Skip to main content

Crosby oli nuorena poikana kovassa paikassa

Teksti Sami Kapanen / NHL.com

Tämän kauden alku oli Sidney Crosbylle poikkeuksellinen vaihe uralla, koska pisteitä ei tullut totutusti. Voi olla, että jään ulkopuolella oli jotain kitkaa seurajohdon tai omistajan kanssa. Viime aikoina hän on taas ollut aikamoisessa liekissä.

Sekin on varmasti vaikuttanut, kun Kris Letang on palannut kaukaloon ja ylivoima on alkanut toimia.

Muistan hyvin, kun Crosby tuli NHL:ään tulokkaana työsulun jälkeen kaudella 2005–06. Hänen ympärillään oli aikamoista hypetystä. Vastaavasti Aleksandr Ovetshkin tuli Washingtoniin isona ja vahvana eurooppalaisena maalipommittajana. Näiden kahden teinipojan välistä nokittelua käytettiin hyväksi myynnissä ja markkinoinnissa.

Philadelphialla oli Pittsburghin kanssa kunnon viha-rakkaussuhde. Crosby joutui sitten sen keskelle.

Derian Hatcher pantiin pelaamaan Crosbyä vastaan. Se oli välillä aika rajuakin menoa: Crosby oli pieni ja liukas, Hatcher iso ja kankea. Nuorta poikaa otettiin aika kovaa.

Ajateltiin, että kun Crosby pysähtyy, koko Pittsburgh pysähtyy. Se oli nuorelle pojalle kova taakka.

Philadelphian yleisö on vuosien varrella buuannut Crosbylle ja syyttänyt filmaamisesta. Varsinkin nuorempana Crosby kyllä tiesi mistä naruista kannattaa vetää, ja aina välillä tuomari lankesi siihen. Hän käytti omaa statustaan aika ronskisti, mutta aika paljon myös vastaavasti otti iskuja vastaan.

Kun Crosby oli naama auki jossain pelissä, hän kimpaantui siitä sen verran, että tiesi seuraavaksi tapahtuvan jotain tehokasta.

Crosbyn kannalta oli hyvä, että kun hän tuli liigaan, siellä oli otettu juuri käyttöön uudet sääntötulkinnat. Vanhan liiton säännöt olisivat voineet tehdä hänen uransa alusta vaikeamman.

Crosbyn vahvuuksia ovat hyvä liike ja matalan painopisteen kautta tuleva voima. Pelin oivaltaminen on erittäin nopeaa. Hän tietää seuraavan liikkeen jo ennen kuin saa kiekon. Tietyllä tavalla hän pelaa erittäin yksinkertaista peliä.

Crosby ei välttämättä ole nykynuorten suosiossa samalla tavalla kuin esimerkiksi Patrick Kane, joka pyörii ja pitää kiekkoa hallussa pitkään. Crosbyn tyylinä on enemmänkin luistella pakkien ohi. Hänkin osaa hienoja ja näyttäviä harhautuksia, mutta hänen pelinsä ei perustu niihin.

Muistan viimeisen NHL-kevääni (2008) pudotuspelit Pittsburghia vastaan. Kyllä siellä varmaan jokaisessa maalinedustilanteessa yritettiin vähän härkkiä, sanailla ja tökkiä. Mutta pienestä koosta huolimatta Crosby on timmi paketti, ei häntä ole helppo heilauttaa.

Pieneksi kaveriksi hän on kova hanskaamaankin. Ei se ole kerta tai kaksi, kun Crosby on myllyttänyt. Kyllä hän niissäkin pärjää.

Puolustussuuntaankin Crosby on ok, mutta kun katsoo oman alueen puolustuspeliä tarkkaan, kyllä sieltä hänen vierestään tehdään maaleja. Jos puhutaan yleispelaajista, esimerkiksi Anze Kopitar ja Pavel Datsjuk menevät edelle. Mutta aika harvassa on noita 90–100 pisteen pelaajia, jotka hoitavat puolustusvelvoitteetkin viimeisen päälle.

Julkisuuskuva on pysynyt erittäin puhtaana. Hän on asiallinen ja kommentit ovat korrekteja. Mitään isoja ristiriitoja tai ongelmia ei ole ollut. Monet pitävät tyyliä kliinisenä, mutta itse olen aina pitänyt siitä.

Crosby voitti Stanley Cupin jo aika nuorena vuonna 2009. Kyllä se otti varmaan painolastia pois. Hän on pelannut lisäksi hyvin olympiakisoissakin. Ei Crosbyn tarvitse selitellä mitään.

Muutamana viime vuotena pleijareissa on ollut ongelmia, mutta ei Pittsburghin joukkueen rakennekaan ole ollut sellainen, että se kantaisi keväällä. Vastuu on jäänyt muutaman pelaajan harteille.

Penguinsilla on toinen huippuluokan sentteri, Jevgeni Malkin. Toisaalta Malkin jakaa vastuuta, mutta silti jatkuva vertailu lisää taakkaa. Vierellä on aika kova mittari koko ajan.

Katso lisää