Detroitin pitkä playoff-putki katkeamassa

Muut NHL-seurat tulevat käymään kevään aikana - tai ovat jo käyneet tällä kaudella - jättämässä jäähyväiset Detroit Red Wingsin legendaariselle Joe Louis Arenalle. Red Wings jättää puolestaan itse jäähyväisiä viime viikolla pois nukkuneelle rakastetulle omistajalleen Mike Ilitchille sekä playoff-putkelleen.
Detroit kunnioitti Ilitchiä keskiviikkona St. Louis Bluesia vastaan pelatussa kotiottelussaan. Blues vieraili viimeistä kertaa Joe Louis Arenassa ja vei kaikki sarjapisteet mukanaan kukistettuaan Red Wingsin 2-0.

Tappio oli Detroitille viides peräkkäinen. Mikään ei tietenkään ole mahdotonta, mutta Red Wingsin pääsy pudotuspeleihin vaatisi melkoisen ihmeen. Itäisen konferenssin jumbosijalla majaileva Detroit on nyt yhdeksän pisteen päässä playoff-viivasta. Matkalla tuon viivan päälle pitäisi kuroa piste-ero kiinni ja siinä ohessa hypätä sarjataulukossa kahdeksan joukkueen ohi.
- Tilanne on ilman muuta vaikea. Kausi on ollut erilainen kuin aiemmat, sillä monet asiat eivät ole toimineet. Tämä on todella turhauttavaa. Odotamme joka ilta erilaista tulosta, mutta emme silti ole tarpeeksi hyviä. On vaikea pysyä positiivisena, kun tuollaista tapahtuu, Detroitin avainpuolustajiin lukeutuva Danny DeKeyser manaili seuran verkkosivuilla.
Ensi kaudeksi tuliterään Little Caesars Arenaan muuttava Detroit on päässyt pudotuspeleihin joka kevät vuodesta 1991 lähtien. Hienon putkensa aikana Red Wings on voittanut Stanley Cupin neljä kertaa (1997, 1998, 2002 ja 2008) sekä napannut runkosarjan parhaalle joukkueelle annettavan Presidents' Trophyn kuudesti.
Detroit on lisäksi ollut jakson aikana kahdesti häviävänä osapuolena Stanley Cup -finaaleissa. Vuonna 1995 juhlat eivät olleet lähelläkään New Jersey Devilsin oltua parempi suoraan voitoin 4-0. Vuonna 2009 Red Wings taipui sen sijaan Pittsburgh Penguinsille vasta seitsemännessä loppuottelussa.

Jälkiviisas voisi sanoa, että Red Wingsin uudelleenrakentaminen olisi pitänyt aloittaa jo vuoden 2009 finaalien jälkeen, sillä Detroit ei ole viimeisinä seitsemänä keväänä päässyt pudotuspeleissä kertaakaan toista kierrosta pidemmälle. Viimeisillä kolmella kaudella taival on päättynyt heti ensimmäisellä kierroksella.
Detroitin voisi olettaa olevan aktiivinen seuraavan kahden viikon aikana ennen NHL:n pelaajasiirtojen takarajaa. Ainakin hyökkääjien Thomas Vanekin ja Steve Ottin sekä puolustaja Brendan Smithin nimet ovat pyörineet vinhasti huhumyllyssä. Kaikista kolmesta on tulossa kesällä rajoittamattomia vapaita agentteja.
Vuodesta 1997 lähtien Detroitin GM:nä toiminut Ken Holland on nyt uudessa tilanteessa. Holland on ollut yleensä siirtorajalla ostajan roolissa, kun nyt pitäisi myydä.
- Soitan puheluita, ja jos jotain järkevää ilmaantuu, niin teemme siirtomme. Mutta kyse ei ole vain siitä, että minä päätän olla myyjänä, koska pitää löytyä myös ostaja, Holland sanoi MLive.com-verkkosivustolle muutama päivä sitten.
Holland uskoo, että nyt kaupataan vain "vuokrapelaajia" eli miehiä, joista tulee kauden jälkeen rajoittamattomia vapaita agentteja. Isommat muutokset ovat edessä kesällä.
- Siirtotakarajalla kaupataan suurimmaksi osaksi vuokrapelaajia. Voisiko silloin tapahtua muunlaisiakin kauppoja? Kyllä, mutta realistisesti ajateltuna se oikea kauppakausi on kesäkuussa draftin edellä, Holland jatkoi.
Detroitin on vaikea riisua joukkueettaan luurangoksi asti ja aloittaa täysin alusta, sillä tuskin kukaan edes pystyy ottamaan sen parhaita pelaajia. Moni seura varmaan haluaisi Henrik Zetterbergin kaltaisen pelimiehen ja johtajatyypin riveihinsä, mutta kukaan ei halua 36-vuotiasta Henrik Zetterbergiä, jonka sopimus on voimassa kesään 2021 saakka.
Keväällä 33 vuotta täyttäville maalivahti Jimmy Howardille ja puolustaja Jonathan Ericssonille tuskin löytyisi uutta seuraa, vaikka nämä suostuisivat vaihtamaan maisemaa. Ericsson on lisäksi ilmeisesti sairastuvan puolella toukokuulle saakka. Entä sitten 36-vuotias puolustaja Niklas Kronwall, jonka sopimus on voimassa "vain" kesään 2019 saakka? Ostajia ei todellakaan ole jonoksi asti.
Eli ne vanhemmat pelaajat, joista Detroit voisi luopua, eivät kiinnosta tai ovat liian kalliita muille seuroille. Ja Red Wings haluaa pitää tulevana runkonaan ne, joilla olisi jotain kauppa-arvoa. Melkoinen pattitilanne.
- Zetterberg voi yhä olla loistava oppi-isä seuraavan sukupolven Red Wings -pelaajille, mutta palkkakaton takia se on perusteltua enää yhden tai korkeintaan kahden kauden ajan. Justin Abdelkaderin, Darren Helmin, Jonathan Ericssonin, Niklas Kronwallin ja Frans Nielsenin pitkille sopimuksille pitää myös tehdä jotain, eikä se tule olemaan helppoa, sillä monilla heistä on sopimuksessaan kauppaamisen kieltävä pykälä, The Hockey Newsin Ryan Kennedy kirjoitti helmikuun alussa.
Detroitin nuorennusleikkauksesta näyttäisi tulevan pitkä ja tuskallinen prosessi. Saattaa mennä muutama kevät ennen kuin Little Caesars Arenassa pelataan pudotuspelejä.
- Pitäkää mielessä, että tämä on pitkän ajan projekti. Tarkoitan sitä, että Red Wings noussee vakavasti otettavaksi uhaksi aikaisintaan vuonna 2020, Kennedy jatkoi.
Joskus Detroit pudotuspeleihin palaa. Silloin joukkueen johtohahmoja ovat varmaankin hyökkääjät Dylan Larkin ja Anthony Mantha. Larkin loisti tulokaskaudellaan 2015-16. Kuluvalla sesongilla on ollut hieman vaikeampaa, mutta potentiaalia yhdysvaltalaiselta löytyy.

Mantha on tullut ryminällä NHL:ään. Isokokoinen 22-vuotias kanadalaislaituri on saalistanut tämän kauden 42 ottelussaan 13+16=29 pistettä. Hänen plusmiinuslukemansa +14 on joukkueen paras.
Red Wings varasi Larkinin kesän 2014 NHL Draftin 15. pelaajana ja Manthan vuotta aikaisemmin 20. varausvuorolla. Larkin on pienimmällä numerolla Detroitiin varattu pelaaja sitten vuoden 1991, jolloin seura nappasi hyökkääjä Martin Lapointen numerolla 10.
Pitkä menestyskausi on vienyt Detroitilta korkeat varausvuorot. Lisäksi Red Wings on vuosien saatossa useasti kaupannut ykköskierroksen varausvuorojaan hakiessaan lisää menestystä ja mestaruuksia.
Detroitin tulevaisuuden lupauksiin kuuluu myös venäläishyökkääjä Jevgeni Svetshnikov, joka pelaa parhaillaan hyvää tulokaskautta farmiliiga AHL:n Grand Rapids Griffinsissä. AHL:n kärkikastiin kuuluvassa Grand Rapidsissa kiekkoilee myös puolustaja Joe Hicketts, joka nähtiin Kanadan nuorten MM-kisajoukkueessa 2015 ja 2016. Varaamattoman Hickettsin nousua NHL:ään saattaa hidastaa pieni koko, sillä hän on vain 173-senttinen.
Detroitin organisaation suomalaistoivo on Vili Saarijärvi. Rovaniemeläispuolustaja oli alkukauden sivussa rannevamman takia, mutta ehti pelata muutaman ottelun OHL:n Mississauga Steelheadsissa jo ennen kuin lähti toisiin nuorten MM-kisoihinsa. NHL-sopimuksen kesällä 2015 allekirjoittanut Saarijärvi siirtynee ammattilaiskaukaloihin ensi kaudella.
Detroitin historian ainoa merkittävä suomalaispelaaja on ollut Valtteri Filppula, joka juhli seuran paidassa Stanley Cupin voittoa 2008. Ville Leinon NHL-uran lyhyt kukoistuskausi nähtiin vasta hänen siirryttyään Philadelphia Flyersiin. Teemu Pulkkinen ei pystynyt tekemään kunnollista läpimurtoa NHL:ään ainakaan Red Wingsin väreissä.

Kevään viimeisistä hetkistä Joe Louis Arenassa voi tulla synkkiä Red Wings -faneille, mikäli tahti ei muutu. Detroit on voittanut kauden 29 kotiottelustaan vain 11.
Yhdessä asiassa Detroit on sentään ollut NHL:n paras tällä kaudella: voittolaukauskilpailuissa. Red Wings on voittanut kaikki kuusi otteluaan, jotka ovat jatkuneet vielä 65 peliminuutin jälkeen. Valitettavasti muita joukkueita ei kovin nopeasti saa kiinni sarjataulukossa, jos antaa myös niille sarjapisteitä.
Seuraava kilpailu, joka Detroitin tarvitsisi ja pitäisi voittaa, on runkosarjan päättymisen jälkeen järjestettävä draft-arvonta. Mikäli Red Wings onnistuisi kukistamaan siinä Colorado Avalanchen, Arizona Coyotesin, Vegas Golden Knightsin ja muut, niin alku Little Caesars Arenassa voisi olla toiveikkaampi. Detroitissa voitaisiin ainakin unelmoida, että jommastakummasta ensi kesän varaustilaisuuden kuumasta nimestä, kanadalaisesta Nolan Patrickista tai sveitsiläisestä Nico Hischierista, tulisi uusi Steve Yzerman.
Red Wings -faneille voisi vielä suoda Joe Louis Arenassa vielä yhdet juhlat makeiden jäähyväisten muodossa. New Jersey saapuu kylään runkosarjan päätöskierroksella 9. huhtikuuta. Toivottavasti meininki on tuolloin erilainen kuin Stanley Cup -finaaleissa vuonna 1995.