Skip to main content

Gordie Howe halusi aidosti olla "Mr. Hockey"

Teksti Nicolas Cotsonika / NHL.com

Gordie Howe oli enemmän kuin yksi kaikkien aikojen parhaista NHL-jääkiekkoilijoista. Hän oli "Mr. Hockey".

Hän oli lajin lähettiläs ja kansanmies. Monilla meistä on omat Gordie-tarinamme. Saatoimme tavata hänet NHL-ottelussa, nimmarinjakotilaisuudessa tai hyväntekeväisyystapahtumassa. Ehkä Howe murjaisi vitsin, paiskasi kättä tai poseerasi valokuvassa – ja tökkäsi lopuksi leikkisästi kuuluisalla kyynärpäällään.

Vaikka Howen terveys horjui hänen viimeisinä kuukausinaan, hän halusi silti olla ihmisten parissa. Hänen poikansa Murray, joka on röntgenlääkärinä Ohion Sylvaniassa, saattoi viedä isänsä puistoon, kauppaan tai eläintarhaan. Murray vei isänsä viimeiseen hyväntekeväisyystapahtumaan Detroitin esikaupunkialueella. Gordie pääsi poikansa kanssa myös viimeiseen Red Wingsin peliinsä, joita hän kutsui "parhaaksi lääkkeekseen".

– Hänestä on mukavaa olla "Mr. Hockey" ja ilahduttaa ihmisiä, Murray Howe kertoi viime lokakuussa.

Gordie Howe menehtyi perjantaina 88-vuotiaana, mutta "Mr. Hockeyn" perintö elää ennätystilastoissa, tarinoissa ja valokuvissa. Hän oli maailman tunnetuimpia jääkiekkoikoneja, mutta kuuluisuus ei noussut hänelle koskaan hattuun. Jäällä Gordie oli kova ja kilpailuhenkinen taistelija, mutta kaukalon ulkopuolella lämminhenkinen ja nokkelan huumorintajun omaava velikulta.

Howen juuret muokkasivat häntä sekä ihmisenä että pelaajana. Hän syntyi Saskatchewanin Floralissa ja varttui 1930-luvun lamavuosien aikana yhdeksänlapsisessa perheessä. Gordie oppi luistelemaan jäisillä teillä, takapihoille jäädytetyillä pelikentillä, Hudsoninlahden suolammilla ja Saskatchewanjoella. Hän vahvisti jalkalihaksiaan kantamalla vesiämpäreitä kotiinsa, sillä juoksevaa vettä ei ollut. Käsiin tuli voimaa, kun työmaalla piti kantaa yli 40-kiloisia sementtisäkkejä.

Howen saavutukset ovat legendaarisia. Hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 18-vuotiaana ja viimeisen 52-vuotiaana. Hän teki NHL:ssä 801 maalia ja 1 850 pistettä, sekä 174 maalia ja 508 pistettä WHA:ssa. Hän voitti NHL:n maalikuninkaana Art Ross Trophyn kuusi kertaa ja sai NHL:n arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn niin ikään kuudesti. Stanley Cupia Howe pääsi nostamaan urallaan neljä kertaa.

Bobby Hull oli 10-vuotias nähdessään Howen ensi kerran. Vuosi oli 1949, ja Hull odotteli vanhempiaan räntäsateessa Maple Leaf Gardensin ulkopuolella, jotta pääsisi katsomaan ottelua. Ensimmäisen erän loppupuolella Howe luisteli siniviivan yli ja laukoi kiekon ranteella Leafsin maalia vartioineen Al Rollinsin selän taakse.

– Robert, kun osaat laukoa tuolla tavalla, pääset pelaamaan NHL:ään, oli Hullin isä tokaissut pojalleen.

Pelin jälkeen Hull sai Howelta nimikirjoituksen isänsä savukeaskiin.

– Howe oli innoittajani, sanoi Hull.

Wayne Gretzky oli 11-vuotias tavatessaan Howen hotellissa ennen juhlaillallista vuonna 1972. Gretzkyn kotikaupungin Brantfordin paikallislehden valokuvaaja pyysi saada ottaa valokuvan. Howe nappasi mailan ja asetti lavan Gretzkyn kaulalle. Kuvasta tuli klassikko. Se on niitä valokuvia, joihin Gretzkyltä on pyydetty eniten nimikirjoituksia vuosien varrella.

– Hän oli tavatessamme mukavampi ja kookkaampi kuin mitä olin kuvitellut. Aina kun näen sen valokuvan, mieleeni tulvii hienoja muistoja, Gretzky sanoi.

Gretzkystä tuli "The Great One", mutta hänen pelinumeronsa 99 oli kunnianosoitus numerolla 9 pelanneelle Howelle.

– Hän oli, on ja tulee aina olemaan paras, julisti Gretzky.

Howe teki vaikutuksen moniin ihmisiin, jotka pelasivat NHL:ssä tai vain haaveilivat siitä. Sama jatkui vielä kauan Howen pelivuosien jälkeen. Gordie ei koskaan tienannut niin paljon kuin nykyiset NHL-pelaajat. Hän oli suurimman osan urastaan alipalkattu jopa sen ajan mittapuulla. Uransa lopettamisen jälkeen Gordie esiintyi tienatakseen rahaa itselleen tai hyväntekeväisyyteen. Loput ajasta hän vain nautiskeli olosta "Mr. Hockeyna".

Jokin aika sitten pyysin faneja lähettämään minulle omia Gordie-tarinoitaan. Sain lukuisia kirjeitä, joista Detroit Free Press julkaisi muutaman. Kunpa vain voisinkin kertoa ne kaikki.

Glastonburylainen Tim Jordan muisteli kohdanneensa Howen hississä noin 15-vuotiaana. Timin veli oli ollut maalivahtina ottelussa, jossa pelasi myös Howen pojanpoika. Howe oli vilkaissut Timin veljeä ja lohkaissut:

– Jos pojanpoikani ei tee sinun selkäsi taakse maalia tänään, näytän sinulle, mikä teki minusta kuuluisan.

Sitten Howe oli osoittanut kyynärpäätään ja hymyillyt.

Hopatcongista kotoisin oleva Kevin Wojtaszek oli tavannut Howen ja hänen Colleen-vaimonsa kahvilassa Detroitin esikaupunkialueella. Kevin oli odottanut, kunnes Howet olivat lopetelleet ateriansa. Sitten hän oli mennyt esittelemään itsensä. Howet olivat kätelleet Keviniä ja rupatelleet hänen kanssaan hyvän tovin.

– Yleensä sanotaan, ettei kannattaisi tavata idoliaan, koska mielikuvat voivat murskaantua. Tässä ei todellakaan käynyt niin, kirjoitti Wojtaszek.

Atlantalaisen Mark Burnsin isä oli vienyt poikansa katsomaan Howea, joka oli tullut ostoskeskuksen avajaisiin Chicagoon. Ruuhkan takia matka paikan päälle kesti kaksi ja puoli tuntia. He saapuivat ostoskeskukseen juuri kun Howe oli lopettelemassa nimikirjoitustilaisuuttaan ja lähtemässä pois. Markin isä oli keskustellut hetken vartijoiden kanssa.

– Yhtäkkiä kiekkolegenda nappasi minut syliinsä. Pääsin kuvaan Gordien ja hänen vaimonsa kanssa, kirjoitti Burns.

Royal Oakissa asuva Mary Beth Busto muisteli menneensä kerran syömään Chuck Joseph's Placeen, joka oli suosittu paikka otteluiden jälkeen. Ravintolassa alkoi kiertää huhu, että kabinetti on varattu Howen seurueelle. Kun Gordie saapui paikalle poikiensa Markin ja Martyn kanssa, ravintolan asiakkaat nousivat osoittamaan suosiotaan. Howe katosi nopeasti pois näkyvistä. Muutaman minuutin kuluttua hän palasi oluttuoppi kädessään rupattelemaan ihmisten kanssa.

– Hän olisi ihan hyvin voinut jäädä istumaan omaan rauhaansa kabinetin puolelle. Mutta Gordie ei ollut sellainen.

Juuri siksi hän oli "Mr. Hockey".

Katso lisää