Skip to main content

Fisher ei ollut vielä valmis kiikkutuoliin

Eläkepäivänsä keskeyttänyt Mike Fisher haluaa voittaa Stanley Cupin Predatorsissa

Teksti Nicholas J. Cotsonika @cotsonika / NHL.comin kolumnisti

Riittääkö jalka? Entä keuhkot? Tai sydän?

Nuo kysymykset leijailevat ilmassa, kun hokkarinsa jo kertaalleen naulaan nostanut keskushyökkääjä Mike Fisher päätti palata Nashville Predatorsiin tähtäimessään pitkä playoff-kevät.

Sydän ei ilmeisesti ainakaan ollut täysin mukana, kun 37-vuotias Fisher ilmoitti lopettavansa peliuransa 3. elokuuta. Hän ei tuntenut poltetta sydämessään, kun joukkue aloitti kautensa ilman häntä. Eikä vielä silloinkaan, kun Predatorsin päävalmentaja Peter Laviolette esitti hänelle ensi kerran idean paluusta kaukaloon.

Vaikka Predators-leiristä väitetään, ettei Fisheriä painostettu mitenkään ja että hän sai tehdä päätöksensä täysin omin päin, vaikuttaa siltä, että seurajohdolla on kuitenkin ollut suostuttelussa sormensa pelissä. Vaikka GM David Poilen mukaan Fisherillä oli vielä "jäänyt jotakin kesken", sentteri itse sanoi mielensä muuttuneen uran jatkon suhteen vasta muutama päivä sitten.

 

[Lisää aiheesta: Mike Fisher palaa Nashville Predatorsiin]

 

- Kun ilmoitin urani päättymisestä, niin se tosiaankin oli siinä, Fisher totesi.

Fisher ei juurikaan harjoitellut. Hän aloitti luistelunkin uudelleen vasta keskiviikkona, kun hän sonnustautui vanhoihin varusteisiinsa ja kävi pyörähtelemässä Bridgestone Arenan jäällä. Jälkeenpäin hän vitsaili lehdistötilaisuudessa olevansa hengästynyt. Fisher aikoo treenata itsensä pelikuntoon ja solmia Predatorsin kanssa sopimuksen ennen helmikuun 26. päivää, jolloin NHL:n siirtoikkuna sulkeutuu.

- Miken päätös oli monien tekijöiden summa. Tärkeintä on kuitenkin se, että hän päätti palata ja että hänellä on halua ja tahtoa palata, Poile muotoili.

Poile on oikeassa. Juuri tuo on tässä tilanteessa tärkeintä.

Fisher oli pelannut NHL:ssä 17 kautta ja päässyt niin lähelle ensimmäistä Stanley Cup -voittoaan. Predators oli edennyt playoffeissa pidemmälle kuin kertaakaan aiemmin, mutta Pittsburgh Penguins vei finaalisarjan nimiinsä kuudessa ottelussa. Nashvilleen syttyi ennennäkemätön kiekkohuuma, joka sai kymmenettuhannet fanit liikkeelle ottelupäivinä. Ja Fisher oli kapteeni, jonka piti johdattaa joukkonsa uuteen taisteluun Stanley Cupista.

Mutta silti hän päätti jättää jääkiekolle jäähyväiset.

- Siinä vaiheessa se tuntui oikealta päätökseltä, Fisher puolusteli.

Fisher kertoi olleensa levoton, sillä hän oli tottunut kilpailemaan ja viettämään aikaa joukkuetovereidensa seurassa. Mutta oli uran jälkeen ollut yllättävän paljon puuhaakin, kuten talon rakentamista ja kolmivuotiaan lapsen perässä juoksemista. Hän nautti elämästään.

Kyse ei siis ollut siitä, etteikö hän olisi pystynyt elämään ilman jääkiekkoa tai että hän olisi elätellyt toiveita comebackista.

- En oikeastaan pitänyt paluuta edes mahdollisuutena, Fisher tunnusti.

Poile kertoi Predatorsin johdon kokoontuneen joulukuussa heittelemään ideoita. Fisherin nimi oli noussut silloin esiin. He olivat pohtineet, oliko Fisher onnellinen ja kaipasiko hän pelaamista. Laviolette otti Fisheriin yhteyttä ja ilmoitti, että tällä olisi mahdollisuus palata joukkueeseen milloin tahansa, jos vain halusi.

- En odottanut saavani silloin myöntävää enkä kieltävää vastausta, Laviolette sanoi.

 

[Lisää aiheesta: Saros loistaa Nashvillen kakkosmaalivahtina]

 

Mutta tavallaan hän sai kuitenkin vastauksen, eikä se ollut myöntävä.

- Suoraan sanoen en uskonut, että palaisin pelaamaan. Mutta kun kävin asiasta myöhemmin keskusteluja, mielipiteeni muuttui, Fisher sanoi.

Fisher keskusteli perheensä ja ystäviensä kanssa. Hänen vaimonsa, kantrilaulaja Carrie Underwood, oli kysellyt päivittäin, mitä mies aikoi tehdä, sillä hän halusi tämän jatkavan pelaamista. Fisherin jälkeen Predatorsin kapteeniksi valittu puolustaja Roman Josi otti edeltäjäänsä yhteyttä, ja kaksikko tapasi.

Kaiken tuon jälkeen Fisher päätti palata.

- En suunnitellut tätä. Joku vitsaili viime vuonna, kun olin jo lopettanut, että voisin palata tällä kaudella playoffeihin. Torppasin sen idean heti. Sanoin, etten koskaan voisi tulla pelaamaan vain muutamaa matsia ja sitten pudotuspelejä, jos en olisi tahkonnut jätkien kanssa koko runkosarjaa. Ja tässä sitä nyt ollaan, Fisher nauroi.

- Hänellä on vielä paljon paukkuja jäljellä, Laviolette sanoi.

On varmasti. Ja on myös vaikeaa lähteä kylmiltään pelaamaan pudotuspelejä. Mutta ainakin Fisher on nyt tehnyt päätöksensä.

- Jos hän päättää tehdä jotain, hän pystyy myös tekemään sen, vakuutti Poile.

Predatorsin on nyt toivottava, että mitä enemmän Fisher luistelee, sitä paremmin sekä jalat, keuhkot että sydän virittyvät sille tasolle, jolla niiden pitää olla. Viime kaudella Fisher oli Predatorsin kakkossentteri Ryan Johansenin takana. Kun kantrikaupunkiin on hankittu tälle kaudelle keskushyökkääjiksi Kyle Turris ja Nick Bonino, Fisheristä voisi tulla joukkueen kolmos- tai nelossentteri. Keskikaista siis vahvistuisi entisestään.

- Tämä joukkue on rakennettu voittamaan. Meillä on erittäin hyvät mahdollisuudet mestaruuteen. Se oli osasyy siihen, että halusin tulla takaisin taistelemaan. Vaikka emme voittaneet viime vuonna, minulla oli hauskempaa kuin kertaakaan aiemmin urallani, Fisher sanoi.

- Uskon, että tästä vuodesta voi tulla meidän vuotemme. Haluan olla siinä mukana ja pitää hauskaa.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.