Skip to main content

Montrealin entinen kapteeni nauttii eläkepäivistä

Kova vääntö kaukaloissa on taaksejäänyttä elämää, Saku Koivu nauttii nyt perhe-elämästä Suomessa

Teksti Dave Stubbs @Dave­_Stubbs / NHL.comin kolumnisti

TORONTO - Saku Koivun elämässä ympyrä on sulkeutunut. Takana on 1124 NHL-ottelua ja edessä onnellinen tulevaisuus nyt, kun hän on palannut kotimaahansa.
 
Koivu pelasi NHL:ssä 18 kautta vuosina 1995-2014. Ensimmäiset 13 vuotta kuluivat Montreal Canadiensissa, joista 10 kapteenina, ja uran viisi viimeistä kautta Anaheim Ducksissa. Hän edusti Suomea olympialaisissa neljä kertaa saaden kerran hopeaa ja kolme pronssia, ja MM-kisoissa hän pelasi seitsemän kertaa. MM-kisoista tuli yksi kulta, kaksi hopeaa ja yksi pronssi.

Nyt 41-vuotias Koivu nauttii eläkepäivistä ja on edelleen mukana suomalaisessa jääkiekossa, mutta tärkeintä on olla aviomies ja isä, joka oli joskus pelaajauran aikana haasteellista, kun pelaaminen vei niin paljon aikaa.
 
Koivu, hänen vaimonsa Hanna, pian 12-vuotias Ilona ja 10-vuotias Aatos ovat asuneet vuoden verran Koivun kotikaupungissa Turussa, joka on aivan toisenlainen maailma kuin suurkaupungit Montreal ja Anaheim.
 
Koivu oli World Cupissa mukana Suomen joukkueen neuvonantajana, ja hän kertoi NHL.comille perheensä uudesta elämästä hänen vanhassa kotikaupungissaan.
 
- Olimme Kaliforniassa vuoden (eläkkeelle jäämisen jälkeen), ja meistä vain tuntui siltä, että lapsien olisi parempi olla Suomessa, hän kertoi.
 
- Menimme kesäksi 2015 Suomeen ja jäimme sille tielle.


 
- Kaikki meni odotettua paremmin. Olimme tottuneet erilaiseen kalenterivuoteen, syksyllä Suomesta Montrealiin tai Kaliforniaan, ja sitten taas kesäksi Suomeen. Mutta sitten jäimme pysyvästi Suomeen ja mietimme, että miten lapset sopeutuvat siihen. He olivat käyneet Amerikassa koulua, ja nyt he menivät suomalaiseen kouluun, missä kaikki opetus tapahtui suomeksi. Pari, kolme kuukautta siihen meni, että he alkoivat tottua. Lapsilla ei ollut minkäänlaisia hankaluuksia. Koulu meni hyvin, ja heillä on harrastuksia ja ystäviä. Kaikki on sujunut hyvin.
 
- Kaikki varoittelivat, että ensimmäinen vuosi Suomeen paluun jälkeen on kuin kuherruskuukausi, ja todellisuus iskee vasten kasvoja toisena vuonna. Katsotaan, käykö niin. Lapsemme ovat nauttineet Suomessa elämisestä, ja Hannan ja minun vanhemmat ja perheet ovat täällä, joten meille Suomi on koti.
 
Entinen Canadiensin puolustaja J.C. Tremblay scouttasi Koivun tarkasti Suomessa, ja seura varasi hänet vuonna 1993 ensimmäisellä kierroksella (21. pelaaja). Koivu saapui Montrealiin vuonna 1995, ja syksyllä 1999 joukkuekaverit äänestivät hänet Canadiensin 27:neksi kapteeniksi. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen, joka sai paitaansa kapteenin C-kirjaimen.
 
Seuraavan vuosikymmenen ajan Koivu (175 cm, 82 kg) pelasi suurella leijonasydämellä piittaamatta siitä, kuinka suurikokoiset puolustajat yrittivät pysäyttää hänet.
 
Mutta mikään taklaus ei valmistellut häntä syksyyn 2001, kun hänellä todettiin syöpä. Koivu taisteli urheasti syöpää vastaan ja kertoi kamppailustaan julkisesti, ja fanit riensivät hänen tuekseen. Jopa jääkiekosta täysin tietämättömät ihmiset oppivat arvostamaan hänen henkistä vahvuuttaan. Hän palasi jäälle 9. huhtikuuta 2002, ja se on yksi Montrealin kiekkohistorian tunteikkaimmista hetkistä, Koivu luisteli Bell Centerin jäälle ja riisui kypäränsä, jonka alta paljastu lähes hiukseton pää. Fanit nousivat seisaalleen ja osoittivat hänelle suosiotaan.
 
Koivu jätti pysyvän jäljen Montrealiin, mutta siihen ei kuulu Stanley Cup. Eivät myöskään huipputehot, sillä hän kirjautti 641 pistettä (191+450) 792 runkosarjan ottelussa. Mutta hänet muistetaan siitä, kuinka hän kannusti, rohkaisi ja inspiroi ihmisiä, jopa pelasti ihmishenkiä taistellessaan syöpää vastaan. Koivu halusi jollain tavalla kiittää kaupunkia saamastaan hoidosta sekä tuesta, ja hän perusti säätiön, jonka keräämillä miljoonilla hankittiin Montreal General -sairaalaan syöpähoitoihin käytettävä laite.
 
Koivun hankkimalla laitteella on tehty yli 30 000 tietokonekuvausta syöpäpotilaille.
 
Koivulla on edelleen lämpimiä tunteita Montrealia kohtaan, vaikka hänen lähdöstään on jo yli seitsemän vuotta.


 
- Tavallaan aikuistuin siellä, Koivu sanoi vuonna 2012 tavatessaan NHL.comin valmistautuessaan tuhannenteen NHL-otteluunsa.
 
- Menin sinne parikymppisenä juuri kotoa lähteneenä suomalaispoikana ja kasvoin mieheksi.
 
Suomi on aina vetänyt häntä puoleensa, ja siksi hän perheineen päätti palata kotiin.
 
Suomalaiset jääkiekkopiirit ottivat hänet avosylin vastaan. Hänet valittiin jääkiekkoliiton hallitukseen, joka on hänen mukaansa "enemmän tai vähemmän kerran kuussa tapahtuva juttu".
 
Koivu sekä NHL-tähdet Teemu Selänne ja Kimmo Timonen nimettiin Suomen World Cup -joukkueen neuvonantajiksi, mutta lopputulos ei ollut kovin mairitteleva. Suomi hävisi kaikki kolme otteluaan alkulohkossa ja teki vain yhden maalin yhdeksän erän aikana.
 
Koivulle World Cup oli vain yksittäinen projekti, sillä hän on mukana entisen seuransa TPS:n toiminnassa. Hän luistelee pelaajien kanssa neljänä tai viitenä aamuna viikossa ja tekee töitä neuvonantajana toimivan urheilupsykologin kanssa.
 
- Pelaajia ohjataan siinä, mitä on tulossa. Kuinka heidän elämänsä muuttuu, ja millaista on olla täysipäiväinen jääkiekkoilija, jäällä ja sen ulkopuolella, Koivu selitti.
 
- Teen paljon pieniä asioita auttaakseni.
 
- Luultavasti minun täytyy kertoa heille, mihin asioihin aion keskittyä työssäni, hän sanoi ja naurahti.
 
- Mutta ei tiedä sitä vielä itsekään.
 
Koivu oli kahdeksan vuotta Olympiakomitean urheilijajäsen, ja hänen kautensa päättyi Sotshin olympialaisiin 2014. Häntä harmittaa edelleen se, ettei hän voinut olla asioissa niin paljon mukana kuin olisi toivonut, sillä NHL vei oman aikansa.


 
Mutta Koivulle on tyypillistä se, ettei hän kadu mitään. Hän on elänyt täyttä ja palkitsevaa elämää, nauttinut ammattilaiskiekkoilijan varakkuudesta ja maineesta ja oppinut jotain uutta joka päivä, oli se sitten varusteiden pukemista tai murtuneiden luiden ja repeytyneiden nivelien parantelua tai näön lähes vienyt silmävamma tai syöpä.
 
Koivu ja Hanna menivät naimisiin ja saivat lapsensa Montrealissa, ja perhe aikookin vierailla Pohjois-Amerikassa joka vuosi, sillä heillä on edelleen hyviä ystäviä Montrealissa ja Anaheimissa.
 
Koivu nauttii nyt hieman rauhallisesta elämäntyylistä oltuaan ammattilaispelaaja koko aikuisikänsä ajan. Hän nauttii saadessaan olla kotona vaimonsa ja lastensa kanssa, eikä ole kiirettä minnekään; ei tarvitse juosta lentokoneeseen tai kaivella hotellihuoneen avaimia taskusta.
 
Hän istuu hyväntuulisena Air Canada Centren sohvalla ja hänestä huokuu sisäinen rauha. Hän on onnellinen saadessaan olla ihan hissukseen tekemättä mitään.

Katso lisää