Anaheimin kuuden vuoden pudotuspeliputki katkesi viime kaudella, kun se jäi haastavan kauden jälkeen viivan alapuolelle. Ikääntyneet avainpelaajat eivät enää olleet entisellään, eikä päävalmentaja Randy Carlyle saanut pitää työpaikkaansa. Muutosten tuulien pitäisi nyt puhaltaa, mutta onko niin?
Runkosarja 2018-19: 35-37-10, 80 pistettä, Läntisen konferenssin kuudes
Pudotuspelit 2019: Ei mukana
Päävalmentaja: Dallas Eakins, ensimmäinen kausi
Saapuneet: Nicolas Deslauriers, Blake Pietila, Andrew Poturalski, Anthony Stolarz, Jani Hakanpää, Andreas Martinsen, Michael Del Zotto, Chris Wideman
Lähteneet: Keaton Thompson, Corey Perry, Andy Welinski, Jaycob Megna, Ben Street, Jake Dotchin, Kevin Roy, Kalle Kossila
Mitä NHL:ään tulee, Dallas Eakins on tullut ja mennyt jo reilun vuosikymmenen ajan. Toronto Maple Leafsin valmennustiimissä käynyt Eakins palasi tuon pestin jälkeen seuran AHL-joukkueen valmentajaksi, mutta sai sitten mahdollisuuden näyttää kyntensä Edmonton Oilersin vastuuvalmentajana.
Urakka öljymiesten peräsimessä jäi odotettua lyhyemmäksi, kun Eakins sai potkut toisella kaudellaan. Sitä seurasi taas neljä kautta AHL:ssä.
******Lisää aiheesta: [Dallas Eakinsista Anaheim Ducksin päävalmentaja]
Nyt Eakins on palannut. Hän peri Ducksissa pitkälti saman joukkueen, jonka käyrä on osoittanut alaspäin jo jonkin aikaa.
Myös viime kauden alla Anaheimin yllä oli paljon kysymysmerkkejä. Tärkeimmillä kenttäpelaajilla alkoi olla ikää, eivätkä he selvästikään olleet enää parhaimmillaan. Maalivahti John Gibson pystyisi kyllä olemaan pelipaikallaan koko NHL:n eliittiä, mutta riittäisikö sekään, jos joukkue hänen edessään jatkaisi tuskailuaan?
Lopulta uhkakuvat toteutuivat. Pudotuspelit jäivät haaveeksi, eivätkä Ducksin tähtihyökkääjät olleet enää entisellä tasollaan. Vain viisi pelaajaa ylitti 30 tehopisteen rajan, eikä kukaan yltänyt 50 pisteen rajapyykkiin.
Todennäköisesti nyt alkaisi todella olla jälleenrakennuksen aika, mutta jokseenkin yllättäen Ducks ei ole tehnyt erityisen merkittäviä peliliikkeitä.
Selkein merkki orastavasta muutoksesta on Corey Perryn lähtö. Seuran oma varaus säkenöi ankkanutussa puolentoista vuosikymmenen ajan, mutta kaikki loppuu aikanaan. Viime kaudella Perry pelasi vain 31 ottelua ja teki kymmenen pistettä, ja kesällä Anaheim osti hänet ulos sopimuksestaan.
Mutta siihen se sitten jäikin.
Lisää aiheesta: [Anaheim Ducks on siirtymässä uuteen aikakauteen]
Ryan Getzlaf on edelleen joukkueen ykköstykki, jonka odotetaan kantavan suurimman vastuun tuloksen tekemisestä hyökkäyssuuntaan. Hänen ohellaan hyökkäystä tähdittävät viime kaudella 24 osumaa mättänyt Jakob Silfverberg ja 43 pistettä tehnyt Richard Rakell.
Valtaosa hankinnoista kohdistui puolustukseen. Kärpissä pelannut Jani Hakanpää sai yksisuuntaisen sopimuksen ja pystyy tosissaan kamppailemaan pelipaikasta NHL-joukkueessa. Michael Del Zotto ja Chris Wideman puolestaan olivat NHL-markkinoiden kokeneempia miehiä ja vahvistavat takalinjoja, joita Cam Fowler johtaa edelleen.
Taustalta pitäisi kuitenkin löytää tulitukea, erityisesti hyökkäykseen.
Ducks oli pelaajamarkkinoilla hyvin maltillinen, eikä lähtenyt kokeilemaan onneaan poimimalla pelaajia kaksin käsin. Sen sijaan muutoksen odotetaan tapahtuvan vaiheittain - ihannetapauksessa siten, että omat nuoret ovat vuosi vuodelta valmiimpia ja parempia.
San Diego Gullsin valmentajana Eakins sai jo tutustua esimerkiksi Sam Steeliin ja Troy Terryyn, parikymppiseen parivaljakkoon, joka vielä viime talvena jakoi pelinsä NHL:n ja AHL:n välillä. Maxime Comtois on aavistuksen nuorempi eikä todennäköisesti vielä valmis NHL-vastuuseen. Tänä kesänä varattu Trevor Zegras taas lienee joukon timantti, mutta hänen NHL-debyytistään ei vielä ole tietoa, sillä 18-vuotias hyökkääjä on suuntaamassa Boston Universityyn.
