Skip to main content

Calgary juhli mestaruutta toistaiseksi ainoan kerran 1989

Lanny McDonaldin upea ura päättyi Calgary Flamesin Stanley Cup -voittoon

Teksti Jussi Lehmola @LehmolaJussi / kirjeenvaihtaja, NHL.com/FI

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se pitää paikkansa myös urheilumaailmassa. Kauden 2018-19 aikana kaivelemme arkistoistamme kiekkohistorian ikimuistoisimpia valokuvia ja kerromme niiden taustoista tuhannella sanalla joka kuukauden kolmantena lauantaina. Tällä kertaa suurennuslasin alla on otos, jossa viiksekäs kiekkolegenda Lanny McDonald nojailee lordi Stanleyn maljaan.

- Kun hän lepuutti päätään Stanley Cupia vasten silmät kiinni, otin muutaman kuvan. Hän vetäytyi sitten hetkeksi ja nojautui uudestaan pokaalia vasten.

Noin muisteli valokuvaaja Bruce Bennett legendaarista otostaan TSN-kanavalle. Päivämäärä on 25. toukokuuta 1989 ja paikka Montreal Forumin pukuhuone. Kuvan mies on Calgary Flamesin hyökkääjä Lanny McDonald. Flames on hetkeä aikaisemmin kukistanut paikallisen Canadiensin maalein 4-2 ja vienyt mestaruuden voitoin 4-2.

McDonaldilla on kuvassa kokoparta. Yleensä hän piti vain mehevän tuuheita viiksiään, jotka lienevät NHL-historian kuuluisimmat pensselit.

McDonald teki tuona päivänä "kimmotimoset" eli päätti uransa ensimmäiseen ja viimeiseen Stanley Cup -voittoonsa.

- Seisoin vaihtoaitiossa ja lausuin rukouksia Gary Robertsin ja Joe Nieuwendykin kanssa. Muistan, että kuulin päätössummerin ja ajattelin, että 16 vuoden (NHL-uran) jälkeen ne unelmat todellakin toteutuvat, McDonald kertoi The Hockey Newsille vuonna 2014.

Montreal oli kukistanut Calgaryn Stanley Cup -finaaleissa 1986. Nyt oli revanssin vuoro - ja miten makealla tavalla se tulikaan. Suuri ja mahtava Canadiens ei ollut koskaan aikaisemmin hävinnyt Cup-finaalien ratkaisevaa ottelua kotihallissaan.

Colin Patterson, McDonald ja kahdesti osunut Doug Gilmour vastasivat Calgaryn maaleista mestaruuden ratkaisseessa ottelussa. Gilmourin ensimmäinen osuma jäi historiankirjoihin Stanley Cup -voittomaalina.

- Minä ja Lanny istuimme ennen ottelua pukukopissa. Hän katsoi minua ja sanoi: "Tein ensimmäisen NHL-maalini täällä Forumissa, ja toivottavasti teen myös viimeisen". Minä sanoin: "Toivottavasti minä osun myös". Me molemmat teimme maalin. Se oli yksi niistä erityisistä hetkistä, Patterson muisteli THN:lle.

Mutta oli todella lähellä, että nuo juhlat olisivat olleet hieman erilaiset. McDonald oli jo 36-vuotias eikä kuulunut enää automaattisesti Flamesin pelaavaan kokoonpanoon.

- Oli ollut rankka kausi, myönnän sen suoraan. Koska tunsin, että minulla oli vielä annettavaa pelillisesti ja johtajana, niin se oli rankkaa. Olin todella, todella onnekas, että sain uralleni tuollaisen päätöksen, minkä sain, McDonald kertoi Calgary Herald -lehdelle vuonna 2014.

Flames harrasti 1980-luvulla paljon "kimppakapteeniutta". McDonald oli ollut yksi kahdesta tai kolmesta kipparista vuodesta 1983 lähtien. Tuona Montrealin iltana hän pääsi jälleen johtamaan miehistöään kaukalon puolella.

- Sain tietää lämmittelyn jälkeen, että pelaan. Apuvalmentaja Doug Risebrough kutsui minut huoneeseen. Hän ei edes sanonut suoraan, että olen kokoonpanossa. Hän kysyi vain: "Tiedätkö, missä sinun pitää olla kaikissa tilanteissa?" Se oli hänen tapansa kertoa minulle. Sitten hän meni pukukoppiin kertomaan muille pelaajille. Kuulin pientä riemunhuutoa. Se oli aika makeaa, McDonald jatkoi.

Muutama tunti myöhemmin McDonald piti lordi Stanleyn maljaa käsissään.

- Tajusin, kuinka onnekas olin, kun sain tilaisuuden nähdä Lannyn voittavan. Hän on niin mahtava tyyppi ja hieno johtaja joukkueessa. Olimme niin iloisia, kun voitimme ja saimme hänelle voiton, Patterson hehkutti THN:lle.

Kotiyleisö oli luonnollisesti pettynyt, mutta näytti suuruutensa tappionkin hetkellä. Flamesille osoitettiin suosiota seisaaltaan.

- Olin täysin yllättynyt Forumin yleisöstä. Se oli todella tyylikäs ele, Gilmour kiitteli THN:lle.

McDonald tuli Calgaryyn Colorado Rockiesista (nykyinen New Jersey Devils) marraskuussa 1981. Kanadalaislaituri teki kaudella 1982-83 komeat 66 maalia, mikä on yhä Flamesin yhden kauden seuraennätys.

Toronto Maple Leafs varasi McDonaldin kesän 1973 NHL Draftin neljäntenä pelaajana. Hän siirtyi NHL-jäille heti samana syksynä. McDonald edusti Torontoa joulukuuhun 1979 saakka, jolloin edessä oli muutto Coloradoon.

Stanley Cupin lisäksi McDonaldin toinen suuri joukkuepalkinto oli Kanada-cupin voitto 1976. Henkilökohtaisista pysteistä hän sai Bill Masterton Memorial Trophyn (sinnikkyys, urheiluhenki ja omistautuminen jääkiekolle) 1983 ja King Clancy Trophyn (johtajuus kaukalossa ja sen ulkopuolella sekä humanitäärinen työ) 1988. McDonald valittiin NHL:n kakkostähdistöön 1977 ja 1983. Hänen NHL-saldokseen jäi 1 111 ottelua ja 500+506=1 006 tehopistettä.

Kevään 1989 finaaleissa kohtasivat kaksi runkosarjan selvästi parasta joukkuetta. Lähellä oli silti, että Calgary olisi lähtenyt laulukuoroon heti ensimmäisellä kierroksella. Vancouver Canucks suostui taipumaan vasta seitsemännen ottelun jatkoajalla.

Toisella kierroksella Calgary hoiteli ennen kauden alkua Wayne Gretzkyllä vahvistuneen Los Angeles Kingsin suoraan 4-0. Los Angeles oli tiputtanut ensimmäisellä kierroksella Gretzkyn edellisen seuran Edmonton Oilersin. Flames buukkasi sitten paikkansa Stanley Cup -finaaleihin kukistamalla Chicago Blackhawksin voitoin 4-1.

Päävalmentaja Terry Crispin luotsaama Flames oli tuohon aikaan todella kova. Maalia vartioi Mike Vernon, ja puolustuksen johtohahmona hääri Al MacInnis. Pelottavasta laukauksestaan tunnettu MacInnis voitti playoffien pistepörssin ja hänet palkittiin Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.

MacInnisin uralle mahtuivat Stanley Cupin ja Conn Smythen lisäksi Norris Trophy (NHL:n paras puolustaja), olympiakulta, neljä valintaa NHL:n ykköstähdistöön ja kolme valintaa kakkostähdistöön. Kevät 1989 oli kuitenkin ylitse muiden.

- Tuo Stanley Cup on se yksittäinen asia, josta olen ylpein urallani. Siitä ei ole epäilystäkään. Tuosta sitä unelmoi lapsena kadulla tai paikallisessa kaukalossa. Joku on kuuluisa selostaja ja jokainen leikkii olevansa suosikkipelaajansa. Ja aina sitä voittaa seiskapelin, tekee sen tärkeän maalin ja pääsee nostamaan kannua. Ja siellä minä seisoin, elin sitä unelmaa, MacInnis hehkutti.

Puolustuskalustosta löytyivät myös muun muassa Gary Suter, Brad McCrimmon, Rob Ramage ja Jamie Macoun. McCrimmon menehtyi myöhemmin traagisesti lentoturmassa 2011. Hänet oli palkattu KHL:n Lokomotiv Jaroslavlin päävalmentajaksi, mutta tuon pestin ja joukkueen pelaajien tarina päättyi murheellisesti 7. syyskuuta 2011.

Sentteriosastolla häärivät Gilmourin lisäksi Nieuwendyk, Joel Otto ja Jiri Hrdina. Nieuwendyk latoi tulokaskaudellaan 1987-88 peräti 51 maalia ja toisti tempun 1988-89. Keväällä 1989 joukkueen tärkein mies oli kuitenkin Gilmour.

- Meillä oli hienosti syvyyttä. Pystyimme muuttamaan kokoonpanoamme sen mukaan, millä tyylillä jouduimme pelaamaan tiettyä vastustajaa vastaan. Mutta minun mielestäni suurin ratkaisija oli Doug Gilmour. Olimme onnekkaita, että saimme hänet kaupassa St. Louisista (syyskuussa 1988). Hän vei joukkueemme siihen pisteeseen, että pystyimme hoitamaan homman. Hän piti koneen käynnissä. Hän oli äärimmäinen taistelija, Calgaryn GM Cliff Fletcher ylisti THN:lle.

McDonaldin, Pattersonin ja Robertsin lisäksi Calgaryn laitahyökkääjiä olivat maaliruisku Joe Mullen, ruotsalaistähti Håkan Loob, tulokas Theoren Fleury, Mark Hunter sekä nyrkkisankarit Tim Hunter ja Jim Peplinski.

 

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

 

Kaksi päivää ennen mestaruusjuhlia 23 vuotta täyttäneen Robertsin ura oli vahvassa nosteessa. Hänestä tuli yksi aikakautensa parhaista voimalaitureista, mutta mestaruudet jäivät tuohon yhteen.

- Muistan, että Nieuwendyk vuodatti kyyneliä siniviivalla, kun he ojensivat Stanley Cupin Lannylle. Sanoin Nieuwendykille: "Tämähän oli helppoa. Kuinka monta näitä me vielä voitamme? Me olemme vasta 23-vuotiaita. Mitä sinä noin liikutut", Roberts kertoi Calgary Heraldille.

- Minun ei olisi pitänyt sanoa sitä. Se varmaan kirosi minut, Roberts jatkoi.

Flames aloitti NHL:ssä kaudella 1972-73. Kahdeksan ensimmäistä vuotta menivät Atlantassa ennen kuin seura muutti Calgaryyn 1980.

Flames paineli heti ensimmäisellä Calgary-kaudellaan pudotuspeleissä NHL:n neljän parhaan joukkoon. Elämä ei kuitenkaan ollut jatkossa pelkkää ruusuilla tanssimista. Flames pääsi seuraavan kerran yhtä pitkälle vuoden 1986 finaalitappiossa. Himoittua pokaalia piti odottaa vielä kolme vuotta.

- Cliff Fletcher katsoi sitä vain palapelin kokoamisena. Hän laittoi yhden palasen kerrallaan paikalleen, kunnes hän uskoi sen näyttävän sellaiselta joukkueelta, jonka tarvitsimme Cupin voittamiseen. Ja hän oli täysin oikeassa. Siinä (1989) joukkueessa oli vähän kaikkea, McDonald kehui GM:n työtä THN:lle.

Calgary oli NHL:n runkosarjan ykkösjoukkue 1988 ja 1989. Kevään 1988 playoff-reissu päättyi tylysti toisella kierroksella Edmontonin käsittelyssä voitoin 0-4. Tuosta katkerasta tappiosta otettiin oppia. Flamesissa tuolloin työskennellyt maalivahtilegenda Glenn Hall piti joukkueelle puhuttelun ennen kauden 1988-89 alkua.

 

[Lisää aiheesta: Bobby Orrin ikoninen maali]

 

- Hall sanoi: "Teitte paljon maaleja viime kaudella, mutta puolustamalla voittaa mestaruuksia. Teidän täytyy tehdä jotain päästettyjen maalien määrälle." Otimme noin 100 päästettyä maalia pois siitä. Tunsimme, että olimme antaneet jonkin livetä sormiemme välistä 1987-88, emmekä aikoneet tehdä sitä uudestaan, Ramage kertoi toimittaja Kevin Allenin kirjoittamassa Stanley Cup -kirjassa.

Nuo Montrealin (1986) ja Calgaryn (1989) mestaruudet olivat ainoat, jotka katkaisivat Edmontonin huikean kultajakson. Oilers nosti pokaalia 1984, 1985, 1987, 1988 ja vielä ilman Gretzkyä 1990.

Ja kyllä. Maailmassa on siis ollut aika, jolloin kanadalaiset NHL-seurat voittivat Stanley Cup -mestaruuksia.

Kevät 1989 on toistaiseksi viimeisin kerta, kun kaksi kanadalaisseuraa kohtasi Stanley Cup -finaaleissa. Edmonton nappasi sitten tuon vuoden 1990 mestaruuden, ja Montreal juhli vielä 1993. Sen jälkeen on rajan pohjoispuolella ollut hiljaisempaa.

Calgaryn porukka alkoi pikku hiljaa hajoamaan mestaruuden jälkeisinä vuosina. Loob palasi heti juhlien jälkeen Ruotsiin. Mullen lähti kesällä 1990 ja voitti vielä kaksi mestaruutta Pittsburgh Penguinsissa. Gilmour siirtyi tammikuussa 1992 Torontoon jättikaupassa, jossa Flames poltti pahasti näppinsä. Suter lähti Chicagoon maaliskuussa 1994. Kesällä 1994 MacInnis kaupattiin St. Louis Bluesiin ja Vernon Detroit Red Wingsiin, jossa hän pääsi myöhemmin juhlimaan mestaruutta.

Nieuwendyk kaupattiin Dallas Starsiin joulukuussa 1995. NHL-uransa alkuaikoina lempinimellä "Joe... Who?!" tunnettu kanadalainen voitti vielä kaksi Stanley Cup -mestaruutta lisää.

- Olin hieman naiivi, kun voitin Cupin ensimmäisen kerran. Ajattelin, että meillä on niin mahtava joukkue, että palaisimme finaaleihin. Minulla meni siihen 10 vuotta. Silloin tajuaa, millaisen taistelun finaaleihin pääseminen vaatii. Sitten pitää vielä voittaa finaalit. Kaikki ne vastoinkäymiset, kaikki ne loukkaantumiset. Se on yhtä taistelua toisensa perään, Nieuwendyk muisteli Kevin Allenin kirjassa.

Jääkiekon kiertokulku on sellaista, että pelaajakaupoista saattaa tulla uusia siemeniä, varsin meheviäkin sellaisia. Calgary sai Nieuwendykista tuolloin 18-vuotiaan kiekkolupauksen nimeltään Jarome Iginla, josta tuli sittemmin Flamesin kasvot yli vuosikymmeneksi.

Tuo vuoden 1989 mestaruus on yhä Calgaryn ainoa. Miikka Kiprusoff, Toni Lydman, Ville Nieminen ja kumppanit kävivät finaaleissa 2004, mutta Tampa Bay Lightning korjasi potin.

McDonald valittiin jääkiekon kunniagalleriaan eli Hockey Hall of Fameen 1992. Häntä seurasivat sinne MacInnis, Nieuwendyk, Gilmour ja Mullen. McDonald (9) ja Vernon (30) ovat toistaiseksi ainoat pelaajat, joiden numerot Flames on jäädyttänyt.

Kuten kuvasta näkyy, niin Stanley Cup on lähellä McDonaldin sydäntä. Nykyään se on sitä myös kirjaimellisesti. McDonald on toiminut vuodesta 2015 lähtien Hockey Hall of Famen puheenjohtajana.

Stanley Cupin "asuinpaikka" on sama kuin McDonaldin työpaikka eli Hall of Fame. Nyt hänen ei tarvitse ottaa pystiä enää luvatta käyttöön.

Kun Flames palasi Calgaryyn mestareina, niin McDonald vei kylmästi pokaalin kotiinsa pariksi päiväksi.

- En kutsuisi sitä varastamiseksi. Mutta oli aika nastaa herätä ja nähdä Cup sängyn jalkopäässä. McDonald veisteli Kevin Allenin kirjassa.

McDonald kutsui naapurinsa kylään kahvittelemaan Stanleyn kanssa. Hän vei Cupin myös lastensa kouluihin.

- Oli kiva jakaa se kokemus. Oli henkilö sitten viisivuotias tai 55-vuotias, niin Cupin lumous on aina ilmiömäinen, McDonald summasi.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.