Skip to main content

Erich Kühnhackl seuraa poikansa finaalipelejä

Teksti Dan Rosen / NHL.com

PITTSBURGH -- Erich Kühnhackl erottui joukosta muita päätä pidempänä pelaajien perheenjäsenten odotustilassa Consol Energy Centerissä myöhään keskiviikkona. Kookas ja hyväkuntoisen oloinen mies seisoskeli sinisessä puvussaan leveä hymy kasvoillaan.

Jos hänen kokoaan ei oteta huomioon, Kühnhackl vaikutti aivan tavalliselta ylpeältä kiekkoisältä, joka oli seuraamassa poikansa eli tulokashyökkääjä Tom Kühnhacklin elävän unelmaansa ja pelaavan Stanley Cup -finaaleissa.

Mutta Erich Kühnhackl ei ole ihan tavallinen mies. Ei häntä muuten olisi kutsuttu toisen finaalin aikana Mario Lemieux'n aitioon, jotta "Super-Mario" sai tavata miehen, jota vastaan hän pelasi jääkiekon MM-kisoissa vuonna 1985. Kühnhackl on tavallaan Saksan Lemieux.

Erich Kühnhacklia pidetään kaikkien aikojen saksalaiskiekkoilijana. Vuonna 2000 hänet nimettiin 1900-luvun parhaaksi saksalaiseksi jääkiekkoilijaksi. Vielä 65-vuotiaanakin "Iso-Erik" on kotimaassaan Lemieux'n kaltainen kuuluisuus.

– Ei hänen kanssaan voi kävellä kotipuolessa kadulla, koska kaikki tunnistavat hänet, kertoi Tom Kühnhackl isästään keskiviikkona ennen kuin Pittsburgh Penguins voitti San Jose Sharksin jatkoerässä maalein 2-1.

Heidän kotinsa on kaukana Saksan Landshutissa. Kühnhacklit ovat nyt Pittsburghissa yhdessä, koska he tekivät sopimuksen, kun nuori Tom mietti tulevaisuudensuunnitelmiaan. Erich sanoi Tomille, että poika saisi tehdä, mitä haluaa. Hän ei koskaan painostanut poikaansa pelaamaan jääkiekkoa. Mutta jos Tom halusi jääkiekkoilijaksi, isä lupasi tukea poikaansa kaikin tavoin.

– Sinun täytyy löytää oma polkusi, Erich sanoi pojalleen.

Tom valitsi jääkiekon, koska hän halusi olla jonain päivänä kuin isänsä.

Kun Tom näki videoita isänsä parhailta pelivuosilta, hän tiesi, että kynnettävänä olisi aikamoinen sarka. Erich lopetti pelaamisen vuonna 1989 eli kolme vuotta ennen poikansa syntymää. Siksi Tom nimeääkin suosikkipelaajakseen saksalaisen Marco Sturmin. Mutta Tom näki videoilta kaiken, mitä hänen tarvitsi tietää isänsä taidoista.

– Hän oli paljon kookkaampi ja vahvempi kuin muut. Hän saattoi poimia kiekon lapaansa omassa päädyssä, luistella viiden vastustajan ohi ja tehdä hienon maalin rystylaukauksella, sanoi Tom.

Erich teki 773 maalia pelaamassaan 772 ammattilaisottelussa Saksan pääsarjassa. Kaudella 1979-80 hän teki 83 maalia 48 pelissä.

Oli Erichin oma päätös, että hän ei pelannut koskaan NHL:ssä. Hän vietti muutaman kuukauden New York Rangersin mukana ennen kautta 1970, mutta sai rahakkaamman sopimuksen Sveitsistä.

Erich teki Saksan maajoukkueessa 131 maalia 211 ottelussa, mikä on yhä Saksan ennätys. Hän pelasi kaksissa olympialaisissa ja sai Innsbruckin talviolympialaisista pronssia vuonna 1976. Erich pelasi seitsemissä jääkiekon MM-kisoissa, ja hänet on nimetty kansainvälisen jääkiekkoliiton Hall of Fameen.

– On suuri kunnia, että noin mahtava mies on isäni ja roolimallini. Hän auttaa minua aina ja antaa jääkiekkoneuvoja. On upeaa, että hän on osa elämääni, sanoi Tom.

Mutta Erichin asema Saksassa vaikeutti Tomin jääkiekkouraa monin tavoin. Kaikkien aikojen saksalaiskiekkoilijan pojalla ei ollut helppoa.

– Sukunimi aiheutti valtavasti paineita, totesi Erich.

– Tomin piti tehdä enemmän töitä kuin muiden. Mutta sanoin pojalleni aina, että kyse on hänen elämästään. Hänestä tulisi vielä hyvä jääkiekkoilija. Hänellä oli siihen kokoa ja aivoja. Mutta päätösvalta oli koko ajan Tomilla.

Tom alkoi unelmoida NHL:stä jo varhaisessa vaiheessa, ja isästä tuli hänen valmentajansa ja mentorinsa. Kaksikko harjoitteli yhdessä, ja Erich kuvasi treenit. Isä ja poika kävivät jälkeenpäin videoita yhdessä läpi.

– Joskus mietin, että saatoin olla hänelle ehkä liiankin ankara. Mutta on parempi paiskia lujasti töitä, jotta pystyy antamaan itselleen mahdollisuuden, Erich sanoi.

Tom otti opiksi jokaisesta harjoituksesta ja jokaisesta oppitunnista. Hän oli mielestään Saksan onnekkain juniorikiekkoilija, koska häntä valmensi kotimaan kaikkien aikojen paras pelaaja.

– Isä jankutti aina, että pelasin hyökkäyssuuntaan hyvin, mutta puolustuspelaamiseni oli surkeaa. Hän sanoi, että niillä eväillä ei pötkittäisi pitkälle. En tietenkään uskonut. Nyt jälkeenpäin ajatellen hän oli täysin oikeassa, Tom tunnusti.

On ironista, että NHL-unelmansa toteuttaakseen Tomin piti kehittyä täysin erilaiseksi pelaajaksi kuin isänsä. Erich oli hyvä luistelija ja maalintekijä, kentän kookkain pelaaja ja pysäyttämätön luonnonvoima. Tom on puolestaan fyysinen rouhija ja jäähyntappaja, joka pelaa hyvin laitojen tuntumassa ja kiekottomana.

– Minun tehtäväni on estää vastustajaa tekemästä maalia, Tom sanoi.

Tilanne ei ole aina ollut samanlainen. Tom voitti OHL:n Windsor Spitfiresin sisäisen maalipörssin 39 osumallaan kaudella 2010-11. Hänelle kirjattiin 18 pudotuspelissä 11 maalia ja 12 syöttöä, joilla hän johdatti Windsorin konferenssifinaaleihin.

Mutta ammattilaisura vaati Tomilta pelityylin muuttamista. Penguins lähetti hänet ECHL:ään. Joukkueen johto aprikoi, miten Tom käsittelisi farmikomennuksen, koska hän oli kuitenkin suurpelaajan poika, joka tahtoi itselleen samanlaisen uran kuin isällään.

– Ei Tom käyttäytynyt lainkaan etuoikeutetun kakaran tavoin, kertoi Pittsburghin apulais-GM Bill Guerin.

– Hän hoiti kaikki hommansa mukisematta. Hän meni hienolla asenteella ECHL:ään ja esiintyi siellä ammattilaisen ottein. Meitä arvelutti, miten hän suhtautuisi siihen, koska tiesimme hänen taustansa. Ei hän varmaankaan ajatellut Saksasta tullessaan päätyvänsä ECHL:ään, mutta hän hoiti hommansa hienosti.

Tomin mukaan aika ECHL:ssä opetti hänet sellaiseksi pelaajaksi kuin hän nyt on.

– Pelaajille on vaikeinta omaksua uusi rooli, joka on aivan erilainen kuin mitä varten on koko elämänsä harjoitellut. Tom onnistui siinä, sanoi Guerin.

Erich on seurannut poikansa otteita Stanley Cup -finaaleissa ja nähnyt poikansa pääsevän kahden voiton päähän jääkiekon himotuimmasta pokaalista. Erich on paikan päällä San Josessa, jos Tom ja Penguins saavat finaalisarjan siellä poikki.

Isä-Kühnhackl on yrittänyt seurata otteluita herättämättä sen kummemmin huomiota – tai ainakin niin vähän kuin 196-senttinen kolossi voi. Se on tehnyt kokemuksesta vieläkin mieleenpainuvamman.

Tomin jääkiekkouralla on ollut aina kyse Tomista. Erich on iloinen, että on saanut olla siinä mukana.

– Tämä on ihan parasta. Minulla on poika, joka pelaa jääkiekkoa. Hänen tavoitteenaan on aina ollut NHL. Nyt hän saa elää unelmaansa, Erich iloitsi.

Katso lisää