Predatorsin Forsbergilla on tavoite kirkkaana mielessään

NHL.com/fi pääsi hiljattain saman pöydän ääreen taalaliigan kirkkaimpien tähtien kanssa. Tarjoamme lukijoillemme syyskuun aikana useita erikoishaastatteluja, joissa NHL-pelaajat puhuvat monista mielenkiintoisista ja ajankohtaisista aiheista. Tällä kertaa vuorossa on Nashville Predatorsin Filip Forsberg.

Pääsitte toissa kaudella Stanley Cup -finaaleihin ja viime kaudella toisella playoff-kierroksella seiskapeliin saakka. Mitä oppia olette ottaneet noista kahdesta pudotuspelikokemuksesta?
- Stanley Cup -finaaleja merkittävämpiä otteluita ei ole, joten tappio tuntui raskaalta. Oli rankkaa nähdä, miten hävitty finaalisarja vaikutti Pekkaan (Rinne) ja Mikeen (Fisher), jotka ovat jahdanneet unelmaansa paljon kauemmin kuin minä. Koin saman viime kaudella Scott Hartnellin kohdalla. Hän tiesi, ettei ehkä saisi toista mahdollisuutta voittaa. Tuntuu melkein pahemmalta kaverien puolesta kuin omasta puolesta. Tässä liigassa ei saa mitään ilmaiseksi, eikä mikään ole itsestään selvää. Tilaisuuteen on tartuttava, sillä hetki voi mennä nopeasti ohi.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Miten menestykset ja epäonnistumiset ovat muovanneet sinua pelaajana? Kummat ovat vaikuttaneet sinuun enemmän?
- Olen ollut häviävänä osapuolena liian monissa loppuotteluissa, kuten nuorten MM-kisoissa ja Stanley Cup -finaaleissa. Oli mahtavaa voittaa viimein maailmanmestaruus (Ruotsin paidassa). Oppia voi ottaa sekä voitoista että tappioista. Täytyy ymmärtää, mitä voittaminen vaatii.
On ainutlaatuinen tunne pukea tulevan seuran pelipaita ylle NHL:n varaustilaisuudessa. Poikkeaako maajoukkuepaidassa pelaaminen jotenkin siitä?
- Olin onnekas, kun pääsin maajoukkueeseen jo 16-vuotiaana. Olen saanut pelata maajoukkueessa lähes joka vuosi, pois lukien ne vuodet, jolloin olemme menneet pitkälle pudotuspeleissä. Seurasin MM-kisoja jo lapsena, joten oli mahtavaa päästä pelaamaan sinne itse ja vielä voittaa. Kaikilla ruotsalaisilla kiekkolegendoilla on palkintokaapissaan MM-kulta. Vaikka MM-turnauksella ei ole kovin suurta merkitystä kanadalaisille tai amerikkalaisille, ruotsalaisille se on iso juttu. Emme voittaneet cupia, mutta sain kaudelleni hyvän päätöksen maailmanmestaruuden myötä.

Ruotsi on noussut kiekkomaiden kärkeen Kanadan ja USA:n vanaveteen. Mistä tuo nousu ja kehitys on mielestäsi johtunut?
- Sen taustalla ovat hyvät juniorivalmentajat ja valmennusohjelmat. Suurseurojen lisäksi myös pienemmissä seuroissa tehdään esimerkillistä juniorityötä. Ja kun pelaaja pääsee maajoukkuerinkiin, Ruotsin jääkiekkoliitto antaa vielä lisää apua kehityspolulle. Systeemi toimii hyvin.
Sinulla oli varmasti lapsena esikuvia, jotka vaikuttivat sinuun pelaajana. Nyt sinä itse olet esikuva nuorille. Tuoko se mukanaan vastuuta?
- Haluan tietenkin olla hyvä esikuva. Yritän tehdä asiat oikealla tavalla, mutta en ainoastaan näyttääkseni esimerkkiä nuorille. Haluan tehdä niin, koske se vain on oikein. Mutta jos voin samalla vaikuttaa muihin ihmisiin, niin sehän on vielä parempi juttu.
Predatorsista on tullut melkeinpä "Pikku-Ruotsi". Mikä merkitys on sillä, että pukukopissa ja jäällä on maanmiehiäsi?
- Se on mahtavaa. Siitä oli minulle hurjasti apua etenkin parina ensimmäisenä vuonna. Tulin Nashvilleen 19-vuotiaana, suoraan vanhempieni luota. En tuntenut joukkueesta oikeastaan ketään, paitsi Patric Hörnqvistin, jonka luona olin saanut asua käydessäni Pohjois-Amerikassa. Tutustuin heti Mattias Ekholmiin, ja meistä tuli hyviä ystäviä. Hän oli alkuaikoina minulle kuin isoveli. Sitten joukkueeseen saapuivat Calle Järnkrok ja Viktor Arvidsson, joiden polut ovat olleet melko lailla samanlaiset kuin minulla. Meille on ollut paljon apua toisistamme.

Käytte pelaamassa vieraspelejä monissa perinteikkäissä jääkiekkokaupungeissa. Nashvillen jääkiekkohuuma on kuitenkin noussut vetämään vertoja mille tahansa NHL-paikkakunnalle. Millainen suhde joukkueella ja faneilla on?
- Suorastaan huikea. Olemme tehneet alusta asti paljon töitä luodaksemme pysyvän kannattajakunnan. Nashvillessä on tehtävä sen eteen enemmän kuin esimerkiksi Torontossa tai Montrealissa. Finaaleihin pääsy auttoi siinä paljon. Koko kaupunki asettui joukkueen taakse ja tavallaan kantoi meidät finaaleihin saakka. Sitä oli mahtavaa seurata. Mutta organisaatiomme on tehnyt erinomaista työtä fanien kanssa jo aiemminkin. Nashvillestä on tullut ihan oikea jääkiekkokaupunki.
Teiltä odotetaan nykyään menestystä joka kausi. Millaiseksi koet pelaamisen ympäristössä, jossa kaikkea muuta kuin Stanley Cupia pidetään miltei epäonnistumisena?
- On GM David Poilen ansiota, että meillä on koossa näin vahva ryhmä. Lisäksi monet pelaajat ovat halunneet jäädä Nashvilleen. Esimerkiksi Ryan Ellis suostui palkanalennukseen ja teki uuden sopimuksen. Hän olisi saanut enemmän rahaa muualta, mutta halusi jäädä osaksi tätä porukkaa. Sama pätee Ryan Johanseniin, joka teki niin ikään pitkän jatkosopimuksen. Ja niin teki myös Arvidsson. Haluamme kaikki olla osa tätä joukkuetta, ja siihen vaikuttavat erittäin paljon sekä kaupunki että organisaatio.
Lisää aiheesta: [Vain mestaruus kelpaa Nashville Predatorsille]
Missä vaiheessa jätit viime kauden taaksesi ja suuntasit katseesi tulevaan kauteen?
- Winnipegille kärsitty playoff-tappio kouraisi syvältä. Mutta sitten minut haluttiin Ruotsin MM-joukkueeseen, ja olin kuitenkin ajatellut pelaavani kiekkoa vielä kuukauden tai pari, joten päätin lähteä kisoihin. Maailmanmestaruuden voittaminen nosti fiilistä ennen kesälomaa. Pidin pari viikkoa vapaata, mutta sitten alkoikin jo valmistautuminen seuraavaan kauteen.
Mikä on tavoitteesi ensi kaudelle?
- Voittaa Stanley Cup.