Skip to main content

Maple Leafs juhli toisen maailmansodan jälkeen

Toronto oli ensimmäinen kolmen peräkkäisen mestaruuden NHL-seura

Teksti Jussi Lehmola @LehmolaJussi / kirjeenvaihtaja, NHL.com/FI

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.

NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa käydään läpi kaikkien aikojen parhaita joukkueita ja dynastioita, jotka ovat marssineet mestaruudesta toiseen. Tällä kertaa vuorossa on toisen maailmansodan jälkeen neljä kertaa mestaruutta juhlinut Toronto Maple Leafs.

NHL:n niin sanotun Original Six -aikakauden 1942-67 ensimmäisen dynastian laittoi pystyyn Toronto Maple Leafs. Toronto juhli Stanley Cup -mestaruutta toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1947-49 ja 1951.

Toronto voitti mestaruuden myös toisen maailmansodan aikana 1942 ja 1945, mutta dynastiajakson katsotaan alkaneen vuoden 1947 tittelistä. Maple Leafsista tuli NHL-historian ensimmäinen seura, joka voitti kolme peräkkäistä mestaruutta.

Toronton managerina toimi legendaarinen Conn Smythe. Hän osti muiden sijoittajien kanssa Toronto St. Patrick'sin vuonna 1927 ja muutti seuran nimen Maple Leafsiksi. Smythe myös rakennutti Maple Leaf Gardens -hallin suuren lamakauden aikana 1931-32. Hän toimi Maple Leafsin managerina vuoteen 1955 saakka ja jäi lopullisesti eläkkeelle vasta 1961.

Toronton dynastiajakson suuria nimiä olivat hyökkääjät Syl Apps ja Ted "Teeder" Kennedy sekä maalivahti Walter "Turk" Broda. Apps kipparoi Maple Leafsia vuosien 1947 ja 1948 mestaruuksissa, Kennedy kahdessa jälkimmäisessä.

Apps oli toiminut Toronton kapteenina jo 1942, jolloin Maple Leafs teki tempun, johon ei ole pystytty sen jälkeen koskaan. Leafs nousi Stanley Cup -finaaleissa 0-3 tappioasemasta mestariksi voitoin 4-3. Apps lähti myöhemmin monien muiden pelaajien tapaan toiseen maailmansotaan, mutta palasi Toronton kippariksi.

Apps on NHL-historian ensimmäinen pelaaja, joka sai vuoden tulokkaalle annetun Calder Trophyn (1937). Tuota kautta ennen hän ehti sijoittua Berliinin olympiakisoissa 1936 seiväshypyssä kuudenneksi. Apps lopetti uransa 1948 vain 33-vuotiaana. Hänet valittiin NHL:n ykköstähdistöön kahdesti ja kakkostähdistöön kolmesti.

Toronto kukisti vuoden 1947 Stanley Cup -finaaleissa Montreal Canadiensin voitoin 4-2. Vuotta myöhemmin Maple Leafs jyräsi Detroit Red Wingsin suoraan 4-0. Mestaruuden ratkaissut ottelu jäi Appsin uran viimeiseksi.

Toronton juhlat jatkuivat Kennedyn ensimmäisellä kapteenikaudella 1948-49. Maple Leafs siivosi jälleen Detroitilla lattiaa Stanley Cup -finaaleissa voitoin 4-0.

- Se oli elämäni ylpein hetki, Kennedy totesi Maple Leafsin verkkosivujen mukaan saatuaan kapteeniuden Appsilta.

Kennedy on yksi Toronton historian suosituimmista pelaajista. "Come On Teeeeeder" -huudot kaikuivat Maple Leaf Gardensissa ahkeraan 1940- ja 1950-luvuilla.

Kennedy valittiin kolme kertaa NHL:n kakkostähdistöön. Hän sai lopulta NHL:n arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Hart Trophyn viimeisellä kaudellaan 1954-55. Kennedy on yhä viimeisin Maple Leafs -pelaaja, joka on palkittu Hart Trophylla. Hän teki vielä pari vuotta myöhemmin 30 ottelua kestäneen paluun NHL-jäille ennen kuin nosti luistimet lopullisesti naulaan.

- Hän ei ollut lahjakkain urheilija kuten jotkut pelaajat olivat, mutta hän saavutti enemmän kuin useimmat heistä, koska ei pelannut milloinkaan vaihtoa, jossa ei olisi antanut kaikkeaan. Hän oli jääkiekon suurin taistelija, Conn Smythe ylisti Kennedya Toronton verkkosivujen mukaan.

Broda valittiin urallaan kahdesti NHL:n ykköstähdistöön ja kerran kakkostähdistöön. Hän sai kahdesti Vezina Trophyn, joka annettiin tuolloin runkosarjassa vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille/maalivahdeille. Kun Broda lopetti uransa, hän oli NHL-historian eniten voittoja kerännyt maalivahti.

Detroit, joka oli ollut Toronton uhri vuoden 1942 finaaliromahduksessa sekä vuosien 1948 ja 1949 suorissa 0-4 finaalitappioissa, onnistui katkaisemaan Maple Leafsin mestaruusputken keväällä 1950. Red Wings löi välierissä Maple Leafsin voitoin 4-3. Toronton kaikki kolme voittoa tulivat Brodan nollapeleillä.

Toronto palasi mestaruuskantaan historiallisessa finaalisarjassa 1951. Maple Leafs löi Montrealin voitoin 4-1. Jokainen viidestä ottelusta ratkesi vasta jatkoajalla.

Puolustaja Bill Barilko teki Stanley Cup -mestaruuden ratkaisseen jatkoaikamaalin viidennessä ottelussa. Se oli samalla Barilkon viimeinen maali ja ottelu, sillä hän kuoli traagisesti seuraavana kesänä lento-onnettomuudessa kalastusretkellä.

Kennedy, Broda ja Barilko olivat mukana dynastiajakson kaikissa neljässä mestaruudessa. Muut neljän tittelin miehet olivat puolustajat Gus Mortson ja Jimmy Thomson sekä hyökkääjät Harry Watson, Howie Meeker ja Joe Klukay.

Neljä kertaa urallaan NHL:n jäähykuninkuuden napannut Mortson valittiin liigan ykköstähdistöön 1950 ja Thomson kakkostähdistöön 1951. Vuonna 1947 NHL:n vuoden tulokkaaksi valittu Meeker valmensi myöhemmin Torontoa ja toimi hetken myös GM:nä.

Muita dynastiajakson merkittäviä pelaajia olivat muun muassa hyökkääjät Max Bentley ja Sid Smith, jotka voittivat kolme viimeistä mestaruutta. 

Bentley oli jo supertähti tullessaan Torontoon marraskuussa 1947 jättikaupassa Chicago Black Hawksista. Hän oli voittanut NHL:n pistepörssin kahdella edellisellä kaudella 1945-46 ja 1946-47. Maple Leafs antoi vaihdossa viisi pelaajaa. Yksi heistä oli hyökkääjä Gaye Stewart, joka oli voittanut kaudella 1945-46 NHL:n maalipörssin ja sijoittunut pistepörssissä kakkoseksi.

Smith oli vahvassa vireessä etenkin vuosien 1949 ja 1951 pudotuspeleissä, joissa hän keräsi 17 ottelussa 12+5=17 pistettä. Vain Maple Leafsia NHL-urallaan edustanut Smith valittiin kerran liigan ykköstähdistöön ja kahdesti kakkostähdistöön.

Toronton valmentajana toimi dynastiajakson kolmessa ensimmäisessä mestaruudessa Hap Day. Viimeisessä tittelissä käskyttäjäksi oli vaihtunut Joe Primeau.

Day teki pitkän uran Torontossa. Hän oli pelaajana Maple Leafsin ensimmäinen kapteeni. Day valmensi sitten Torontoa 10 vuotta ennen kuin siirtyi sikariportaaseen. Hän korvasi myöhemmin Conn Smythen Maple Leafsin managerin pallilla.

Tuohon aikaan pelipaikan saaminen NHL-seurasta oli valtava asia. Olihan liigassa vain kuusi seuraa ja työpaikkoja rajoitetusti. Stanley Cup -mestaruuden voittaminen oli kunniakas saavutus.

- Kanadalaisena Cupin voittaminen Kanadassa oli kuin baseballin World Seriesin voittaminen New York Yankeesin paidassa, Bentley-kaupassa Torontosta lähtenyt hyökkääjä Bud Poile muisteli USA Todayn toimittaja Kevin Allenin kirjoittamassa Stanley Cup -kirjassa.

Pelaajat tienasivat suhteessa huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Lisäksi mestaruudesta tulleet palkinnot olivat eri luokkaa. Poile kertoi saaneensa 600 dollaria, hopeisen savukerasian ja villapaidan.

- Oli aikamoinen kunnia saada se napitettu paita. Siinä oli Maple Leafsin logo. Se todella oli hieno paita.

Myöskään mestaruusjuhlat eivät olleet nykyaikaan verrattuna kummoisia.

- Jos muistan oikein, niin teimme samaa, mitä teimme aina viikonlopun otteluiden jälkeen. Menimme Howie Meekerin talolle ottamaan muutaman oluen, Poile kertoi.

Tämän dynastian aikana Torontossa vaikuttaneista pelaajista, valmentajista tai managereista 13 päätyi jääkiekon kunniagalleriaan eli Hockey Hall of Fameen.

Maple Leafs viettää tänä vuonna NHL:n tapaan 100-vuotisjuhliaan. Toronto kokosi 30+1 henkilön asiantuntijaraadin (se plus yksi oli fanit) määrittelemään seuran historian 100 suurinta pelaajaa. Apps oli listalla kakkonen, Kennedy kolmonen ja Broda sijalla 10.

Barilkon ruumis ja lentokoneen hylky löydettiin vasta 1962 eli samana vuonna kuin Toronto voitti seuraavan mestaruuden. Väliin jäänyttä kuivaa jaksoa on kutsuttu "Barilkon kiroukseksi".

Katso lisää