Skip to main content

Ensimmäiset askeleet tiellä tähtiin otettu

Teksti Panu Markkanen / NHL.com

Kotoisen SM-liigan runkosarja on pelattu. NHL.com/fi –sivusto kertaa pudotuspelien kynnyksellä viime kesänä NHL:ään varattujen ja tällä kaudella Liigassa pelanneiden suomalaispelaajien kaudet.

Joukossa on luonnollisesti lukuisia nuorten maailmanmestaruuden tammikuussa voittaneita pelaajia. Eräs heistä on joutunut jo kaupankäynninkin kohteeksi ennen ensimmäistäkään NHL-peliä.

Sebastian Aho, Carolina Hurricanes, numero 35.

Tämä on ollut Sebastian Ahon kausi kaikin tavoin. Hän johti vuodenvaihteessa Suomen kultaa voittaneen joukkueen parasta ketjua, vaikka joutui keskushyökkääjäksi pelattuaan Oulun Kärpissä pääasiassa laidalla. Hän on pelannut turnauksen jälkeen valtavan hyvän kevään. Nuori mies on kehittynyt tämän kauden aikana valtavin harppauksin, ja kuuluu pelaajana tällä hetkellä SM-liigan terävimpään kärkeen.

Aho on erittäin taitava syöttäjä, mutta ei ole pelkkä pelinrakentaja. Hän on pystynyt myös viimeistelemään, mistä kertoo 20 maalia runkosarjassa. Tuolla lukemalla hän on yhdessä Aleksi Saarelan, Kristian Kuuselan ja Otto Paajasen kanssa sarjan paras suomalainen maalintekijä.

Miehen peliäly hakee kotimaassa tällä hetkellä vertaistaan. Hän on Kärppien tärkein pelaaja kevään pudotuspeleissä ja vahvoilla myös miesten MM-kisoihin. Aho tulee olemaan Carolina Hurricanesin tulevaisuuden joukkueen rakentamisen tärkeimpiä kulmakiviä.

Roope Hintz, Dallas Stars, numero 49.

Hintz löi itsensä läpi viime kaudella Ilveksessä, ja siirto HIFK:n riveihin toi sentterin kertaluokkaa suurempiin parrasvaloihin. Sitkeä selkävamma pilasi alkukauden, ja Hintz debytoi uudessa seurassa vasta lokakuun lopulla.

Hintz kuntoutui nuorten MM-kisoihin nousten turnauksen edetessä suureen ja johtavaan rooliin myös siellä. Rooli HIFK:ssa on kasvanut kevään myötä, miehen kyvyt kiekollisena sentterinä ovat tulleet hienosti esiin ja Hintz on alkanut tehdä myös tehoja.

Aleksi Saarela, New York Rangers (myyty Carolinaan), numero 89.

Saarelan 17 ensimmäistä ottelua Ässissä tuottivat vain kaksi maalia, mutta sen jälkeen padot murtuivat. Seuraavissa kymmenessä pelissä toisen polven maalitykki iski kahdeksan osumaa, ja lähti tämän pohjalta nuorten MM-kisoihin.

Saarela nousi turnauksessa jatkuvasti suurempaan rooliin, kun panokset kovenivat. Maalivire jatkui kisojen jälkeenkin Ässissä, jossa Saarela nousi joukkueen tärkeimpien hyökkääjien joukkoon. Myös tehotilasto parani tammi-helmikuussa ennen joukkueen viimeisten kierrosten sukellusta.

Saarela oli mainitusti yksi SM-liigan kovimmista suomalaisista maalintekijöistä.

Saarelan oikeudet kaupattiin siirtorajan tietämissä New York Rangersista Carolinaan Eric Staal –kaupassa. Näin Saarela ja Aho saatetaan nähdä yhdessä nostamassa Carolinaa tulevilla kausilla.

Jonne Tammela, Tampa Bay Lightning, numero 118.

Tammela on niin KalPan näköinen hyökkääjä kuin hyökkääjä voi olla. Juonikas, taitava ja hyvä liikkeissään. Tämä kausi on kuitenkin ollut Tammelan osalta pettymys, mihin ovat syynä monet loukkaantumiset. Harmittavan kauden kruunasi loukkaantuminen juuri nuorten MM-kisojen alla, eikä Tammela päässyt pelaamaan kotiturnauksessa.

Tammela ei tehnyt tapaninpäivän jälkeen maaliakaan ennen runkosarjan päätöskierrosta. Pudotuspeleissä hyökkääjällä olisi oiva mahdollisuus kasvojenpesuun.

Niko Mikkola, St.Louis Blues, numero 127.

Mikkola on ollut KalPan runkopuolustajia ja on säästynyt loukkaantumisilta hyvin. Nuoren miehen varsi kaipaa vielä fyysisyyttä lisää, ennen kuin urasta Pohjois-Amerikassa voidaan puhua.

Jos hän jää vielä ensi kaudeksi KalPaan, on Mikkolan otettava harppaus alakerran johtohahmojen joukkoon. Myös Mikkola oli voittamassa nuorten MM-kultaa talvella.

Veeti Vainio, Columbus Blue Jackets, numero 141.

Alkukausi oli rikkonainen, sillä Vainio pelasi Liigassa vain yhden ottelun ennen joulukuun alkua. Bluesin kokoonpano eli tunnettujen talousvaikeuksien takia hurjasti, mutta isokokoinen Vainio pelasi kauden loppuun Espoossa.

Vainion peliaika kasvoi talven mittaan sitä mukaa kun Bluesin kokoonpano oheni. Reilusti yli 20 minuutinkaan kellotus ei ollut Vainiolle tavatonta. Lähitulevaisuus on hämärän peitossa Bluesin ongelmien takia. Potentiaalia on, ja iso rooli Bluesissa on tehnyt kiekollisesti taitavalle Vainiolle hyvää.

Joni Tuulola, Chicago Blackhawks, numero 181.

Nuorten maailmanmestari on ollut HPK:n runkopuolustajia koko kauden säästyen loukkaantumisilta hyvin. Tuulola otti isoja kehitysaskeleita erityisesti kiekollisessa pelissä. Tuulola sai kauden mittaan hyvin myös ylivoima-aikaa.

Raamit ja taidot ovat olemassa, ja seuraava kehityksen kohde on hänelläkin fysiikan parantaminen. Lihaa on tultava luiden ympärille, mutta harkitusti.

Markus Nutivaara, Columbus Blues Jackets, numero 189.

Tässä on Jarmo Kekäläiseltä jonkinmoinen ryöstö. Nutivaara näytti hienoa osaamistaan jo viime keväänä Kärppien mestaruusmarssin aikana, mutta jäi nimivahvassa joukkueessa ansaitsemattoman pienelle huomiolle. ”Keku” teki tämän seitsemännen kierroksen varauksen myötä todella hyvän kaappauksen.

Nutivaara teki debyyttinsä myös A-maajoukkueessa tällä kaudella ja on todella tärkeä palanen Kärppien alakerrassa. Peliaika on ylittänyt 20 minuuttia tämän vuoden puolella useammin kuin on jäänyt sen alle.

Sami Niku, Winnipeg Jets, numero 198.

Edellisen Suomen voittaman nuorten MM-kullan koko kevään kestäneeseen liitoon lähtivät erityisesti Teuvo Teräväinen ja Esa Lindell.

Tällä kertaa suurimman käännöksensä kauteen tuosta mestaruudesta otti Sami Niku. JYP-puolustaja sai valtavan itseluottamusruiskeen, mikä näkyi todella paljon parantuneina otteina syksyyn verrattuna. Pelaaminen oli välillä jopa veitsenterällä taiteilua.

Valitettava loukkaantuminen on kuitenkin päättänyt Nikun kauden.

Lisäksi suomalaispelaajista varattiin viime kesänä Mikko Rantanen, Julius Nättinen, Vili Saarijärvi ja Markus Ruusu, mutta he eivät pelanneet SM-liigassa tällä kaudella.

Katso lisää