Skip to main content

Canucks valitsee veskarin vastustajan mukaan

Vastustajan pelityylillä on iso merkitys Vancouverin maalivahtivalinnassa

Teksti Kevin Woodley / NHL.com Correspondent

VANCOUVER -- Vancouver Canucksin päävalmentajana ensimmäistä kauttaan toimiva Travis Green sai muutamat kulmakarvat kohoilemaan, kun hän kertoi vastustajan määrittävän pitkälti hänen tekemiään maalivahtivalintoja.

NHL-valmentajat vaihtavat usein pelaavan kokoonpanon puolustajia ja hyökkääjiä sen mukaan, tarvitaanko vastustajan heikkoon kohtaan iskemiseen esimerkiksi taitoa tai kovuutta. Harva valmentaja on kuitenkaan kertonut, että vastustajan pelityyli vaikuttaisi myös maalivahtivalintaan.

- En lähde nyt erittelemään syitä siihen, miksi tai miten teemme tällaisia päätöksiä, mutta kyllä siitä hyötyä on, Green kertoi siitä pohdinnasta, jonka perusteella tolppien väliin komennetaan joko Jacob Markström tai Anders Nilsson.

Canucks ei valitse aloittavaa maalivahtiaan pelkästään sen mukaan, millaista hyökkäyspeliä vastustaja pelaa. Vaikka 27-vuotiaat Nilsson ja Markström ovat molemmat kookkaita (197 cm), heidän torjuntatyyleissään on merkittäviä eroja, jotka vaikuttavat valmennusportaan päätöksentekoon.

Video: Markström torjuu Burrowsin yrityksen avauserässä

Ennen NHL:ään tuloaan neljä kautta AHL:ssä valmentanut Green kertoi, että hän keskustelee säännöllisesti maalivahtivalmentaja Dan Cloutierin kanssa vaihtoehdoista seuraavaa vastustajaa silmällä pitäen.

- En väitä olevani maalivahtivalmentaja. Danilla on enemmän tietoa siitä puolesta kuin minulla. Toki joskus luotan veskarivalinnassa omaan vaistooni, mutta Danilla on yleensä siinä iso rooli, sillä luotan häneen, kertoi Green, joka pelasi omalla urallaan 970 NHL-ottelua ja teki niissä 193 maalia.

Canucksin toimintatapa poikkeaa monilla sarjatasoilla yleisestä "voittava veskari pelaa" -valintamallista. Toinen perinteinen linja on se, että joukkueella on selkeä ykkös- ja kakkosveskari. Mutta mistään ennenkuulumattomasta asiasta ei Canucksin kohdalla kuitenkaan ole kyse.

San Jose Sharks peluutti Jevgeni Nabokovia ja Vesa Toskalaa suhteellisen tasaisesti kaudella 2006-07. Veskarien tilastotkin olivat lähes identtiset, kunnes Toskala loukkaantui helmikuun puolivälissä. Nabokovin ja Toskalan torjuntatyylit kuitenkin muistuttivat paljon toisiaan.

Markström ja Nilsson sen sijaan eroavat tyyleiltään, vaikka miehistä löytyykin muuten paljon samankaltaisuuksia.

Markström on kaksikosta aktiivisempi maalillaan. Hän irtoaa herkemmin maalivahdin alueelta ja haastaa hyökkääjiä tulemalla enemmän vastaan. Hän luottaa erinomaiseen sivuttaisliikkeeseensä tilanteissa, joissa täytyy päästä äkkiä takaisin asemiin. Markström onkin venynyt muutamaan näyttävään pelastukseen tällä kaudella pelaamissaan kahdeksassa ottelussa. Toisaalta hänen aktiivinen liikkeensä voi myös jättää enemmän kiekonmentäviä aukkoja vastustajan hyödynnettäväksi.

Nilsson pelaa konservatiivisemmin ja pysyy maalillaan syvemmällä. Hän pyrkii sijoittamaan kookkaan kroppansa kiekon tielle sen sijaan että kurottaisi torjuntoihin raajoillaan. Hänen tyylinsä pakottaa laukojat tähtäämään maalin kulmiin, eikä kiekolle jää niin paljon aukkoja kuin Markstömin tyylillä.

Molemmilla Canucks-vahdeilla on sekä vahvuuksia että heikkouksia, joita tietyllä tyylillä pelaava vastustaja voi hyödyntää.

Canucks päätti viiden ottelun vieraskiertueensa Minnesota Wildia vastaan pelattuun otteluun 24. lokakuuta. Kun odotettavissa oli tarkkaa puolustuspelaamista ja vähän maalitilanteita, tolppien väliin valittiin "pakettinsa" tiukemmin koossa pitävä Nilsson, vaikka hänet oli otettu edellisessä ottelussa vaihtoon, kun Boston Bruins upotti 17 laukauksestaan maaliin neljä vajaassa 11 minuutissa. Veskarivalintaan ei vaikuttanut se, että Markstr
öm oli torjunut kaksi voittoa ennen Wildin kohtaamista.

Nilsson venyi 29 torjuntaan ja piti maalinsa puhtaana jo toisen kerran tällä kaudella, kun Canucks voitti Wildin 1-0. Kaksi päivää myöhemmin hän sai jälleen torjuntavastuun, kun vastassa oli Wildia taitavampi ja hyökkäävämpi Washington Capitals. Olisi voinut luulla, että Capitals olisi ollut sopivampi vastustaja Markströmille. Nilsson kuitenkin vastasi huutoon ja auttoi 27 torjunnallaan Vancouverin 6-2 voittoon.

Kolmatta peräkkäistä starttia Nilsson ei kuitenkaan saanut. Markström oli maalissa, kun Canucks kohtasi seuraavassa ottelussa Dallas Starsin. Hänen räjähtävämpää sivuttaisliikettään tarvittiin, kun vastustajana oli hyökkäysalueella nopeasti kiekkoa liikuttava joukkue.

Aloittavaa maalivahtia ei kuitenkaan valita pelkästään Markstörmin ja Nilssonin erilaisten vahvuuksien ja heikkouksien perusteella.

Nilsson valittiin Minnesota-otteluun maalille ehkä siksi, että Markströmin piti hioa muutamaa tekniikka-asiaa ylimääräisissä harjoituksissa Cloutierin kanssa. Kun maalivahti pelaa ykkösveskarin minuutteja, usein käy niin, että tekniikkapuolella otetaankin hieman takapakkia, koska treeniaikaa jää vähemmän kuin aiemmin. Silloin on yhä vaikeampaa löytää tasapaino levon ja pelin pienten yksityiskohtien hiomisen välillä.

Jos Nilsson jatkaa torjuntaprosentilla 94,3 ja Markström pysyy lähellä liigan keskiarvoa 91,6, valinta voi kohdistua entistä useammin Nilssoniin tyylitekijöistä huolimatta.

Silti on virkistävää nähdä, että Canucks-leirissä uskalletaan poiketa maalivahtivalinnoissa perinteisistä toimintamalleista. Nilssonin ja Markströmin tämän kauden erinomaisista otteista päätellen tapa näyttää myös toimivan.

Katso lisää