Yksi mies kaipasi Minnesotaa

CALGARY- Mikko Koivua suomalaisemman näköistä ja luonteista henkilöä on vaikea löytää. Hän on vaalea viikinki, joka vihaa tappiota ja pelaa jokaisen tilanteen loppuun asti. Minnesota Wildin toinen suomalaissentteri on Erik Haula. Jos ei tietäisi joukkueen kolmannen keskushyökkääjän taustoja, voisi hyvin luulla, että hänkin on saanut kiekko-oppinsa samassa maassa.

Mutta vaikka Eric Staal näyttää suomalaiselta ja on kotoisin suomalaisjuuristaan tunnetusta Thunder Baystä, hän on täysin kanadalainen. Suomalaiset voisivat mielellään ottaa Staalin omaksi pojakseen, sillä sen verran hyvä jääkiekkoilija hän on. Tosin pari viime vuotta on näyttänyt siltä, että Staalin ura menee pahasti kohti iltaruskoa.
Carolina Hurricanesin monivuotisen kapteenin pelissä alkoi olla liiallisen rutinoitumisen makua viimeistään kaudella 2015-16. Ehkä hän vaistosi itsekin, että olisi aika vaihtaa maisemaa. Ja samalla syöksykierteeseen vajonnut seura tarvitsi uutta rakennusprojektia.
New York Rangers otti Staalin riveihinsä kesken viime kauden. Odotukset olivat kovat molemmilla osapuolilla. Kaiken lisäksi hänen pikkuveljensä Marc Staal pelasi pakkina joukkueessa. Rangers jahtasi täysillä Stanley Cupia, ja Staalin piti olla se viimeinen vahvistus, joka tuo tarvittavan lisäpotkun.
Siirto todisti sen, että uransa yhdessä joukkueessa pelanneen kokeneen karjun siirtäminen toiseen joukkueeseen voi olla hankalaa. Ympäristö urheiluhullussa New Yorkissa oli täysin erilainen kuin Pohjois-Carolinassa. Hurricanesissa ei ollut painetta mestaruuden voittamisesta, kun Rangersin ympärillä siitä puhutaan joka päivä.
Staal näytti hitaalta ja väsyneeltä, eikä hän pystynyt auttamaan joukkuetta. Eikä joukkuekaan pystynyt tukemaan häntä riittävästi. Hän sai kasaan 20 runkosarjan ottelussa vaatimattomat tehot 3+3=6. Viidessä pudotuspeliottelussa Staal jäi kokonaan ilman tehoja.

Avioliitosta tuli täydellinen floppi. Ja erohan siitä seurasi.
Staalista tuli kesällä rajoittamaton vapaa agentti. Epäonnistuneen New Yorkin keikan jälkeen hänen osakkeensa olivat matalammalla kuin vielä vuotta aiemmin. Kesällä oli selvää, ettei Staal enää saisi sopimusta, jolla hän nettoaisi 9,5 miljoonaa dollaria kaudessa. Alkukesä oli hänelle kova monessa mielessä.
- Minulta meni kuukauden verran, että sain energiaa lähteä harjoittelemaan salille, Staal sanoi The Hockey Newsille.
- Liikkeellä oli juttuja, että olen hidas ja vanha ja sitä ja tätä… Vaikka et haluaisi kuulla niitä, kuulet niitä silti.
Staal oli tilanteessa, joka voi olla hyvinkin vaikea itsetietoiselle pelaajalle, jonka ura on luisumassa alaspäin. Pelaaja ei suostu alentamaan palkkaa, eikä mikään seura ole valmis palkkaamaan "kehäraakkia" liigaan, johon on puskemassa koko ajan nuoria, taitavia, nälkäisiä ja halpoja pelaajia.
Minnesota Wildin GM Chuck Fletcheriä ei ole todellakaan tunnettu tuhlailevana kiekkopomona, vaan ennemminkin hyvin harkitsevana kiekkojohtajana, joka laskee pennejään kuin Roope Ankka. Hän päätteli, että Staalilla on vielä paljon annettavaa pelaajana - muttei samalla hinnalla kuin aiemmin.
Staalin leirikin oli samalla sivulla ja päätteli, että Minnesota on paikka, jossa sentteri voi saada uransa uudelleen raiteilleen. Staal alensi roimasti palkkaansa ja solmi kolmen vuoden ja 10,5 miljoonan dollarin sopimuksen. Staalilta löytyi riittävästi nöyryyttä. Tai ehkä hänen oli pakko.

Monet kiekkoihmiset olivat silti sitä mieltä, että tuokin summa oli liikaa pelaajasta, jonka edellinen kausi oli ollut hyppy kymmenen metrin ponnahduslaudalta suoraan mahalleen.
Mutta maisemanvaihdos teki ihmeitä. Staal sai nopeasti itseluottamuksensa kohdalleen ja hokkuspokkus - hän ei enää näyttänytkään siltä hitaalta veteraanilta, joka ei ehdi ensimmäisenä yhteenkään kirikiekkoon.
Staal on ollut tärkeä palanen Wildin tämän kauden menestystarinan rakentamisessa. Ensinnäkin hän toi joukkueeseen tärkeän rakenteellisen muutoksen. Charlie Coyle ja Mikael Granlund ovat voineet nauttia pelaamisesta laidassa, jossa heistä näyttää olevan enemmän apua kuin sentterinä.
Nyt Minnesotalla on kärkisenttereinä kaksi kokenutta ja vahvaa keskushyökkääjää, jotka ovat erityisen taitavia myös aloitusympyrässä. Brude Boudreau käyttää usein ottelun loppuhetkillä kentällä sekä Staalia että Koivua. Se takaa, että aloitusvoimaa löytyy, vaikka tuomari komentaisikin toisen sivuun.
Koivu on pelannut vapautuneemmin kuin aiemmin, mistä kuuluu iso kunnia Staalille. Koivun vastuu Minnesotan ykkösjohtajana on ollut välillä kohtuuttoman kova. Nyt hänellä on tukenaan hiljainen ja vastuullinen liideri, joka on kantanut vuosikausia isoa kuormaa Carolinan organisaatiossa.
Viime kesän kalleimmat vapaat rajoittamattomat agentit olivat Boston Brunsin David Backes, Buffalo Sabresin Kyle Okposo, Vancouver Canucksin Loui Eriksson ja Edmonton Oilersin Milan Lucic. He kaikki tienaavat tästä kaudesta kuusi miljoonaa dollaria. Silti rutkasti halvemmalla Staalilla on ollut heitäkin myönteisempi vaikutus oman joukkueen peliin.
Jos Philadelphia Flyersin Jakub Voracek on tehnyt vahvan paluun heikomman kauden jälkeen, Staal on yhtä lailla ehdolla vuoden "comeback-pelaajaksi".