaa vuoden 1998 olympiapronssiin johtanutta matkansa.
Grönmanilla oli kesällä 1998 vielä yksi vuosi NHL-sopimusta jäljellä sekä valmentajan lupaus, että hänellä on paikka joukkueessa seuraavalla kaudella, jos hän tulee Pittsburghiin hyvässä kunnossa. Polvi kuitenkin loukkaantui kesätreeneissä, ja pitkän pelitauon sekä monien leikkausten jälkeen oli pakko nosta kädet pystyyn. Pelit oli pelattu.
- Joskus harmitti, etten koskaan päässyt näkemään, mihin minulla olisi ollut potentiaalia, ja NHL-ura loppui tuolla tavalla. Mutta ei se harmita enää. Jos en olisi loukkaantunut, olisin lopetellut muutama vuosi sitten, enkä varmaankaan olisi mennyt opiskelemaan. Tykkään työstäni tosi paljon.
Grönman pelasi NHL:ssä 38 ottelua tehoin 1+3=4. Oma ura loppui lyhyeen, mutta rakkaus jääkiekkoon ja NHL:ään elää. Hän katsoo ottelutilastot ja videopätkät aina aamuisin, ja erityisesti omien asiakkaiden pelit kiinnostavat.
- NHL on maailman paras liiga. Kunhan playoffit alkavat, niin sitten nähdään taas aivan mahtavaa jääkiekkoa, hän innostuu.