Skip to main content

Christian Ruutun teholukemissa on rikkomista

Suomalaishyökkääjä on pitänyt Sabresin seuraennätystä nimissään 29 vuotta

Teksti Panu Markkanen @PanuMarkkanen / toimittaja, NHL.com/FI

NHL on ennätyksiä ja rajapyykkejä täynnä. Olipa kyseessä yksittäisen seuran, jonkin maan pelaajien tai koko NHL:n mittakaavan ennätys, niin se huomioidaan aina.

Näin kävi muutama päivä sitten myös Buffalo Sabresin kohdalla. Jack Eichel sai toissa yönä Suomen aikaa 50 tehopistettä täyteen, kun hän teki maalin Detroit Red Wingsin verkkoon. Eichel on rikkonut 50 pisteen rajan molemmilla NHL-kausillaan.

Eichelista tuli 29 vuoteen ensimmäinen Buffalon pelaaja, joka ylsi kyseiseen saavutukseen. Edellinen 50 pisteen rajan kahdella ensimmäisellä NHL-kaudellaan rikkonut Sabres-pelaaja oli Christian Ruuttu.

- Sain twiitin asiasta ja olin totaalisen yllättynyt. Välissä on aika monta kautta, ja onhan seurassa ollut esimerkiksi omana aikananikin Aleksandr Mogilny ja muita hyviä pelaajia, kertoo Göteborgista tavoitettu Ruuttu NHL.com/FI:lle.

Ruuttu teki tehonsa kausilla 1986-87 ja 1987-88. Ensimmäisellä kaudellaan - josta muuten tulee tällä kaudella kuluneeksi tasan 30 vuotta - hän iski tehot 22+43=65 ja toisellaan pisteet 26+45=71. Kovia lukemia, molemmat vähintään 65 pisteen kausia.

Kuten tehoista voi hyvin nähdä, Ruuttu otti paikkansa seurassa vakuuttavasti ja pelasi isossa roolissa. Hän oli debyyttikaudellaan seuran kolmanneksi paras pistemies Dave Andreychukin ja Phil Housleyn jälkeen. Toisella sesongilla vain Andreychuk meni edelle.

- En itsekään tiedä, millä otin tuon roolin! Halusin mennä NHL:ään, koska halusin menestyä. En pelannut paljon kauden ensimmäisissä peleissä, mutta ensimmäisessä pelissäni tein maalin alivoimalla. Gilbert Perreault sanoi, että tekisin 80 maalia sillä kaudella. Vastasin vain, että "Really?" No, se oli huumoria, Ruuttu muistelee.

- Pääsin ylivoimaan noin kymmenen pelin jälkeen. Olin ensin siniviivalla Phil Housleyn kanssa, mutta hiljalleen minut siirrettiin sentteriosastolle, Ruuttu kertoo.

Ruuttu siirtyi NHL:ään 22-vuotiaana. Buffalo oli varannut hänet jo vuonna 1983, mutta lähtö Pohjois-Amerikkaan tapahtui vasta kolme vuotta myöhemmin.

- Tulin seuraan, joka oli täydellisen myllerryksen vallassa. Ensimmäisellä kaudellani olimme huonoin joukkue koko NHL:ssä. Se tarkoitti sitä, että saimme kesällä varata ensimmäisenä Pierre Turgeonin, Ruuttu toteaa.

- Olimme nuorin ja huonoin joukkue. Kopissa oli muistaakseni kolme tai neljä jätkää, jotka olivat naimisissa. Vaimojen huone oli aika tyhjä, hän naurahtaa.

Buffalo teki kuitenkin nopean suunnanmuutoksen ja oli runkosarjassa peräti kolmas kaudella 1989-90 jääden Presidents' Trophysta vain kolme pistettä.

Ruuttu vaihtoi hiljalleen puolustavamman sentterin rooliin ja teki tilaa Turgeonille ja Dale Hawerchukille.

- Asiaa perusteltiin sillä, että Turgeon ja Hawerchuk eivät osaisi puolustaa. Minut oli helppo laittaa puolustavaksi sentteriksi, Ruuttu sanoo.

Hawerchuk tuli Buffaloon kaudelle 1990-91. Ruuttu paukutti eri roolissakin taas 50 pisteen rajan rikki ja iski tehot 16+34=50. Ruuttu teki itse asiassa vähintään 50 pistettä viidellä ensimmäisellä Sabres-kaudellaan, missä olisi Eichelille seuraava rikottava rajapyykki, mikäli hän pysyy niin kauan Buffalossa.

- Pitää muistaa, että menin NHL:ään 22-vuotiaana ja Eichel 18-vuotiaana. Olin vahvempi ja valmiimpi pelaaja. Kyseessä on vähän sama asia kuin Teemun (Selänne) tulokkaiden maaliennätyksessä, kun sitä verrataan Patrik Laineen maaleihin. Älkää käsittäkö väärin. Teemun maalimäärä on huima, mutta hän oli 22-23-vuotias siihen aikaan. Laine on 18 vuotta, Ruuttu vertailee.

Ruuttu eteni Sabresin kanssa pudotuspeleihin jokaisena Buffalon-vuotenaan tulokaskauttaan lukuun ottamatta. Tie nousi kuitenkin pystyyn aina ensimmäisellä kierroksella.

- Siksi olin aina MM-kisoissa, hän hymähtää.

Lyhyet keväät johtivat Ruutun mukaan hätiköityihin päätöksiin, joista suurin oli Housleyn myynti Winnipegiin vuonna 1990.

- Se oli meille katastrofi. "Ape" (Alpo Suhonen) soitti minulle sinä kesänä, että olisin siinä treidissä mukana. Harvemmin treidien kautta pystyy kuitenkaan ottamaan askeleita eteenpäin. Usein ne ovat vain sivuaskeleita, sanoo lopulta itsekin kesällä 1992 Chicagoon kaupattu Ruuttu.

- Molemmat siirtoni Chicagoon ja Vancouveriin tapahtuivat joukkueisiin, jotka olivat olleet juuri edellisenä vuonna Stanley Cup -finaaleissa. Kaasu vain loppui, ja oli loukkaantumisia. Buffalo ei ollut parhaita joukkueita, mutta antoi minulle paremman mahdollisuuden. Olisin tietysti halunnut voittaa Stanley Cupin pelaajana. Nythän olen voittanut sen scouttina, mutta se ei ole ihan sama asia, hän kertaa.

Video: Eichelin kova veto ylivoimalla

Los Angelesin Euroopan scouting-osaston johtajana työskentelevä Ruuttu poimii lopun ajatusleikissä hyvin nopeasti pelaajan, jonka ottaisi omilta Buffalo-vuosiltaan nykyisen työnantajansa riveihin. Kyseessä on puolustaja, joka syötti suuren osan Ruutun maaleista ja jonka maaleihin hän sai paljon syöttöpisteitä.

- Phil Housley. Kun ajatellaan tämän päivän kiekkoa siirrettyine siniviivoineen, niin hän oli hyökkäävänä puolustajana reilusti aikaansa edellä. Hän ei ollut puolustussuuntaan maailman paras, mutta kun kiekko oli omilla, hän kyllä ohjasi peliä, Ruuttu kiittelee.

- Jos vaikka haki kiekon omalta alueelta ja oli menossa kohti laitaa, tiesi, että keskialueelle pystyi heittämään aina toiseen laitaan sokkosyötön. Sieltä kuului tietty vihellys, ja Phil nousi sinne aina, nauraa Ruuttu.

Katso lisää