Anderson olisi luultavasti valmis torjumaan 137 kiekkoa vaikka ilman varusteita, jos se auttaisi Nichollea. Hänelle paluu kaukaloon merkitsi paluuta turvalliseen ympäristöön, jossa hän pystyy hallitsemaan tilanteita edes hieman. Paluu pukukoppiin oli puolestaan paluu ympäristöön, jossa häntä tuetaan ja ymmärretään sataprosenttisesti.
Myös ottelun kakkostähdeksi valittu Oilers-vahti Cam Talbot jäi taputtamaan Andersonille. Ottelun voittaminen ei ollutkaan maailman tärkein asia.
- NHL on tiivis, tiivis liiga. Minun mielestäni pelaajat arvostavat ja kunnioittavat toisiaan paljon vaikka … joskus kiroilemme toisillemme päin naamaa tai tappelemme, Senatorsin kapteeni Erik Karlsson sanoi.
- Me teemme paljon tyhmiä juttuja, mutta loppujen lopuksi meillä kaikilla on elämämme kaukalon ulkopuolella ja kun jotain tällaista tapahtuu, inhimillinen toisen arvostus nousee pintaan.
Koko jääkiekkomaailma, ei vain NHL, on omalla tavallaan tiivis yhteisö. Esimerkiksi 35-vuotias Anderson on ehtinyt pelata satojen pelaajien kanssa ja satoja pelaajia vastaan ja nyt hänen ja Nichollen taistelu koskettaa Senators-pelaajien lisäksi hänen entisiä joukkuetovereitaan ympäri NHL:ää ja maailmaa, faneista puhumattakaan.
Jääkiekkoyhteisö ei ehkä aina muista uransa lopettaneita riittävästi ennen kuin on melkein liian myöhäistä, varmaankin, koska saamme aina eteemme uusia supersankareita, joita seurata. Mutta aina, kun joku joutuu pulaan, hän voi olla varma, että lajin suuresta verkostosta löytyy apua. Aina, kun joku pelaaja tai joukkue tarvitsee tukea, hän saa sitä koko yhteisöltä, seurarajoista riippumatta.
- Me rakastamme jääkiekkoa, se on upea peli, mutta elämässä on isompiakin asioita, Senatorsin päävalmentaja Guy Boucher totesi.
Paljon isompia.