Skip to main content

Randy Carlyle palasi Ankkojen penkin taakse

Vanhan liiton suora ja selkeä valmentaja laittaa pelaajat vastuuseen tekemisistään Anaheimissa

Teksti Jouni Nieminen @OnsideWithJouni / Toimittaja, NHL.com/fi

Randy Carlylen tulo takaisin Anaheim Ducksin penkin taakse viime kesänä oli yllätys monille.

Miten sama mies, joka sai potkut saman Ducksin penkin takaa syksyllä 2011, kun joukkue oli voittanut 24 ottelustaan vain seitsemän voisi nyt tehdä kaiken paremmaksi? Carlyle valmensi viimeksi Torontossa, mutta Maple Leafs antoi hänelle potkut tammikuussa 2015.

Anaheimin ilmoitettua uudesta valmentajastaan, entinen Ducks-pakki Ryan Whitney twiittasi yrittämättä edes peitellä sarkasmia: "Tämän pitäisi toimia. Kukaan ei pitänyt hänestä, kun hän viimeksi valmensi Ducksia."

Esimerkiksi Teemu Selänne, Anaheimin toiseksi suosituin ankka heti Akun jälkeen, oli kuitenkin eri mieltä.

- Minä näen Randyn palkkaamisen positiivisena asiana. Hän oli sellainen vanhan liiton jätkä ensimmäisellä kerralla täällä. Suora ja selkeä, ei mitään ongelmia. Minä olen aina tykännyt sellaisista valmentajista, Selänne sanoi NHL.comi/FI:lle.

- Hän ei ole mikään lapanen. Hän on valmentaja, joka laittaa kaikki, myös starat, vastuuseen tekemisistään.

Mutta suorissa ja vaativissa vanhan koulun hienoissa valmentajissa on yksi asia, joka pitää muistaa: Heillä on "parasta ennen" -päivämäärä.

- Tuollaiset valmentajat eivät välttämättä ole kymmentä vuotta samassa seurassa. Jossain vaiheessa juttu kuluu puhki, Selänne myönsi.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Valmentajan työ ei ole voittaa suosituimmuuskilpailuja, vaan painella oikeita nappeja ja saada joukkue voittamaan. Kuka Scotty Bowmanin pelaajista koskaan piti hänestä?

Miksi GM Bob Murray sitten uskoi, että juuri Randy Carlyle on oikea mies viemään Ducksin Stanley Cupiin?

Anaheim tarvitsee vahvan äänen penkin taakse ja pukuhuoneeseen, kovan käden peräsimeen. Hänen on oltava kova, vahva ja intensiivinen.

Bruce Boudreau ehkä oli sellainen, mutta tuloksia ei tullut. Boudreaun valmennus ei toiminut tärkeissä paikoissa. Divisioonamestaruus neljällä kaudella peräkkäin, kuten Washingtonissakin, mutta kauden päättyminen seitsemänsissä peleissä joka vuosi koitui Boudreaun kohtaloksi. Viime kaudella tie nousi pystyy seitsemännessä ottelussa Nashville Predatorsia vastaan, toissakaudella Chicago Blackhawksia vastaan.

Boudreau on loistava valmentaja. Siksi hän teki sopimuksen Minnesota Wildin kanssa toukokuun alussa vain kahdeksan päivää Anaheimista tulleitten potkujen jälkeen ja siksi Ducks hankki hänet vuonna 2011 vain kaksi päivää sen jälkeen, kun Washington Capitals oli vapauttanut hänet tehtävistään. Mutta Anaheimissa oli tärkeää, että hänen tilalleen tulisi toisenlainen käskijä.

Sitä laatua Randy Carlyle tuo.

Ducks ei ole enää sama joukkue kuin se, jota Carlyle valmensi viimeksi.

- Siitä vanhasta joukkueesta, jolla me voitimme Stanley Cupin vuonna 2007, on jäljellä enää Getzlaf ja Perry, Selänne sanoo.

Getzlaf, Perry ja Andrew Cogliano ovat ainoat pelaajat, jotka pelasivat Ducksissa Carlylen edellisellä valmentajakaudella. Kevin Bieksa ja Ryan Kesler tunsivat hänet Vancouver Canucksin farmijoukkue Manitoba Moosen ajoilta. Kysyikö joukkueenjohto pelaajilta heidän mielipidettään?

Ei välttämättä. Pelkästään pelaajien mielipiteitä noudattamalla ei saavuteta tuloksia.

Ducksin aika on nyt. Voittamisikkuna on sulkeutumassa.

Valmentajat voivat toki muuttua. Jack Adams -palkinnon Flamesin peräsimessä voittanut Bob Hartley oli Coloradossa Stanley Cupin voittaneeseen versioon verrattuna kuin eri mies. Jopa Ken Hitchcock on pehmentynyt. Darryl Sutterinkin on nähty hymyilevän kerran tai pari.

- Kaikki valmentajat ovat pehmentyneet, muuttuneet lajin mukana. Liigaan on tullut nuoria pelaajia, jotka ovat vastuullisia kaikista asioista, joiden elämäntyyli ja kaikki ovat erilaisia, Selänne sanoo.

- Ihminen muuttuu. Olen nyt pehmeämpi, en vedä yhtä kovaa linjaa. Olen tehnyt virheitä, ja jos voisin tehdä saman uudelleen, olisin tehnyt jotkut asiat toisella tavalla. Tiedän, ettei täällä käy kuten Torontossa, 60-vuotias Carlyle sanoi Edmontonissa kaksi viikkoa sitten.

- Se oli osa haastatteluprosessia. Organisaation on kehityttävä. Emme tänään tee samoja asioita kuin seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten ja se koskee omistajatahoa, valmennusryhmää ja pelaajia. Peliä pelataan eri tavalla.

Toronto opetti

NHL:n ulkopuolella valmentaja saa tilaisuuden tutkia liigaa ulkopuolisen silmin. Joskus Carlylen tilanteessa ollut saa valita, meneekö takaisin valmentajaksi vai ei. Uuden mahdollisuuden saava valmentaja on tutkiskellut itseään ja analysoinut liigaa. Hän tietää, mitä teki väärin ja mitä oikein.

Lisäksi on analysoitava liigaa, eri taktiikkoja; on kiinnitettävä huomiota liigaan nouseviin uusiin pelaajiin. Aktiivivalmentajan näkökulma on puolueellinen, mutta syrjään joutuneella on erilainen näkökulma. Hän tutkii avoimella mielellä.

Jos valmentaja ei kiinnitä huomiota koko liigan tapahtumiin, eikä tee töitä sen mukaan, vaan elää menneisyydessä, hänen päivänsä penkin takana ovat luetut. On pakko muuttua. NHL-historian menestynein valmentaja Scotty Bowman osasi muuttua jokaisen vuosikymmenen vaatimusten mukaisesti aina uudelleen. Scotty tunsi jokaisen joukkueen jokaisen pelaajan.

Toronto, tuo jääkiekon mekka, nostetaan esiin aina, kun Randy Carlylen mahdollisuuksia tai pätevyyttä jääkiekkovalmentajana halutaan moittia.

- Valmentajan sanoma vanhenee ja Toronto on paikka, jossa kukaan ei ole onnistunut. Se on liian vaikea yhtälö, Teemu Selänne sanoo.

- Tietysti siellä oli myös nuori porukka. Faneilta ja medialta tuleva paine on hirveä. Toronto on kova paikka, jos homma ei toimi.

Torontossa Carlyle sai kimppuunsa tilastoanalyysiin jääkiekkomielipiteensä perustavan faniarmeijan. Maple Leafs oli pudotuspelipaikalla vielä hänen saatuaan potkut, mutta Carlylen jäätyä pois Toronto putosi NHL:n jumboksi.

- En minäkään ole ymmärtänyt, sanoi Selänne Carlylen saamasta arvostelusta Torontossa.

- Kaikki tanssivat omalla tyylillään ja ihmiset uskovat eri juttuihin. Kaikki palaa lopulta siihen, että mennään sillä tyylillä, joka on toiminut aikaisemminkin. Minä olen aina arvostanut Randy Carlylea valmentajana.

Mutta Carlyle ei ole aikeissa palata täsmälleen samaan tyyliin kuin ennen. Toronto opetti.

- On joitakin asioita, joita en tekisi enää, Carlyle sanoo.

- Mielestäni en saa tarpeeksi tunnustusta hyvistä suhteistani pelaajien kanssa. Väite siitä, ettei minulla ollut yhdeksän vuotta sitten hyvä suhde Getzlafin ja Perryn kanssa, kun he olivat tulokaspelaajia, ei pidä paikkaansa. Minulla oli myrskyisä suhde Dustin Pennerin kanssa, mutta tulin loistavasti toimeen Scott Niedermayerin ja Chris Prongerin kanssa.

Nopeammin ja voimakkaammin

Itse pelin suhteen Anaheimissa puhutaan nyt nopeudesta ja kiekonhallinnasta. NHL on liiga, jossa aina matkitaan edellisen kauden mestarin otteita. Vuoden 2007 Stanley Cupin vei suuntauksen kovaotteiseen kiekkoon, nyt mennään Pittsburgh Penguinsin osoittamaan suuntaan.

Ducksin toimitusjohtaja Bob Murray puhui Penguinsin mestarijoukkueen nopeudesta lehdistötilaisuudessa heti Carlylen palkkaamisen jälkeen.

- [Penguinsin valmentaja] Mike Sullivan teki todella hyvää työtä hyökkääjien kanssa. He tekivät jokaisesta ottelusta vaikean vastustajille. Nopeus on kaikki kaikessa, se on päivän trendi. Hyvä asia meidän joukkueessamme on se, että meillä on puolustajia, jotka osaavat liikuttaa kiekkoa.

Teemu Selänne on seurannut Ducksin leiriä ja alkukautta tarkasti.

- Olen kuullut pelaajilta, että perusasiat eivät ole muuttuneet. Kokemus on muokannut Randyä vielä parempaan suuntaan. Olen jutellut Getzlafin kanssa, ja hän pitää valmentajaa todella hyvänä, vähän sellaisena kuin oli odottanut. Mutta on Carlyle vähän muuttunut.

Carlyle tunnettiin aikaisemmin todella kovista harjoitusleireistä ja jatkuvista rangaistusharjoituksista kesken kauden.  

- Harjoitusleirit olivat aikoinaan ihan sairaita. Ymmärtääkseni nykypelaajien yksi vapaapäivä viikossa tuli Randy Carlylen takia, Selänne sanoo nauraen.

- Hänen filosofiassaan vapaapäivä pitää ansaita. Jos pelit eivät kulkeneet, ei ollut vapaapäiviäkään tiedossa.

Kuria ja taidetta

Selänne puolustaa vielä entisen valmentajansa opettamaa pelitapaa.

- Hän on jämpti oman pään pelaamisessa, mutta korostaa sitä, että hyökkäyspäähän mentäessä pelistä tulee taidetta. Pelaajan pitää improvisoida ja käyttää mielikuvitusta. Hän ei halua, että siniviivalla tehdään mitään tyhmää, mutta muuten saa pelata miten haluaa, hän sanoo.

- Karvaus ja oma pään peli, oman pään täyttö, niillä alueilla pelaaminen on todella tarkasti ja yksityiskohtaisesti määrätty Carlylen valmennuksessa, mutta jos yksi jätkä on hyökkäyspäässä vähän ylempänä eikä viivalla tule pahoja virheitä - sitten saa tehdä, mitä haluaa. Kaikki hyökkääjät haluavat vapauksia hyökkäyspäässä. Kukaan ei halua pelata määrätyllä tavalla, koska tämä on niin paljon reagointipeliä. Sitä pitäisi aina hyökkäyspäässä vaalia.

Jääkiekon World Cupista jokin aika sitten Kaliforniaan palannut Selänne näki turnauksessa Pohjois-Amerikan joukkueen, jonka peli todella teki vaikutuksen.

- Turnauksen nautinnollisin joukkue katsoa. En usko, että Todd McLellan antoi joukkueelle yksityiskohtaisia hyökkäyspään ohjeita.  

Pelaajana Randy Carlyle sai NHL:ssä tililleen 1 055 runkosarjaottelua. Valmentajana hänellä on tilillään 708 ottelua. Hänestä voi hyvinkin tulla ensimmäinen tuhat ottelua sekä pelannut että valmentanut henkilö NHL:n historiassa.

Tähän mennessä Anaheim on hävinnyt neljä ensimmäistä runkosarjaotteluaan. Kolmannesta se onnistui ottamaan pisteen, mutta hävisi jatkoajalla New York Islandersille.

- Alku ei ole ollut mikään hirveän hyvä niille. World Cupiin osallistuminen vaikuttaa myös. Kovan turnauksen jälkeen tulee ihmeellinen olo, lamaantuminen, ennen kuin pelaajat saavat koneet taas käyntiin, Selänne sanoo joukkueesta, jolla oli kahdeksan pelaajaa World Cupissa.

- Siellä on paljon uusia juttuja, mutta kyllä Ducks sieltä tulee, hän toteaa.

 

Katso lisää