Sillä osumalla Toews sai kauden ensimmäisen maalitusinansa täyteen. Mutta sekään ei kääntänyt suuntaa. Calgary oli jo seitsemäs peräkkäinen vastustaja, joka on tehnyt ottelun avausmaalin Chicagon päätyyn. Niistä seitsemästä viime ottelustaan Blackhawks on saanut kairattua vain yhden voiton
Tämän vuosikymmenen aikana kolmesti Stanley Cupin voittanut Chicago on hävinnyt neljä ottelua putkeen ja raapinut 18 viime kamppailustaan ainoastaan kolme voittoa. Ei siis ihme, että moni puhuu rapistuvasta dynastiasta. Eikä ihme, että moni on ollut näkevinään, että intiaanilogon poskelle olisi vierähtänyt kyynel.
Varsinkin erikoistilanteiden sujuminen on ollut ison itkun aihe. Molemmat tökkivät, niin jäähyjen tappaminen kuin ylivoimapelaaminen. Blackhawksin ylivoiman onnistumisprosentti 12,5 on koko NHL:n heikoin. Ja sama toisin päin ilmaistuna: kaikki 30 muuta NHL-joukkuetta tekevät vajaalukuista vastustajaa vastaan parempaa tulosta kuin kriisiin ajautunut Blackhawks.
Lisää aiheesta: [Kaksi kuukautta runkosarjaa takana\]
Seuraavaksi surkeinta pakkopeliä pyörittävät Los Angeles Kings (14,4 %) ja Montreal Canadiens (14,9 %). Tällä kaudella vain kolmen joukkueen ylivoimaprosentti on jäänyt alle 15:n. Tilaston - ja sarjataulukon - toisessa päässä Colorado Avalanche on vyöryttänyt ylivoimansa maaliin 32,2 prosentin tappavalla tehokkuudella.
Toki Chicagokin osui Flames-ottelussa kertaalleen ylivoimalla saatuaan neljä tilaisuutta. Arizona Coyotesista siirtynyt Dylan Strome iski yv-maalin, jota ennen Blackhawks ehti pyörittää ylivoimapeliään ilman tulosta peräti 14 kertaa peräkkäin.
Entä Blackhawksin alivoima? Ankealta näyttää sekin tilasto. Kun jäähyt tapetaan vain 73,5 prosentin varmuudella, se riittää NHL:ssä tilaston kolmanneksi viimeiseksi eli sijalle 29.
Erikoistilanteiden merkitys on nykykiekossa niin jättimäinen, että Blackhawksin peräsimeen kesken kauden nostetun Jeremy Collitonin on esikuntineen onnistuttava saamaan täysin uutta juonta sekä ylivoimaviisikoiden että alivoimanelikoiden keinovalikoimiin.
Sunnuntain 3-2 tappio Flamesille oli karvas - ja toisenlainen tulos jäi pienestä kiinni. Calgaryn maalivahti Mike Smith makasi jo mahallaan, maalista neljä viidesosaa oli tyhjänä, mutta niin vain konkariveskari onnistui torjumaan venäläishyökkääjä Artjom Anisimovin yrityksen koukistamalla jalkaansa kuin takareisipenkissä. Koosteissa torjuntaa ei toki kutsuttu eläkeläisen varovaiseksi kuntosaliliikkeeksi, vaan venytystä hehkutettiin skorpionityylin pelastukseksi - mitä se toki olikin.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Koosteisiin päätynyt vastustajan veskarin haamutorjunta on tietenkin kaikkea muuta kuin se, mitä vahvaa läpimurtoa tekevä Jokiharju ja uransa maaliennätystä kohti porhaltava Toews joukkueeltaan kaipaavat.
- Nyt pelissä näkyy aika ajoin kehittymistä, mutta sitten teemme virheitä ja kaikki hyvät asiat valuvat hukkaan. Onhan se turhauttavaa, kun ei tule tulosta. Kun kiekot alkavat mennä maaliin ja tulee voittoja, homma helpottuu myös henkisesti. Silloin saamme joukkueenakin itsestämme enemmän irti. Juuri nyt sitä ei tapahdu. Emme saa nyt jäädä istumaan ja odottamaan, että homma kääntyy. Sen eteen täytyy tehdä töitä, kapteeni Toews paalutti.
Ja töitä tamperelaispakki Jokiharju ainakin on saanut tehdä. Chicagon dynastian mureneminen olisi paljon surullisempaa seurattavaa, ellei Jokiharju esiintyisi Blackhawksin takalinjoilla niin pirteästi kuin nyt on nähty.
Jokiharjun osalta vastuu varmasti lämmittää, mutta kelien kylmetessä lisälämpöä irtoaisi uran ensimmäisestä NHL-maalista. Moni asia on jo nyt tolallaan, ja tulokkaan pistetilin saldo on alkukaudelta 0+10. Maalinteossa onnistuminen ja joukkueen kelkan kääntäminen ovat tehtävien asioiden listalla seuraavina.
Ja niinhän se on. Tekeminen ratkaisee. Odottamalla ei jatku kuin tappioputki.